Huoleton on hevoseton

Näinhän se totuus menee. Ja kun on kaksi hevosta, niin on tuplasti huolta. ;) Mutta toisaalta joskus sentään on myös kaksinkerroin ilon aiheita. Monta huolenaihetta poistui kuitenkin meikäläisen sydämeltä eilisellä klinikkareissulla.

Salaman kanssa suunnattiin tällä erää siis Laukaan klinikalle, missä Tupamäki tutki ja syynäsi Salaman aina reistailevaa jalkakalustoa. Heti tähän väliin mainittakoon, että ensimmäinen poistunut huolenaihe oli se viikko sitten paksuksi paisunut vasen takajalka. Viikon kylmäämisen jälkeen olin saanut se kotikonsteinkin edes siedettävään kuntoon, mutta oli siinä silti edelleen turvotusta näkyvissä. Mutta: ei ollut hankoside- tai muutakaan jännevammaa!!! Tohtori tuumas että jännetupen tulehdus eikä siihen vaivaan sen enempää tarviinut keskittyä. Heti aluksi Salamaa juoksutettaessa Tupamäki myönsi, että todella köpöksi hevosen ravi on päässyt - edestä ja takaa. Oikeastaan se ontui ja varoi tasaisesti siis jokaista jalkaansa. Röntgenkuvat olivat edelleenkin puhtaat, mikä nyt oli se toinen huolenaihe vähemmän. Molempien takajalkojen vuohisnivelet ja molemmat etupolvet puudutettiin ja lähdettiin uudestaan juoksemaan. Ja voi mieletön sitä muutosta. Salama paineli rennosti, letkeästi, kivuttomasti ja oli niin lennossa. Kolmas huolenaihe vähemmän: Hevonen osaa edelleen juosta niinkuin ravihevoset juoksevat. :) Eli asia oli kyllä sillä selvä, oikeisiin niveliin kokenut eläinlääkäri kiinnitti näemmä heti huomionsa. Samaiset nivelet piikitettiin ja jatkohoito-ohjeiden kera päästiin kotimatkalle. Tupamäki sanoi hyvin samoilla sanoilla kuin Ertola Tampereen klinikalla viime kesänä, että joillakin nuorilla hevosilla on vain mystinen ongelma kipeytyä takavuohisista. Syytä siihen ei osata sanoa, mutta elinikäinen ongelma se ei kuitenkaan ole. Kuulemma korkeintaan vuoden verran menee kyseisen ongelman kanssa painiessa. Hiphei. Joillakin hevosilla on epäilty vuohisten kipeytymisen olevan suvun rasite, joillakin rakenteellinen heikkous, mutta Salaman kohdalla ei pitäisi olla kyse kummastakaan näistä. Kaikki vedättäminen on kuitenkin nyt kielletty ainakin vuodeksi eteenpäin, ei jarrukärryjä, eikä ylämäkeen treeniä. Ratsastaa voi kävelyä ja laukkaa. Salamaa pitäisi treenata kuulemma kuten lämminveristä, joten nyt oonkin epätoivoisesti koittanu tiedustella, kuinka niitä lämminverisiä sitten treenataan??? ;) Tupamäki sanoi, että takavuohisvaivaisille on täysin tyypillistä, että ne pystyvät tekemään yhden hyvän startin (Seinäjoki) tai hyvän hiitin, jonka jälkeen takavuohiset kipeytyvät niin pahasti ja lyövät koko kropan täysin jumiin, jolloin juoksemisesta ei enää tule mitään (Kaustinen). Samoin nämä hevoset tarvitsevat pitkän lämmittelyn ja hiljalleen ravi verryttelyn mukaan paranee, mutta ylämäkeen saatikka pehmeällä alustalla juoksemisesta ei tule mitään. Kaikista noista tunnusmerkeistä Salaman kyllä tunnistaa... Neljäs huolenaihe vähemmän ja ainakin taas toivoa luova kommetti oli kuitenkin myös se, että takavuohisten kipeytyminen nuorena on kovaa pääsevien hevosten vaiva. Ja meikäläinenhän uskoo taas seuraavan vuoden ajan vain tähän viimeiseen kommenttiin, kun kaikki muu tuntuu kaatuvan päälle. ;)

Jokatapauksessa ihan positiivisin mielin palattiin kotiin. Hevosen ei pitäisi olla iänpäivää rampa eikä siitä edelleenkään löytynyt mitään ylitsepääsemätöntä vaivaa. Toki tosiasia on taas se, että tauolla ollaan ja pitkällä sellaisella. Voikin olla täysin mahdollista, että Aatu on se hevonen, joka meidän tallista seuraavan kerran raveihin lähtee. Mutta uskotaan kovasti, että vielä jonain päivänä lähdetään raveihin molempien hevosten voimin.

Aatun kanssa treenailuja on päästy jatkamaan sentään ihan entiseen malliin. Kelit suosii ja orilla on jo kevättä rinnassa. Jaloista läytyy joka päivä tarhailun jälkeen uusia haavoja joiden hoitamiseen alkaa olla jo meikäläisen mittari täynnä... Mutta pitäähän niitä huolenaiheita olla ja tulla aina uusia, kun edellisistä päästään - kerta omistaa hevosia! Ratsastanut oon Aatulla muutamaan otteeseen, viimeksi toissapäivänä, jolloin Aatu ensimmäistä kertaa suostui kunnolla kävelemäänkin selästä käsin. Ihanaa, että se hiljalleen alkaa luottaa siihenkin touhuun ja malttaa rentoutua. Ohessa muutama kuva todisteeksi, että selässä tosiaan on oltu. Eikös olekin jo ihan hevosenkokoinen ja näköinen peli?

Huolettomia kevätpäiviä kaikille hevosista huolimatta. :)