Askel eteen, toinen taakse

Blogissa on ollut hiljaista, vaikka tallissa on täysi tohina päällä. Juuri siksipä kai täällä onkin ollut hiljaista, kun kaikki vapaapäivät menee hiittireissuilla tai muuten vain hevosten kanssa touhutessa, joten ei ole muka ollut asiaa eikä aikaa kirjoitella kuulumisia.

Jokatapauksessa treenattu on. Kahdesti viikossa ollaan pyritty löytämään aikaa siten, että on kuskattu hevoset Kaustiselle ja ajettu siellä. Aina ei ole ajettu varsinaista hiittiäkään, vaan Salama on juossut hiittisuoralla vetoja ja Aatu muuten vaan lompsutellut Nikulassa ristiin rastiin. Välillä on otettu totisemmin ja välillä rennommin. Kotosalla ollaan sitten vastapainoksi vain kävelty, mutta mehtätie alkaa olla taas huippuhyvä ja minä nautin varmasti hevosiakin enemmän metsässä lenkkeillessä, kun kevään merkit muuttuvat hiljalleen kesän vihreydeksi.

Hevoset ovat pysyneet yllättävän kauan terveinä ja siten treenanneetkin yllättävän kauan kummallisen hyvin. *koputtaa puuta* Tiedä sitten mikä iili tämä kausi nyt niillä on ollut, kerta välillä on nyt oikeasti tuntunut, että tunnelin päässä näkyy pienenpieni valon pilkahdus.
Eli iloitaan tästä kaudesta, kun niitä vastoinkäymisiä on kyllä tähän saakka riittänyt ja tulee varmasti jatkossakin riittämään.

Aatun kanssa suunniteltiin opetuslähtöön osallistumista 23. päivä Kaustisen raveissa, mutta eihän kaikki tietenkään voi mennä niinkuin suunnitellaan. Hevosten kanssa! Joten tänään Vellun ajamassa hiitillä Aatu oli hieman kiero (enemmän kiero kuin yleensä) ja balanssikin ehkä aavistuksen kevyt nyt kesäkenkään siirtymisen jälkeen. Vauhtia se silti ottaa kuin ravihevoset ikään. Alle 40 palasia se latoo aika mallikkaasti, tänäänkin hiitin viimeinen puolikas oli 39-vauhtinen. Mutta kun se oli vähän vino. Joten hiitin jälkeen odotettiin TAAS hammaslääkäriaikaa ja Jaana otti kuin ottikin meidät sitten heti tänään vastaan. Heiluvia hampaita poistettiin jälleen, niitä kun tuppaa tuon ikäisenä irtoilemaan. Ollaan todellisuudessa jo pitemmän aikaa epäily, että nuo kaikki Aatun suuongelmat johtuisivat sudenhampaista, jotka on joskus aikoinaan poistettu vähän kyseenalaisella tyylillä. Nyt Aatu rauhoitettiin ja ien avattiin ja sudenhampaan juuret revittiin irti vasemmalta puolelta. Veristä touhua oli, mutta toivottavasti tuo toimenpide nyt auttoi! Aatuhan on ollut suusta aina niin tarkka, että lenkilläkään sitä ei muka saisi pidätellä yhtään ja kun vähän ottaa suusta kiinni niin se hermostuu heti.
Mutta jokatapauksessa opetuslähtöä ei vielä ajeta, kun hevonen ei kerta aivan priima ollut. Katellaan asiaa sitten vaikka 5. päivä kesäkuuta seuraavissa Kaustisen raveissa uudemman kerran. Tai katellaan, mitä ongelmia ennen sitä tulee ja suunnitellaan vasta sitten uudestaan. Silti tällä hetkellä vähän masentaa, kun AINA tässä lajissa pitää tulla jotain mutkia matkaan. Kun yhden askeleen verran päästään eteenpäin unelmia kohti, peruutetaan seuraavassa hetkessä sitten taas kaksi taaksepäin... Tämän vuoksi tuntuikin kovin ihanalta, kun joku minulle tuntematon vanhempi mies kävi tänään hiitin jälkeen sanomassa valjastuskatoksella, että "teillä on tuossa kolmivuotiaassa oikea kultakimpale". Niinhän mekin tietenkin toivomme ja tuon miehen sanat ilahduttivat ainakin hevosen taustajoukkoja huonomman hiitin jälkeenkin.

Salaman suhteen mulla ei oo oikein mitään odotuksia, ja ehkä siksi se onkin onnistunut pitämään jalkansa kunnossa jo ihan kummallisen kauan... Samoja hiittejä ollaan Aatun kanssa ajettu ja vetoja sitten vähän kovempaakin. Tamma kulkee kuin juna, mutta meikäläisen mielestä se on kyllä liian tasavauhtinen. Tai hidasvauhtinen. Pääasia kuitenkin, että kintut on kunnossa, hevosen mieli ihan supervirkeä ja elämä maistuu. Taukopisteet pamahti täyteen tämän kuun alussa, joten nyt olisi mahdollista päästä starttiin mukaankin - kunhan vain uskaltaisi ilmoittaa. Onneksi ihan nappisarjoja ei ole nyt tarjollakaan (sen verran vain kilpailukutsuista vilkaisin!), niin ei ole mikään pakko Salamaa mihinkään ilmotellakaan. Reenataan nyt vain ja nautitaan elämästä.

Ensi viikolla meikäläinen tekee niin radikaalin liikkeen, että hyppää maanantaina lentokoneeseen ja suhauttaa työporukan kanssa muutaman päivän kaupunkilomalle Pariisiin. O-ou. Oon koittanu epätoivoisesti kysellä, eikö joku lähtisi mun kans Vinceinnesin ravikeskusta kattomaan ennemmin kuin jotain Mona Lisaa, mutta jostain kumman syystä idea ei oo oikein saanu kannatusta. Typerää, kun olishan se hyvä käydä siellä vähän tutustumassa paikkoihin ennenkuin Aatun kanssa sinne lähdetään... ;)

Juupa juu. Tänään on kesän eka lämmin päivä ja siitä syystä se ei sovellukaan tietokoneella istumiseen. Joten jospa sitä löntystäis taas tallin suuntaan ja lopettaisi tämän tarinoinnin. :)