Taivaalta tulee sunnuntain kunniaksi jotain veden ja rännän sekoitusta ankaralla tuulella höystettynä. Ensi viikoksi on lupailtu jo luntakin, jonka kyllä voi täysin uskoa, sen verran jäätävältä keli tuntuu nytkin ulkona. Talvi ja lumi olisivat kyllä erittäin tervetulleita, joskaan turha kai niitä on vielä pysyväksi ilmiöksi tälle syksylle odottaa. Salaman kanssa pitäisi lähteä tuonne tuiskuun ja tuiverrukseen pian lenkkeilemään, mutta kirjoitetaan sitä ennen nyt muutama sana meidän kuulumisia.
Monen hyvin menneen ravireissun jälkeen raviurhelu tuntui taas vaihteeksi niin typerältä lajilta, kun myöhään perjantai-iltana palailtiin Salaman kanssa Jyväskylän raveista kotiin. Turha reissu oli, mutta onneksi ei ollut ensimmäinen eikä viimeinen sellainen. Vähän tai oikeastaan aika paljonkin huonoon saumaan tuli kuitenkin nyt tämä epäonnistuminen, sillä Killerillä tarjolla olisi ollut tammasarjasta vähän isompaakin rahaa ja toisekseen hevoseen oli kerrankin melko kova luotto sekä omistajalla että kaiketi myös ohjastajalla. Salama on ollut pariin viimeiseen hiittiin ihan asiallinen ja jossakin määrin kyllä odotin sen vähän Killerin tammasarjassakin riittävän. Pitkään ja hartaasti ajetussa lämmityksessä Salama ei kyllä näyttänyt yhtään miltään - joskaan ei se koskaan näytäkään. Sen sijaan kilpakumppaneiden lämmityksiä seuratessa tuntuu joka kerta, että kaikki kulkevat niin hienosti, että eihän me pystytä kenellekään pärjäämään. Tarvitsisin jostain varmaan sellaiset ruusunpunaiset lasit, joiden läpi katsella myös oman hevosen menoa radalla...
Startissa Salama lähti ehkä hieman hapuillen matkaan ja koko ensimmäisen kierroksen ajan tamma taivalsi jossain kahdeksannen sijan paikkeilla ja omistaja oli hermostua aivan totaalisesti aidan varressa, että aikookohan Salkkari ollenkaan ruveta tämän päivän aikana juoksemaan. No, alkoihan se ja toisen kierroksen koittaessa Salama etenikin hienosti kärkijoukkoihin. Viimeisessä kaarteessa Salama sai käskyn kolmannelle/neljännelle radalla ja tammahan ampaisi kiriin -väärällä askellajilla... Voin kertoa, että on sitten jokseenkin turhauttava paikka laukata viimeisessä kurvissa melkein kärjen rinnalta, mutta minkäs hevosten ajatusmaailmalla mahtaa. Salaman mielestä se varmastikin oli ollut loistava idea... Jälkipeliä pelaten meidän mielestämme Salama olisi ollut lähdössä ilman laukkaa kolmas. Mutta tosiasiassa oltiin kymmenensiä ja tultiin vanhojen rahojen ja lievän pettymyksen kanssa kotiin. Positiivista oli kuitenkin, että hevosessa ei suurempaa vikaa ollut (siis niiden "kroonisten" vaivojen lisäksi...) ja kyllä Salama nytkin todisti, että kaiken natsatessa se pystyy taistelemaan myös tammasarjojen punaisesta loimesta. Sellaista on metsästetty kertaalleen viime vuonna ja nyt sitten Killerillä ja metsään on menty molemmilla kerroilla. Mutta onneksi meillä on vielä ensi vuosi aikaa jatkaa metsastystä, ehkä se kolmas kerta sitten toden sanoo. Näistä kerroista ei kuitenkaan voi muuta kuin parantaa.
Mutta täytyy sanoa, että kyllä oli hieno paikka hevosen kanssa käydä tuo Killerin ravirata! Hevosen kanssa reissatessa sitä osaa arvostaa sellaisia pikkujuttuja kuin, että pesupaikkoja on jokaisen valjastuskatoksen päässä ja että niihin tulee jopa lämmintä vettä, että on riittävästi tilaa kävelyttää ja hölkkyytellä hevosia myös tallialueessa, että tallikahvio löytyy läheltä (ja siellä on vielä hyvät vessatkin), että sisäänkirjoituksessa toivotetaan jokaiselle osallistujalle menestyksekästä ravi-iltaa. Pieniä juttuja, joilla on kuitenkin suuri merkitys! Muutoinkinhan Killerin rata on hyvä, joten eiköhän siellä vierailla tästä lähin vähän useamminkin - vaikkei se ensikokemuksen perusteella meidän menestysrata näyttänytkään olevan. ;)
Vaikka omistajalla on pettymystä sulatellassa tässä muutama viime päivä mennytkin, hevonen on vaikuttanut olevan oikeinkin terhakkaana kotosalla. Salaman kohdalla ei voikaan kerta toisensa jälkeen olla miettimättä, että olkoot jalat kuinka ongelmalliset tahansa, ainakin pää tällä tammalla on täyttä kultaa. Jossakin määrin sitä todella osaa arvostaa, että tämä suomenhevostamma seistä haukottelee valjastuskatoksessa ennen starttia tyyneen rauhallisena, että se kaikista ongelmistaan huolimatta yrittää startissa aina kaikkensa, että se juo ja syö ravireissuilla ja ennen kaikkea kun kotiin tullaan, ruokakuppi oikein nuollaan puhtaaksi. Pitemmän päälle ne eivät ole pikkujuttuja, vaan niillä ON suuri merkitys ainakin siihen nähden kuinka kauan hevosen kilpaura jatkuu.
Tulevalla viikolla allekirjoittanut toimii päätoimisena hevosten hoitajana ja treenarina, sillä "leipätyöstä" vietetään nyt talvilomaa - jotta toisilla on taasen mahdollisuus lomailla Rodoksen lämmössä. ;) Järjestelykysymyksiä siis- vaikkei olekaan kuin kaksi hevosta. :) Mutta nyt tämä treenari lähtee talsimaan tamman kanssa metsätiellä ja huomenna ollaan menossa mukana sitten Aatun kanssa. Viime viikkoisella hiittireissulla muistin hetken aikaa kerrankin näpsytellä kuviakin, joten näissä aurinkoisena lokakuun iltana otetuissa hiittikuvissa ollaan siis tutusti treenaamassa Kaustisella.
Monen hyvin menneen ravireissun jälkeen raviurhelu tuntui taas vaihteeksi niin typerältä lajilta, kun myöhään perjantai-iltana palailtiin Salaman kanssa Jyväskylän raveista kotiin. Turha reissu oli, mutta onneksi ei ollut ensimmäinen eikä viimeinen sellainen. Vähän tai oikeastaan aika paljonkin huonoon saumaan tuli kuitenkin nyt tämä epäonnistuminen, sillä Killerillä tarjolla olisi ollut tammasarjasta vähän isompaakin rahaa ja toisekseen hevoseen oli kerrankin melko kova luotto sekä omistajalla että kaiketi myös ohjastajalla. Salama on ollut pariin viimeiseen hiittiin ihan asiallinen ja jossakin määrin kyllä odotin sen vähän Killerin tammasarjassakin riittävän. Pitkään ja hartaasti ajetussa lämmityksessä Salama ei kyllä näyttänyt yhtään miltään - joskaan ei se koskaan näytäkään. Sen sijaan kilpakumppaneiden lämmityksiä seuratessa tuntuu joka kerta, että kaikki kulkevat niin hienosti, että eihän me pystytä kenellekään pärjäämään. Tarvitsisin jostain varmaan sellaiset ruusunpunaiset lasit, joiden läpi katsella myös oman hevosen menoa radalla...
Startissa Salama lähti ehkä hieman hapuillen matkaan ja koko ensimmäisen kierroksen ajan tamma taivalsi jossain kahdeksannen sijan paikkeilla ja omistaja oli hermostua aivan totaalisesti aidan varressa, että aikookohan Salkkari ollenkaan ruveta tämän päivän aikana juoksemaan. No, alkoihan se ja toisen kierroksen koittaessa Salama etenikin hienosti kärkijoukkoihin. Viimeisessä kaarteessa Salama sai käskyn kolmannelle/neljännelle radalla ja tammahan ampaisi kiriin -väärällä askellajilla... Voin kertoa, että on sitten jokseenkin turhauttava paikka laukata viimeisessä kurvissa melkein kärjen rinnalta, mutta minkäs hevosten ajatusmaailmalla mahtaa. Salaman mielestä se varmastikin oli ollut loistava idea... Jälkipeliä pelaten meidän mielestämme Salama olisi ollut lähdössä ilman laukkaa kolmas. Mutta tosiasiassa oltiin kymmenensiä ja tultiin vanhojen rahojen ja lievän pettymyksen kanssa kotiin. Positiivista oli kuitenkin, että hevosessa ei suurempaa vikaa ollut (siis niiden "kroonisten" vaivojen lisäksi...) ja kyllä Salama nytkin todisti, että kaiken natsatessa se pystyy taistelemaan myös tammasarjojen punaisesta loimesta. Sellaista on metsästetty kertaalleen viime vuonna ja nyt sitten Killerillä ja metsään on menty molemmilla kerroilla. Mutta onneksi meillä on vielä ensi vuosi aikaa jatkaa metsastystä, ehkä se kolmas kerta sitten toden sanoo. Näistä kerroista ei kuitenkaan voi muuta kuin parantaa.
Mutta täytyy sanoa, että kyllä oli hieno paikka hevosen kanssa käydä tuo Killerin ravirata! Hevosen kanssa reissatessa sitä osaa arvostaa sellaisia pikkujuttuja kuin, että pesupaikkoja on jokaisen valjastuskatoksen päässä ja että niihin tulee jopa lämmintä vettä, että on riittävästi tilaa kävelyttää ja hölkkyytellä hevosia myös tallialueessa, että tallikahvio löytyy läheltä (ja siellä on vielä hyvät vessatkin), että sisäänkirjoituksessa toivotetaan jokaiselle osallistujalle menestyksekästä ravi-iltaa. Pieniä juttuja, joilla on kuitenkin suuri merkitys! Muutoinkinhan Killerin rata on hyvä, joten eiköhän siellä vierailla tästä lähin vähän useamminkin - vaikkei se ensikokemuksen perusteella meidän menestysrata näyttänytkään olevan. ;)
Vaikka omistajalla on pettymystä sulatellassa tässä muutama viime päivä mennytkin, hevonen on vaikuttanut olevan oikeinkin terhakkaana kotosalla. Salaman kohdalla ei voikaan kerta toisensa jälkeen olla miettimättä, että olkoot jalat kuinka ongelmalliset tahansa, ainakin pää tällä tammalla on täyttä kultaa. Jossakin määrin sitä todella osaa arvostaa, että tämä suomenhevostamma seistä haukottelee valjastuskatoksessa ennen starttia tyyneen rauhallisena, että se kaikista ongelmistaan huolimatta yrittää startissa aina kaikkensa, että se juo ja syö ravireissuilla ja ennen kaikkea kun kotiin tullaan, ruokakuppi oikein nuollaan puhtaaksi. Pitemmän päälle ne eivät ole pikkujuttuja, vaan niillä ON suuri merkitys ainakin siihen nähden kuinka kauan hevosen kilpaura jatkuu.
Tulevalla viikolla allekirjoittanut toimii päätoimisena hevosten hoitajana ja treenarina, sillä "leipätyöstä" vietetään nyt talvilomaa - jotta toisilla on taasen mahdollisuus lomailla Rodoksen lämmössä. ;) Järjestelykysymyksiä siis- vaikkei olekaan kuin kaksi hevosta. :) Mutta nyt tämä treenari lähtee talsimaan tamman kanssa metsätiellä ja huomenna ollaan menossa mukana sitten Aatun kanssa. Viime viikkoisella hiittireissulla muistin hetken aikaa kerrankin näpsytellä kuviakin, joten näissä aurinkoisena lokakuun iltana otetuissa hiittikuvissa ollaan siis tutusti treenaamassa Kaustisella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti