Raviurheilu on minun mielestäni ennenkaikkea haaveita. Unelmia menestyksestä ja uskoa omaan tekemiseen.
Hevosihmisiltä haaveet eivät koskaan lopu. Minun pitkäaikanen suuri haave omasta tallista toteutui kesällä 2008.
Lohkoamisen yhteydessä tallitontti sai osuvan nimen; haavemaa.


Tallissamme asuu neljä suomenhevosta, joiden kanssa touhutessa kaikki mahdollinen vapaa-aikani kuluu.

Tämä blogi pitää sisällään ajatuksiani raviurheilusta, elämästä yleensäkin ja juttua hevostemme arjesta.



28.9.2010

Syksysateet ja raparavit















Suomen syksy voi tarkoittaa sekä aurinkoisia, kirpeitä, värikkäitä ja raikkaita ilmoja tai sitten harmaata, märkää, synkkää ja sateista keliä. Tällä viikolla on nautittu ensimmäisestä vaihtoehdosta yöpakkasten kera, mutta viime viikolla puolestaan rämmittiin kurakossa ja vedettiin sekä villa- että sadevaatteita kerroksittain päälle. Etenkin kun perjantaina mentiin Salaman kanssa Kaustisen lounasraveihin värjöttelemään. Vettä oli sataa tihuttanut jo useamman päivän ja perjantaina sitä ei pelkästään tihuttanut - sitä satoi! Tarhat olivat kotona lillukuraisia ja ratakin oli Kaustisella saanut osansa vedestä ja myös siellä rapa lensi. Salama starttasi toista kertaa elämässään lähtöauton takaa, eikä tämä kerta onnistunut niin loistokkaasti kuin ensimmäinen yritys Seinäjoella alkuvuodesta. Salama kyllä köpötteli lähtöauton perään kilpakummpaneiden väliin, mutta laukkasi siitä jo reilusti ennen lähtölinjaa jääden kauas muusta porukasta. Peli oli oikeastaan jo sitä myöten selvä, vaikka Salama tekikin kovan juoksun laukkansa jälkeen. Tamma revitti pääjoukon kiinni ensimmäiselle takasuoralle tullessa, jatkoi taivaltaan viidennessä parissa ulkona, mutta ulkopuolellakin oli koko ajan hevosia niin, että kiriväylä oli koko ajan ummessa. Viimeisen puolikkaan alkaessa Salamalla selvästi olisi ollut vielä voimia spurttailla kiriin, mutta minkäs teet, kun hevosia oli edessä ja sivuilla... Kuski luovi Salkkarin kuitenkin sisäkautta mutkitellen vapaille vesille maalisuoran alussa ja Salama rutisti siitä vielä neljänneksi. Hevonen oli mainio alun laukasta huolimatta, mutta juoksu oli kovasti sitä vastaan, kun joutui useaan kertaan kiihdyttämään, ottamaan vauhtia vähän pois ja taas kiihdyttämään. Repivä tempo ei ole tasavauhtiselle Salamalle mikään otollisin vauhdinjako, joten siinä mielessä olin yllättynyt, kuinka pörhäkkäästi tamma jaksoi maaliin saakka. Aika oli vain 35,3 josta oman osansa verotti alun hyppytasoitus ja kurarata. Mutta jos nyt kuitenkin ennätyslinjalla vielä jatketaan, niin paranihan se ryhmäajoennätys tällä kertaakin sentään vähän. ;)

Mysteeriksi jäi tuo alun laukka, kun mitään näkyvää häiriötä ei kyllä ollut. Laitoin Salamalle verkonkin päähän sen vuoksi, ettei se pelkäisi auton takaa lentävää rapaa, mutta tiedä sitten, tuliko sitä kuitenkin naamalle vai oliko tammalla todella vain jonkin sortin älynväläys lähteä väärällä askellajilla. Olihan Salamalla jo hieno viiden laukattoman startin putki takana, niin nyt aikarivistö sai taas äksänsä. ;) Pääasia kuitenkin, että hevonen vaikutti olevan edelleenkin kunnossa, ja laitetaan tämänkertainen laukka vaikka työtapaturman piikkiin. Työtapaturmiin tai muihinkaan hairahduksiin ei kuitenkaan ole varaa erehtyä seuraavassa startissa. Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan Salama starttaa seuraavan kerran reilun viikon päästä Jyväskylässä tammasarjassa. Sinne asti ei millään viitsisi lähteä laukkaamaan, mutta kuten iskä sanoi; "jos ne huonot reissut tietäisi etukäteen, niin eihän niille viitsisi silloin lähteäkään". Joten kun ei tiedetä mitä vastassa on, mennään mukaan kokeilemaan jos lähtö tulee kasaan, jos mukaan päästään, jos Salama pysyy terveenä ja JOS sen jalat pysyvät kunnossa.... Liian monta jos-sanaa on siis vielä matkan varrella, mutta sitä jossitteluahan tämä raviurheilu pakkaa olemaan...

Aatun kanssa jossitellaan sitten vielä varmaankin lokakuun puolella myös, että startataanko ja jos startataan niin missä startataan... Oriilla on ollut kaikki hyvin ja treenit ovat jatkuneet entiseen malliin. Syyskuu kääntyy ihan pian taas jo lokakuuksi! Talvi lähestyy päivä päivältä. Hevoset kasvattavat talvikarvaansa ja sitä mukaa minä koitan sitä loimittamalla yrittää estellä... Talven treenaamista silmällä pitäen en halua hevosten kasvattavan mitään jääkarhukarvaa. Vielä tällä viikolla taidetaan kengitellä hevoset kuitenkin vielä kertaalleen kesäkenkään ja hokit laitetaan alle sitten kuukauden kuluttua seuraavassa kengityksessä. Operaatio kameraan tutustuminen ja kuvaamaan opettelu jatkuu. Niko kävi ottamassa Salamasta eilen muutaman syksyisen kuvan meidän eiliseltä ratsastuslenkiltä metsätien uumenista, joten ylhäällä niistä joitakin versioita esille. :)

3 kommenttia:

  1. Salama oli kyllä edelleen hyvä kaustisella ja HYVÄ että uskallatte lähteä jo tammasarjoihin, sen verran mallikkaasti se on mennyt!!!

    Tsemppiä sinne, meillä täällä pikkuhiljaa toivuttu räkätaudista, minkä Hanna edelliskerralla sai oulun lounasraveista... kävi melkeen kaikki pollet läpi, kuumetta ei kellään, mutta räkää tuli senkin edestä. Nyt saa taas liikutella ku tulehdusarvot taas normaalit, pikkuisen tuntuu virtaa olevan kaikissa parin viikon "lomailun" jälkeen.

    Minkä merkkinen kamera? Ite oon tuosta Nikonin D3000 haaveillut ku ois nyt tarjouksessa..

    VastaaPoista
  2. Onneksi olit päivittäny blogin, niin on mullaki jotain tekemistä klo 3 keskellä yötä, ku ei unta saa!! Todella raivostuttavaa.:( Ratsastushimo ei kyllä parantunut noiden kuvien myötä, mutta ehkäpä mä talvella jo voin päästä Salkkariakin kokeileen.:) Kohta ois melkeen niiden syyskuvien aika.;) Alahan katsella sopivaa puustoa.;)

    VastaaPoista
  3. Martta: Oonkin ihmetellyt, miksei Hannaa oo näkyny lähtölistoilla, mutta rakätauti selittääkin sitten asian. Syksyn merkki, kun kaikki maailman taudit rupeaa liikkumaan... :/ Väkisinhän sairasteluista pukkaa kuitenkin tauko venymään. Toivottavasti pääsette nyt pian starttiin! :) Kamera on just tuo Nikon 3000D -"tarjouskamera". :)

    Jonna: Voi luoja, on se hyvä kun mun blogilla on tuollasia yölukijoitakin. ;) Ei vaan tulis mieleenkään herätä klo 3 tietokoneelle istuun, ku nukkuakin katos vois. ;) Toivottavasti ihan koko loppuraskaus ei suju noin vähäunisesti, muutenhan sä oot rättiväsynyt jo kun vauva syntyy öitä valvottamaan. ;) Kattelinki tässä yks päivä, että pihlajat ei oo enää niin komeita kuin oli muutama viikko sitten. Mutta eiköhän niitä syksykuvien rekvisiittaa kuitenkin löydy! Mutta nyt noilla hevosilla on jo talvikarva. :/ Katotaan viikon päästä, kun oon sen viikon vapaalla. Ja ratsastamaan pääset varmasti sitten talvella. :)

    VastaaPoista