Raviurheilu on minun mielestäni ennenkaikkea haaveita. Unelmia menestyksestä ja uskoa omaan tekemiseen.
Hevosihmisiltä haaveet eivät koskaan lopu. Minun pitkäaikanen suuri haave omasta tallista toteutui kesällä 2008.
Lohkoamisen yhteydessä tallitontti sai osuvan nimen; haavemaa.


Tallissamme asuu neljä suomenhevosta, joiden kanssa touhutessa kaikki mahdollinen vapaa-aikani kuluu.

Tämä blogi pitää sisällään ajatuksiani raviurheilusta, elämästä yleensäkin ja juttua hevostemme arjesta.



14.9.2010

Syyskuun satoa




















Viimeiset kaksi viikkoa ovat olleet niin ohjelmaa täynnä, että nyt vastaan tuli täydellinen ahaa-elämys: Syyskuukin on jo puolessa välissä! Niin se aika rientää - varsinkin kun tekemistä riittää... Nyt onkin melkoinen projekti muistella tännekin, mitä kaikkea kuluneet kaksi viikkoa ovat pitäneet sisällään. Pää on jokseenkin tyhjä, vaikka kalenteri kyllä näyttää valtavan täydeltä... ;) Kaikki vapaapäivät ovat täyttyneet hiiteistä, raveista ja muista hevosriennoista. Mutta mikäs sen mukavampaa, tällaista sen elämän kuuluukin minun silmissäni olla! :)

Syyskuu ainakin alkoi mitä hienoimmissa merkeissä, sillä Salaman kanssa matkustimme 1. päivä Seinäjoelle lounasraveihin. Salkkari osoitti edelleen oivaa syysvirettä ja riitti kovassa lähdössä hienosti viidenneksi uudella ennätyksellään 32,2! Tamma on nyt saanut kyllä juonen päästä kiinni, sillä tämähän oli kuitenkin jo kolmas hyvä startti putkeen ja ennätys on parantunut niistä jokaiseen yrittämään. Seinäjoella Salama taivalsi kolmannessa parissa sisällä ja pääsi kierroksen jälkeen kääntymään neljänteen pariin ulos. Sieltä Salama teki tasaisen, rehdin kirin maaliin saakka. Voiton vei Titan Terho-ruuna, joka on ihan valtavan kovassa kunnossa! Onnea vielä Titalle tätäkin kautta! Ei siis ollut Jämsän tytöillä aivan turhat hevoset Seinäjoella, vaikka latukoneita vielä viime talvena olivatkin... ;) Näin se on raviurheilu yllätyksellistä! :) Salaman hyvästä sijoituksesta, uudesta ennätyksestä ja rehellisestä esityksestä huolimatta tamma oli kuskin mukaan taas vaihteeksi vielä köpömpi kuin normaalisti, joten Seinäjoen startin jälkeen ollaankin käyty lääkärin syynissä molempien hevosten kanssa. Kimmo teki molemmille kopsuille täydellisen eläinlääkärintarkastuksen - eikä meikäläinen voi kyllä kuin ihailla sitä panostusta! Monta tuntia meni, mutta oli kyllä ihailtavan perusteellista työtä! Ajettiin radalla, juoksutettin, taivutettiin, taas juoksutettiin ja vielä hammaskalustokin katottiin Aatulta. Aatu oli jaloistaan ihan puhdas niinkuin toiveissa tietenkin olikin. Peruskylmäyksellä ja kotikonstein hoitelemalla hiittien jälkeen pitäis taas hetki pärjätä. Aatulle on tehty melko tarkka ohjelma eläinlääkärintarkastuksien osalta, jotta kaikki mahdolliset jalkavaivat ja rasitusvammat saataisiin oriin osalta ajoissa kiinni ja saman tien hoidettua. Vahinkoja ja tapaturmiahan ei millään tavoin tietenkään onnistu estämään, mutta toivottavasti saataisiin muutoin kaikki nivelvaivat ajoissa kiinni, kun säännöllisin väliajoin hevonen katotaan läpi. Ja kun varmaa on ainakin se, ettei niiltä vaivoilta kuitenkaan voi etenkään nuorten hevosten kanssa koskaan välttyä, niin kokeillaan nyt ainakin minimoida ongelmien synty tällä tavoin. Salamalta Kimmo hoiti tuttuja ongelmia eli takavuohisia ja myös toista etujalkaa. Voisinkohan minä pikkuhiljaa lopettaa panikoinnin noiden takavuohisongelmienkin suhteen, kun mulle on nyt kolme eläinlääkäriä sanonut, että niistä kyllä päätään iän myötä eroon... Mutta kukaan ei kuitenkaan ole aikaisemmin sanonut niin rohkaisevasti kuin Kimmo nyt sanoi: "Ne hevoset jotka nuorempana kärsivät takavuohisongelmista, juoksevat myöhemmin kuningatar- ja kuninkuuskilpailuissa". Hahaa, näinhän sen siis TÄYTYY olla! Jännityksellä vain saa nyt odotella, kuinkahan monta monituista vuotta tuohonkin ihmeeseen menee. ;) No, pääasia kuitenkin, että jalkojen todellakin vielä joskus pitäisi mukamasten alkaa kestämään ja että hevonen on nyt taas hetken aikaa elämänsä kunnossa. :)

Syyskuun muita merkittäviä hetkiä on ollut mm. Halsuan paikallisravit, jossa pääsin pitkästä aikaa päästelemään montea. Maggien kanssa oli nimittäin kokeilustartti, miltä tamman meno kärryjen sijaan satulasta tuntuu. Takana oli huimat kolme ratsastuskertaa, mutta eihän sitä enempää tarvitsekaan, kun hevonen on täysjärkinen ja ennenkin raveissa käynyt - eli viivalle vain! :) Ja toimihan tamma ihan täydellisesti! Jostain kumman syystä se ei kuitenkaan selästä käsin osannutkaan oikeinpäin rataa kiertäessä juosta kurveja lainkaan, joten pompittiin sitten joka kaarteessa hylkäystuomioon asti. Tämä kyllä oli melkoinen yllätys, sillä vielä väärinpäin lämmitystä ratsastaessani tamma tuntui todella hyvältä. Mutta kokemusta saatiin molemmat ja minäkin muistin taas, kuinka valtavan mukava laji monte onkaan! Hauskaa oli! :) Eiköhän me Maggien kanssakin kokeilla vielä uudella yrityksellä, sillä eihän monteura nyt ensimmäiseen yritykseen voi vielä kaatua. :)

Salaman Seinäjoen startin lisäksi syyskuun ehdoton huippuhetki oli reissu Muurlaan Aatuun synnyinseudulle. Matkalla käytiin myös Ypäjällä upeita puitteita ja hienoja huutokauppavarsoja ihastelemassa. Mutta ei nuo lämminverivarsat vain oikein sytytä... Sen sijaan Aatun tämänkesäinen velipoika oli aivan syötävän ihana. :) Sulo oli upeilla merkeillä (värillä ON väliä...), terhakka, iloinen, suuri, lihaksikas ja hyväkroppainen tulevaisuuden juoksija. Samalla nähtiin Aatun emä Ponne, joka on edelleen hyvävointinen ja tekee vuosi toisensa jälkeen hienoa jälkeä siitoksessa, sekä Aatun isosisko Sarastus - joka taas on mun Salamankin suuri sukulainen isänsä puolelta. :) Oli aivan valtavan mukava käydä ja vaihtaa hetki Miinan kanssa kuulumisia. Kiitos Miinä vielä ihan suunnattomasti! Tiedä vaikka ensi kerralla tultaisiin sitten Aatun kanssa kyläilemään. ;)

Josko se riittäisi nyt tähän hätään menneiden muistelusta ja siirrytään tulevaisuuden suunnitteluun, joskin tulevaisuus näyttää niin pimeältä, sillä syksyä kohti mennään kovaa kyytiä ja illat sen kuin pimenevät. Iltatalliin tallustaessa on jo ihan pilkkopimeää... Tänään Salamalla metsässä ajellessani havahduin myös katselemaan, kuinka värikkäitä kaikki puut jo ovat. Kesän vihreys on muuttunut syksyn ruskaksi. Hevosten kanssa arki ei kuitenkaan muutu vuodenaikojen perässä. Ainakaan vielä, sillä lunta ja talvea odotellessa hevoset saavat edelleen käydä entiseen malliin radalla treenailemassa. Salamalla starttailua on tarkoitus terveystilanteen salliessa jatkaa (jo ennen kuin päästään sinne kuningatarkilpaan... ;)). Hetken haaveilin Salaman kanssa osallistuvani oikein Villimiehen Tammakilvan karsintoihin - ihan vain huumorimielellä, kun tamma nyt kuitenkin on loppuun saakka sinne maksettu (koska iskä pakotti - minä olisin heittänyt viimeisimmät laskut jo aikapäiviä sitten roskiin...). Mutta hyvin pian tulin taas järkiini, eikä me minnekään Lappeenrantaan kyllä "jakseta" lähteä. Sen sijaan seuraavaa starttia on hyvä suunnitella vaikka "kotikulmille" Kaustiselle ja lounasraveihin. Aatun kanssa reenailut jatkuu entiseen malliin, mutta pikkuhiljaa katseita on jo käännetty ensi vuotta kohti. Voi olla, että ori juoksee tänä syksynä vielä yhden startin - tai sitten ei. Tämän vuoden kaikki tavoitteet Aatun kanssa on kuitenkin jo täytetty - ja ylitettykin.

Meikäläisen kamerakuume koki helpotuksen (ja kukkaro järkytyksen) kun Jonna manipuloi mut ostamaan oikein kunnon digijärjestelmäkameran... Ohessa siis muutamia harjoitusversioita siitä hetkestä, kun amatöörikuvaaja ja huippukamera kohtaavat. Voi, kun joskus olisi oikein kunnolla aikaa paneutua tuon kameran hienouksiin... Mutta harjoitellaan, harjoitellaan...

Jos joku jaksoi lukea tämän sekavan sepustuksen tänne asti, niin onnittelen kärsivällisyydestä! Ja toivotan leppoisaa ja mukavaa syksyä. Nauttikaa! :)

7 kommenttia:

  1. Jaa säkin olit varsahuutokaupassa, eipäs törmätty. Suokit meni kyllä uskomattoman halvalla, melkeen ois tehny mieli huutaa sieltä itelle joku niistä.

    Millä eläinlääkärillä ootte käyneet? Kimmo ei sano näin äkkiä mulle mitään....

    VastaaPoista
  2. Kiva lukea näin parin viikon tauon jälkeen teidänkin kuulumisia!
    Ja kade olen kamerasta, tekisi niin kovasti mieli itsekin hommata kunnollinen digijärkkäri.. No, ehkä vielä joku päivä!
    Ja noista hienoista, valkoisista aitauksista olen kyllä myös vähän kateellinen ;O) Ne on vaan niin tyylikkään näköiset!!

    Salamallahan on mennyt hyvin taas kaviouralla! Ja että Terhokin on noin kova juoksija! Sitä kun ei tule näitä raveja seurattua, niin kiva ylläri aina, et Lamppilaiset pärjää :D

    Tsemppiä kovasti tuleviin koitoksiin molemmille hevosille, ja taustajoukoille tietenkin myös!

    VastaaPoista
  3. Martta: Me käväistiin Ypäjällä jo päivällä, ennen varsinaista huutokauppaa. Joitakin varsoja oli jo silloin paikalla. Suomenhevosvarsoja pitäis olla enemmän kans myynnissä, niin viittis ehkä lähteä kattomaankin. ;) Mutta eipä noistakaan nyt mynnissä olleista suokeista tosiaan kukaan mitään maksanut... Halvalla olis saanut varsan!

    Elfvingin Kimmo on noita meidän hevosia nyt eläinlääkäröinyt, Tampereen klinikan eläinlääkäri, joka onneks on silloin tällöin käynyt Kaustisellakin.


    Outi: Kamera varmaankin on hyvä, kunhan sitä vain oppis käyttämään... Mulle on kyllä pääasia, että tuolla sais nyt raveissakin kuvia, kun vanha kamera ei kyllä pysynyt enää pätkän vertaa hevosten vauhdissa mukana. Kyllähän silläkin jotain maisemakuvausta olis vielä harrastanu, mutta liikkeen kuvaamisesta ei tullut mitään. ;) Jonna raportoi mua aikansa kaikista digikameratarjouksista, niin sorruinhan minä sitten lopulta... Heh, valkoset aitaukset on kesällä hienot, mutta eipä ne talvella näytä millekään. Maalaus oli järkyttävä urakka, mutta kyllähän ne fiksun näköset nyt on. Kauhulla kattelin nytkin Ypäjällä niitä valtavia aitauksia, että kuka raukka ne on joskus jaksanut maalata. ;)
    Luin, että teillä on muuttopuuhat menossa. Tsemppiä ja jaksamista siihen rulijanssiin! Se on raskasta, mutta niin palkitsevaa. :)

    VastaaPoista
  4. No niin, tulihan vihdoin niitä koekuvia, jota oon tässä jo odotellu!:) Hyvältä näyttää. Ja älä huoli, enhän mäkään osaa kameraani käyttää, kunhan räpsin menemään!:D Tuuhan joku päivä käymään, oon ens viikosta lähtien koko ajan vapaalla! Voidaan käydä sisupussia hoitamassa.;)

    VastaaPoista
  5. Jonna: On tuo kuvaaminen vielä melko epätoivoista räpsimistä, täys työ mukamas ees saada hevonen suht keskelle kuvaa tms. Pitäis ehtiä harjotella... Voi mieletön, kun aika menee nopeesti, kun sullakin alkaa nyt jo loma!!! Mitenhän sä saat ajan kulumaan, kun ei tartte töihin? :D Katsellaanpas kyläilypäivää ens viikolla, näin äkkiseltään to tai pe sopis parhaiten, (to pääsisin päivällä) mutta palataanpas asiaan vähän tuonnempana. Koitahan kituuttaa nyt viimeiset työpäivät. ;)

    VastaaPoista
  6. mää jo aattelin etteikö teillä muka tapahdu mitään :) tosi kiva lukea tätä sun blogia, tuntuu aina ku ite olis paikanpäällä :D mulla kyllä tuo työ haittaa melkosesti nyt harrastusta, joten tammuska muuttaa siihen naapuriin ylläpitoon. Saa vähän säännöllisempää liikutusta ja pääsee valmennuksiin. Ei ole niin kauheaa ressiä itellä koko ajan ku ei kerkiä tallille asti :/

    hyvää syksyn jatkoa ja toivottavasti tahti jatkuu samana! :D

    VastaaPoista
  7. Heh, juu kyllä Jaana meillä tuppaa aina sattumaan ja tapahtumaan - eri juttu ehtiikö niistä tänne raportoimaan. Eipä ainakaan ole vapaa-ajan ongelmia, kun on hevosia. :) Tykkään kyllä kirjotella tänne, joten hyvä, että edes joidenkin mielestä on kiva käydä mun sekavia sepustuksia lukemassakin. :) Jaahas, vai on Tarulle sitten muutoksia luvassa. Sehän on kuitenkin tosi taitava tamma, joten hienoa, että se pääsee verestämään taitojaan valmennuksiin yms. :) Kiitos samoin, hyvää syksyn jatkoa sinullekin. :)

    VastaaPoista