Suomen toiseksi nopein!

Venetsialaisviikonloppuna vuonna 2010 meidän tallissa tyytyväisenä iltaheiniä mutustaa Suomen tämän hetken toiseksi nopein kolmevuotias suomenhevonen. Aatua moinen titteli ei paljoa hetkauta - mutta taustajoukot osaavat kyllä arvostaa sen jonnekin todella, todella korkealle! Aatun kanssa käytiin kuin käytiinkin eilen Kuopiossa, eikä ollut mikään aivan turha reissu. Nyt meillä on ainakin virallinen 3-vuotisaika tilastoitavaksi - ja tässä vaiheessa vuotta se riittää toiseksi korkeimpaan tilastopaikkaan. Ylempänä on vain hurjaakin hurjempi, lahjaampaakin lahjakkaampi varsalupaus Tähen Topelius, jolle ei ollut häpeä eilen hävitä.

Aatu teki kuitenkin viimeistään eilen selväksi sen, että myös meillä on todella hyvä varsa. Oripoika hurjasteli Kuopion Varsat Vauhdissa -lähdössä elämänsä ensimmäisessä ravikilpailussa ajan 35,8x joka riitti hienoon kakkossijaan. Aatu ampui lähdössä aivan omaa vauhtiaan liikkeelle ja venytti johtomarginaaliaan muuhun joukkoon jokaisella askeleella - lukuunottamatta hurjaa voittajaa, joka tuli 60metrin takamatkalta vielä selvästi kovempaa ja sai karkumatkalla olleen Aatun kierroksen juoksun jälkeen kiinni. Sen jälkeen lähdön voitosta ei taistellutkaan kuin kaksi varsaa, joka sekin karsiutui yhteen Aatun laukattua viimeiseen kurviin mentäessä. Ori oli nopeasti ravilla, mutta häkeltyi laukkaamaan heti perään uudestaan. Sen jälkeen ei enää kuskinkaan kyllä auttanut kuin ajella kieli keskellä suuta varovasti hevonen oikealla askellajilla maaliin, jottei ihan hylkytuomiota hienon juoksun jälkeen ainakaan saada! Voittajalle ei voitu mitään, mutta huonolle hevoselle ei todellakaan hävitty, sillä voittaja kirjautti itselleen uuden kolmivuotiaiden Suomen Ennätyksen! Ankaran kova varsa oli! Aatu oli kuitenkin yhtä selvä kakkonen, muu varsajoukko jäi todella kauas.

Hyvin hyvin tyytyväinen joukko palasi siis myöhään eilen illalla kotiin. Aatu jaksoi pitkän reissun todella hyvin, matkusti hienosti ja juoksi vielä hienommin. Varikolla se on vielä melkoisen virtava tapaus, eikä ainakaan valjastuskatoksessa rauhassa seisominen sovi ollenkaan Aatun ajatusmaailmaan. Mutta eiköhän se siitä vielä opi - kaikki ravitouhu on vain vielä niin kovin kovin uutta ja jännittävää. Itse startti ei myöskään Aatua paljoa hetkauttanut, sillä ihan samanlaisella adrenaliiniannoksella varustettu orivarsa tuli startin jälkeen varikolle kuin millaisena se starttiin lähtikin, mikä nyt osoittaa ainakin, kuinka varsamainen herra se vielä on. Juokseminen on kivaa ja kilpaileminen - niin mitä se on? Siitä Aatu ei ainakaan vielä tajua yhtikäs mitään. ;) Mutta ei lasten tarvitsekaan, pääasia, että on mukavaa, eikä touhua oteta liian vakavasti. Kaikki tämä kun on vain oppia ja rutiinia ensi vuotta ja toivottavasti myös tärkeämpiä koitoksia varten.

Ravirintamalla onkin nyt ihanan vilkasta, sillä seuraavan kerran kuljetuskalusto liikahtaa muutaman päivän kuluttua, kun Salaman kanssa suunnataan keskiviikkona Seinäjoelle lounasraveihin. Meidän kannalta katsottuna liian kova lähtö tuli sinne kokoon, mutta mukaan mennään hakemaan ehjää ja hyvää omaa suoritusta - maalissa nähdään saadaanko sellaisella Seinäjoella edes rahaa. Varsinkin kun vastassa on vielä Titan Terhokin! Kotosalla Salamalla on kuitenkin ollut kaikki päällepäin hyvin. Huomenna käydään metsätiellä nuuhkimassa syksyn raikkaita tuoksuja, nauttimassa ötökättömästä ajolenkistä - ja ehkä vähän vauhdin hurmastakin... Onni on omistaa oma hevonen. :)