Koetta kohti

Heinäkuu vaihtui elokuuksi, mutta ilmoja piisaa edelleen! Eipä ole tällaistakaan kesää ennen koettu, että aurinko porottaa päivästä toiseen, lämpöennätykset on lyöty uusiksi, hellettä piisaa ja hiki virtaa. On ollut ainakin lämmintä! Hevosten kannalta ehkä turhankin lämmintä, mutta hyvin ne ovat jokatapauksessa pärjänneet. Meillä hevoset on kyllä otettu joka ilta talliin yöksi ihan vain ötököiden takia, joiden kanssa Aatu ei tahdo tulla toimeen. Ja kyllä hevosten kelpaakin tallissa yöt vilvotella, kun ilmalämpöpumppu viilentää eikä tallissa ole kärpäsen kärpästä. :) Toisaalta eivät helteet mitään vapaapäiviä tai muuta helpompaa treenijaksoa meidän hevosille tuo. Armoa ei anneta. ;) Valmennus on pidetty prikulleen samanlaisena, mutta lenkit on pyritty ajamaan joko aamusta tai illasta. Hiittireissut on tehty viikottain Kaustiselle. Onhan sekin touhu helppoa näin kesällä, kun ei tarvitse mitään loimipinoa ja haalarikasaa raahata mukaan. :)

Hiittireissuja ollaan tänä kesänä tehty paljon ja treenit ajettu oikein ajatuksen kanssa. Aatu on ottanut treenin oikealla tavalla vastaan ja vaikkei sitä meidän ratsastuspuuhasta uskoisikaan, on ori rauhoittunut kuluneen kesän aikana paljon. Nykyään se torkkuu valjastuskatoksessa ihan samalla lailla kuin Salamakin ja ratakäyttäytyminen on varsin miehistynyttä. Enää sen ei tarvitse radallakaan ryykätä, touhottaa, vouhkata, pelleillä tai resuta vaan se lompsuttelee varsin rennon oloisena ihan kuskin toiveiden mukaan lenkin lämmittelystä loppuverryttelyyn. Rutiini on tehnyt tehtävänsä ja näinä hetkinä tuntuu, että ne kaikki työtunnit, mitä oriin eteen tähän mennessä on tehty, ovat menneet talteen. Vilkas ja eläväinen versiohan Aatu on ja toivottavasti tulee aina olemaankin, mutta perusasiat hiittivalmennuksesta on nyt ehkä jossakin määrin menneet oriille perille. Ainakin meillä on nyt sellainen näkemys ja niinpä tohdimme viimein ilmoittaa Aatun koelähtöön sunnuntaiksi Kaustiselle. Sinne Aatu suuntaa yhdessä Salaman kanssa, joka myös on Kaustisella startissa. Niinpä. Tuplajännityspäivä taas tulossa!

Salaman lähtö ei paperilla näytä niin pahalta kuin viimekertainen Ylivieskan startti, mutta pärjäämistä rasittaa nyt peräti 40 metrin takamatka. Jossakin määrin olen nyt kuitenkin jonkin verran luottavainen Salaman suhteen, vaikka toisaalta tiedostan vallan hyvin sen tosiasian, ettei Salama ole koskaan tehnyt kahta hyvää starttia peräkkäin. Mutta kertahan se olisi ensimmäinenkin, ja toivon kovasti, että sellainen kerta olisi nyt sunnuntaina edessä. Raviurheilussa kuitenkin pettymys on paljon todennäköisempi lopputulos kuin onnistuminen, joten ei nyt toivota liikoja.

Vaikka Salaman kanssa ajetaan rahasta kilpaa ja Aatu on vain koelähdössä, on se ehkä kuitenkin se meidän sunnuntain ykköshevonen, jonka suoritusta jännitetään enemmän. Koelähdössä on jotenkin aina oma jännityksensä ja Aatun kanssa tunteet ovat myös eri lailla mukana. Aatun kanssa on nimittäin koettu nekin hetket, että varsa on opetettu seisomaan käytävällä kahdelta puolen kiinni, laitettu kuolaimet ensimmäistä kertaa suuhun, opetettu ensiksi takaa-ajolle ja sitten laitettu ensimmäistä kertaa kärryt perään. Aatun elämässä on ollut päivä, jolloin se on juossut ensimmäistä kertaa perähevosena, pesty ensimmäisen kerran, loimitettu ensimmäisen kerran, raspattu hampaat ensimmäisen kerran, kiidätetty "pillit päällä" ähkyn hoitoon Oulun klinikalle, kiskottu trailerin kyytiin ensimmäisen kerran, kengitetty ensimmäistä kertaa... Aatu oli varmaan se hevonen, joka lopullisesti inspiroi oman tallin tekoon ja 1-vuotiskesänä Aatu sai marssia upouuteen omaan talliin Salaman perässä. Aatun kanssa niin monet asiat on tehty alusta asti opettaen. Vaikka työtä on vielä hirmuinen määrä edessä päin, on moni asia kuitenkin jo tehty. Kun Aatulle sunnuntaina saa asetella voilokin numerolla yhdeksän selkään koelähtöä varten, on jokin aikakausi päättynyt ja toinen toivottavasti alkamassa. Varsavuodet ja opetusvaihe on ohitse ja se ainakin on varmaa, että koelähtöön astelee Kaustisella täysin toimiva ja hevosen tavoille koulutettu ori. Eri asia tietenkin on se koelähdön lopputulos, mutta sitä taas ei etukäteen paljoa voi murehtia.

Toivotaan, että hevoset pitäisivät jalkakalustonsa kunnossa sunnuntaihin asti (ja mielellään kyllä sen jälkeenkin) niin, että me saisimme tyytyväisin mielin lähteä raveihin kahden hevosen voimin. Onhan se lievästi sanottuna hienoa, kun 100% tallin hevoskalustosta lähtee raveihin. Ja voi sitä jännitystä. Tuplajännitystä...