Raviurheilu on minun mielestäni ennenkaikkea haaveita. Unelmia menestyksestä ja uskoa omaan tekemiseen.
Hevosihmisiltä haaveet eivät koskaan lopu. Minun pitkäaikanen suuri haave omasta tallista toteutui kesällä 2008.
Lohkoamisen yhteydessä tallitontti sai osuvan nimen; haavemaa.


Tallissamme asuu neljä suomenhevosta, joiden kanssa touhutessa kaikki mahdollinen vapaa-aikani kuluu.

Tämä blogi pitää sisällään ajatuksiani raviurheilusta, elämästä yleensäkin ja juttua hevostemme arjesta.



26.10.2010

Talven kynnyksellä

Talven tuloa ei voi estää. Ei onneksi. Lumi on tehnyt tullakseen jo kolme yritystä, mutta vielä ei talvi ole saapunut jäädäkseen. Ankean syyspimeyden jälkeen lumi on tuntunut valtavan mukavalta valoilmiöltä, sillä huomattavasti valoisamman luonnon lumi ainakin saa aikaan. Kunpa tulisi paljon lunta ja oikein hyvät treenimahdollisuudet ensi talveksi. Kelit ovat siis olleet vaihtelevasti piristäviä pikkupakkasia ja ei niin piristävää rapakkorallia. Hevosten kanssa on arvottu viimeiset kaksi viikkoa, pitääkö jo kengittäää hokkikenkään, eikö vielä tarvitse, pärjääkö kesäkengillä ja minne asti pärjää. Toivottavasti nyt sentään ensi viikkoon vielä pärjäisi. Eiköhän sitten ole aika taas siirtyä talvimallin monoihin ja sitä kautta hokkien raapimisjälkien hoitamiseen.

Pimeä ja ankea lokakuu on pian lopussa ja tämäkin kuukausi on mennyt kyllä ihan tavallisten arkiaskareiden parissa. Viikon tosiaan olin kyllä hevosenhoitolomallakin ja siinähän tuo viikko vierähti talon ja tallin väliä kävellessä; hevosten ruokintaa, tarhausta, ajamista, hoitamista, tallin siivoamista ja muuta tavallista. Hevoset ovat loimittamisesta huolimatta karvamallia kamala. Onkohan tämäkin nyt sitten valmistautumista siihen vuosituhannen kylmimpään talveen?! Tiedä häntä, mutta elän toivossa etteivät hevoset nyt enää pörrökarhumaisimmaksi muuttuisi. Tosin Aatun aikataulullahan se aloittaa karvanvaihdon taas sitten tammikuussa, joten ehkä minä nyt sinne asti vielä kituutan karvaamatta koko kopukoita. ;)

Ravirintamalla tapahtunee seuraavan kerran viikonloppuna, kun Salamalla on edessään melkoiset "kuningatarkilpailuharjoitukset", sillä tamma starttaa lauantai-iltana Ylivieskassa ja sunnuntai-iltana Kaustisella. Syksyn ravikilpailutarjonnassa ei paljoa hurraamista ole. Koko lokakuun aikana ei ole lähiseudulla ollut lainkaan raveja (tai ainakaan Salamalle sarjaa) joten on jokseenkin surkuhupaisaa, että nyt sitten ajetaan peräkkäisinä päivinä ravit Kaustisella, Ylivieskassa ja Oulussa. Ja sarjatarjonnassakin olisi nyt ollut Salamalle joka paikassa sarja. Joten kokeillaan nyt, miten kahtena peräkkäisenä päivänä starttaaminen onnistuu. Teoriassa olisi tietenkin hyvä mahdollisuus pärjätä vaikka kumpanakin päivänä, mutta käytännössä vielä suurempi mahdollisuus on olla pärjäämättä. Toivotaan ehjiä, laukattomia juoksuja, vähän tuurintynkää, kuivia kelejä ja mitähän vielä... No edes himpun verran menestystä. Sunnuntai-iltana tiedetään, mitä saatiin ja kuinka paljon jäi saamatta.

Paksun Aatun elämään ei edelleenkään kuulu ihmeitä. Ori treenailee entiseen malliin. Haaveissa olisi vielä marraskuun aikana päästä Aatun kanssa kertaalleen starttiin ja sen jälkeen sitten ruveta kertyttämään treenikilometrejä nelivuotiskautta varten. Monta kolmevuotislähtöä on syksyn aikana mennyt hevospulan vuoksi peruutukseen, sillä jakaahan tuo varsoilla starttaaminen aina mielipiteitä. Kokemusta ja kilpailurutiinia ei kuitenkaan pysty saamaan mitenkään muuten kuin starttaamalla. Niin niistä varsoista kasvaa hiljalleen ravihevosia.

2 kommenttia:

  1. No HYVINHÄN siellä meni :D :D
    ONNEAAAA!!!

    VastaaPoista
  2. Meni kyllä paremmin kuin hyvin, ei tällaisesta saldosta voinu unelmoidakaan. Joskus näinkin näköjään voi käydä. :) Kiitos Outi.

    VastaaPoista