Raviurheilu on minun mielestäni ennenkaikkea haaveita. Unelmia menestyksestä ja uskoa omaan tekemiseen.
Hevosihmisiltä haaveet eivät koskaan lopu. Minun pitkäaikanen suuri haave omasta tallista toteutui kesällä 2008.
Lohkoamisen yhteydessä tallitontti sai osuvan nimen; haavemaa.


Tallissamme asuu neljä suomenhevosta, joiden kanssa touhutessa kaikki mahdollinen vapaa-aikani kuluu.

Tämä blogi pitää sisällään ajatuksiani raviurheilusta, elämästä yleensäkin ja juttua hevostemme arjesta.



10.2.2011

Pakkaspäivän kuvasatoa

Helmikuun kymmenes kalenterissa,

...pakkasta kaksikymmentä mittarissa...


...tarhassa seisoo Salama odottamassa...

..että kaveri olisi lenkiltä palaamassa...

Ja kun talviaurinko laskee...

...tuttu hahmo kotiin juoksee...

Aatu höyryävänä lenkiltä tulee

ja tallissa melassiveden suuhunsa nuolee.

Sillä välin hepuli iskee tammaan aina niin rentoon... 

...joka nyt on lähdössä jonnekin päin lentoon.


Reenaan sitten oman pääni mukaan

...kun ei lenkille vienyt tänään kukaan.

Ohjelman nimi on ensin vetää

...hölkyn kölkyn hölkkää...

...ja sitten täyttä laukkaa...

Näin saavutan varmimmin

                                     ....kierrosajan parhaimman... 

                            ...sitten Miia vie talliin ystävän kaikista kalleimman.
                                        
                                    Hyvää Ystävänpäivää kaikille!

6 kommenttia:

  1. Aivan ihanan kuvakokoelma! :) Hyvää ystävänpäivää myös sulle <3

    -Jenna-

    VastaaPoista
  2. Ihan huippu!!!

    Ostin Papulle samanlaisen riimun, mietin siinä niitä hipeltäessäni, et jokohan Salamalla on tällainen ;)

    VastaaPoista
  3. Ihania kuvia! Hyvää Ystävänpäivää!

    VastaaPoista
  4. Ihanat kuvat ja ihana tarina! Hyvää ystävänpäivää! :)

    VastaaPoista
  5. Meinas vaan ihan yhtäkkiä ruveta hämärtään niin, että viimeiset revittelykuvat on melkein mustavalkosia... Noh, kyllä se päivä tästä taas jatkuu, niin että saa vaikka iltasinkin kuvia. :) Hah, kärkkäisellä ei enää Outi ollut kuin yks tuollanen violetti riimu siellä käydessäni. Onneks oli oikean kokonen, sillä pakkohan sellanen oli Salamalle hankkia. Vaikkakin mä oon niin tykästyny niihin Wahlsin riimuihin, ettei oikein taho muut enää kelvatakaan. Mut tuo on kyllä täydellisen värinen. :)

    VastaaPoista