Ihmeidentekijät

Kotiratamme Kaustisen ravikesän kaksipäiväinen suurkilpailuturnee on takana, mikä aiheuttaa tällä hetkellä jonkinlaisen haikeuden tunteenkin. Seuraavaan Nikulan huippuravitapahtumaan on aikaa vuosi. Ja se tuntuu pitkältä ajalta eteenpäin ajateltuna.

Tämä viikonloppu jää kuitenkin ikuisesti mieleemme. Perjantaina koettiin jotain niin suurta ja ihmeellistä, että aikaisemmassa elämässäni olen luullut, ettei "tavallinen" harrastaja voi sellaista oman hevosen kanssa edes saavuttaa. Aatu käänsi luulot kuitenkin päälaelleen. Kaikki on vain hevosesta kiinni. Meidän Aatu juoksi perjantaina kotiradan 4-vuotislähdön suurkilpailufinaalissa!!! Se oli meille niin suuri asia, että lopputuloksesta huolimatta hevonen oli vain ja ainoastaan voittaja. Ihmeidentekijä.

Kaksi vuotta sitten Salaman ollessa 4-vuotias noiduin usein sen syntyneen "väärään" eli aivan liian kovaan ikäluokkaan Pihlajan Aaronin korjaillessa SE-lukuja ja suurkilpailuennätyksiä. Salamahan ei mikään ikäluokkahevonen koskaan ollutkaan, mutta toki sen ikäkumppaneiden edesottamuksia tuli seurattua erityisellä mielenkiinnolla. Mutta eipä meikäläinen tuolloin tiennyt, mitä kaikkea on vielä edessä. Nyt kaksi vuotta myöhemmin meidän tallissa seisoo ikäluokkahevonen, joka on syntynyt ehkä kaikkien aikojen kovimpaan suomenhevosikäluokkaan. Jotain kertoo sekin, että Aatu on kilpaillut nyt 7 kerta ja kahdessa sen juoksemassa lähdössä on tehtailtu Tähen Topeliuksen toimesta ikäluokan uusi SE-tulos. Viimeisin Suomen Ennätys todistettiin perjantai-iltana Kaustisella, kun hurjan kilvanajon päätteeksi loistavat Tähen Topelius ja Aapo Milleri kirjauttivat yhteistuumin huikean 4-vuotisajan 26,0 kuuluttajankin hehkuttaessa kaikkien aikojen kovimmasta varsalähdöstä. Oli suuri kunnia olla Aatun kanssa mukana. Minun hevosharrastustaipaleeni hienoin hetki koettiin varmasti jo ennen Aatun varsinaista lähtöä. Ennen kuin varsatoivot astelivat esittelyyn kuuluttiin sanat, jolloin on varma, että ollaan jossain aika korkealla: "Pikkupelimannin 2011 osallistujat saapuvat esittelyyn 50 metrin välein". Tähän saakka vastaavan kuulutuksen jälkeen on saanut suurella kunnioituksella katsella hienon osallistujajoukon esittäytymistä ja toivoa, että jonain päivänä oma hevonen olisi samassa letkassa. Perjantaina se unelma koettiin, kun Aatu asteli areenalle numero neljä selässään.

Startissa saatiin pelkkää kokemusta ja Aatun uran ensimmäinen kirjainyhdistelmätulos HLL. Olisihan se tietenkin voinut tulla johonkin muuhunkin paikkaan, kuin kotiradan suurkilpailufinaaliin, mutta on raviurheilu tarjonnut suurempiakin pettymyksiä. Aatu pomppasi lähtökiihdytyksessä jälleen kahteen kertaan jääden nyt toooodella kauas kärjestä. Peli oli menetetty jo ennen kuin se kunnolla ehti edes alkaakaan. Sen jälkeen nähtiin kuitenkin pätkä parasta Aatua. Ori lensi siivet selässään kärkeä kiinni - siis kärkeä, joka veti kierroksen väliajaksi 25,0! Kierroksen täyttyessä tappio sinetöitiin kolmannella laukalla. Juoksulahjojen tai kyytien puutteesta homma ei Aatun kohdalla jäänyt nyt eikä jää koskaan tulevaisuudessakaan kiinni, mutta nuoren herran hermoille (lue korville) touhu osoittautui aivan liian jännittäväksi. Hevoseen ei voinut kuitenkaan olla muuta kuin tyytyväinen niin kummalliselta kuin se lopputuloksen jälkeen kuulostaakin. Tällä kertaa oltiin "vain" mukana ja menestystä tulee toivottavasti sitten joskus muulloin jostain toisesta lähdöstä. Siihen ainakin taustajoukoilla on kova usko, sillä Aatu on ihmeidentekijä.

Tallin toinen ihmeidentekijä on Salama, jonka periksiantamattomuus sykähdyttää yhä uudelleen ja uudelleen. Tamma taisteli perjantaina Kaustisella tammasarjasta kolmosrahat ja ties kuinka monennen ennätyksensä tälle kaudelle. Täytyy myöntää, että lähtölistojen lukemisen jälkeen olin sitä mieltä, että Salama pystyy lähdössään pärjäämään. Ja sitten kun viikon luin pelivihjeitä, joissa Salama rankattiin sijoille 8-10 aloin itsekin uskoa sen pärjäämättömyyteen. Typerä omistaja unohti TAAS kerran omistavansa kilpahevosen isolla koolla. Kilpahevosen, joka puurtaa mukisematta työnsä ja tekee aina parhaansa. Hevosen, joka taistelee takamatkoiltakin ja jaksaa tehdä omat juoksunsa. Hevosen, joka ei anna koskaan periksi. Hevosen, joka on maailman kiltein ja kultaisin. Oman Salamani. Tamma nipisti ennätyksestään taas kymmennyksen, mutta nyt arvoa toki nostaa se tosiasia, että tällä kertaa ennätys juostiin voltista ja kirjataan nyt siis lukemiin 28,9ke. Juoksu sujui kahdesta takamatkasta huolimatta kerrassaan hienosti. Tamma ei erehdy voltista lähtiessä ja ampaisi nytkin matkaan niin kovaa, että synkästä numerosta 14 huolimatta hevonen oli ensimmäiselle takasuoralle kaarruttaessa jo kuudentena. Juoksupaikaksi muodostui makoisa toinen pari ulkona ja sieltä Salama tehtaili loppusuoralla vielä tasaisen kirin riittäen hienotasoisessa tammasarjasssa komeaan totosijaan. Olkoot Salaman jalkojen kanssa jatkossa kuinka paljon ongelmia tahansa, tästä lähtien minä en unohda enää koskaan sen leijonanluonnetta. Enkä anna itseni väheksyä sitä enää ikinä. Sillä minulla on hyvä tamma. Niin, ihmeidentekijä.

Ikimuistoisen viikonlopun kruunasi tietenkin Aatun kasvattaja Miina, joka tuli perheensä kanssa todistamaan Aatun (ja meidän kaikkien) suuren unelman toteutumista Kaustiselle. Mietinkin, että olkoot maailma kuinka pieni tahansa, niin Suomi on liian suuri maa. Sillä Suomen "toisella laidalla" (siis meiltä katsottuna) asuu niin samanhenkisiä ihania ihmisiä, joita mielellään näkisi useamminkin kuin kerran vuodessa...

Elämä jatkuu myös tämän unelmaviikonlopun jälkeen. Työelämään on loman jäljiltä jälleen palattu joskin ehkä se motivaatio on vähän lomalla edelleen... Hevosten kanssa elämä jatkuu varsin samoissa kaavoissa. Aatu kylläkin käy ensi viikolla Teivossa terveystarkastuksessa ja sen jälkeen jatketaan treeniä uusia tavoitteita kohti. Salaman ilmoitin jo ensi torstaiksi Vaasaan starttiin, mutta viivalle ei ollut tulossa kuin kuusi valjakkoa, joten koko sarja meni meidän harmiksemme peruutukseen. Haemme seuraavaa koitosta siis jostain muualta, kunhan sellainen Kilpailukutsuihin nyt vain yhtäkkiä "jälkipainettaisiin"... ;)