Syyshuollot on viime viikkoina olleet meneillään kaikilla meidän hevosilla ja kilpailurintamalla alkaa olla tältä vuodelta jäähdyttelyn paikka. Aatu aloitti huolto-, talvi-, treeni- tai minkälielomansa viikkoa ennen ihmisten suunnitelmia esiintymällä perjantaina Kaustisen lounasraveissa varsin vaisusti. Tuo startti oli tarkoitus ajaa Satakunta-ajoa silmällä pitäen välistarttina ja viimeistelevänä kovempana hiittinä. Mutta loppujen lopuksi startti viimeistelikin sitten vain kauden lopettamispäätöksen, sillä hevonen ei yksinkertaisesti ollut sellainen kuin olisi pitänyt. Pitkä ja rankka kausi on tehnyt tehtävänsä ja joku Aatun hyvinvoinnissa nyt vain mättää. Kriteriumfinaalin jälkeen ori huilasi viikon, sai imusuonentulehduksen takajalkaansa ja huilasi taas puoli viikkoa lisää. Sitten oireili maha, madotettiin ja otettiin matonäytteitä. Ei mitään. Ja loppujen lopuksi nyt havaittiin, että hevosen etuvuohiset/kavionivelet ovat ihan hirvittävän kipeät. Se lienee suurin syy Kaustisen vaisuuteen ja lähinnä siihen, ettei hevonen pystynyt ottamaan vauhtia lainkaan.
Kaustisella homma ei jäänyt ainakaan lähtöpaikasta kiinni. Auton takaa ysirata on juuri se paikka, mitä me olemme joka kerta suurin piirtein kädet ristissä toivoneet Aatulle ikäluokkakilpailujen karsintoihin. Nyt se ysirata vihdoin saatiin, mutta hevonen olikin sitten kehno. Aatu laukkasi ensimmäiseen kaarteeseen, mutta ei sen olisi vielä peliä täysin pitänyt ratkaista. Kaikki kunnia hienoille vastustajille, mutta kyllä minun mielestäni Aatun olisi normaalina omana itsenään pitänyt kiertää tuo sakki vielä laukan jälkeenkin. Mutta kun juoksemisesta ei vain tullut mitään. Aatu räpelsi joukon perällä sen mitä kykeni, teki uransa huonoimman juoksun ja tallusti maaliin seitsemäntenä vaatimattomalla ajalla 32,0a.
Tottakai kausi olisi mielellään päätetty Satakunta-ajoon, mutta sinne ei ole mitään mieltä puolikuntoisen hevosen kanssa lähteä. Tähän saakka on aina raveihin lähtiessä tiedetty, että Aatulla on mahdollisuudet pärjätä JOS se ravaisi ja keskittyisi olennaiseen eli työntekoon, mutta nyt tilanne olisi jo ennakkoon ollut ihan erilainen. Joten peruutimme Aatun ilmoittautumisen Satakunta-ajoon ja sen sijaan siirrymme huoltohommiin. Ensi viikolla Aatu onneksi pääsee tarkempiin syynäyksiin, jotta saataisiin hoidettua hevonen kaikin puolin terveeksi ennen todellisen talven tuloa. Sillä lumen tultua ori ottaa ensi talvena aika raakasti kilometrejä...
 |
| Aatun 4-vuotiskauden päätösstartti 21.10.2011. Kuvannut Nelli Tarkka. |
Salama käytettiin viime viikolla Tampereen klinikalla "syyshuollossa". Taivutuskokeissa oli jokaisessa jalassa reagointia joten tutut etupolvet ja takavuohiset lääkittiin. Lisäksi Kimmo raspasi tamman hampaat. Hevosta on päästy treenaamaan jälleen normaalisti ja onhan se toki jalkojen hoitamisen jälkeen taas kuin uudestisyntynyt. Sarjoja on kuitenkin huonosti tarjolla ja kun kerta jalkoja on hoitamaan ruvettu niin hoidetaan sitten kunnolla, joten ensi viikolla ohjelmassa on uusintapiikitys ja sitten katsotaan parin viikon kuluttua sarjatarjontaa uudestaan.
Samukin aloitti loppuelämän mittaisen klinikkakierteensä toissapäivänä, kun varsa kävi Kaustisen klinikalla hammaslääkärissä. Sudenhampaat poistettiin ja muutenkin suu hoidettiin. Samun treeniin on löydetty starttihevosten kilpailuturneen hiljenemisen myötä onneksi lisää aikaa ja kolmisen kertaa viikossa varsa käy juoksemassa 6-9 kilometrin lenkkejä. Toisinaan metsätiellä liikkuu mörköjä ja toisinaan ei. Joskus menee paremmin ja joskus huonommin. Kerran on sukellettu kärryt perässä ojaan, mutta eiköhän niitä kertoja tule talven aikana monta lisääkin. Samun treenin suurena motivointitekijänä on ollut myös sen sisarusten huiman hieno menestys viime aikoina. Samun sisko R.R. Ruskariina ja veli Saahi nimittäin kaunistelivat molemmat vastikään ennätyksensä valioaikaisiksi. Joten emän periyttämiskyvystä ei homman pitäisi kyllä Samunkaan kohdalla jäädä kiinni! Joskaan eihän se sisarusten menestys mitään takaa, itse ne ennätyksensä ja rahansa on jokaisen hevosen kuitenkin juostava. Mutta tokihan sukulaishevosten menestys mieltä lämmittää ja antaa aina uutta treeni-intoa ihmisille. Sillä siihen valioaikaan on Samulla vielä jonkin verran matkaa... :D
Joten pitkälti eläinlääkärikäyntipainotteisia on meidän tallin kuulumiset tältä erää. Joka viikko on joku hevonen käytetty/käytettävä klinikalla, joten onneksi hevosia nyt ei tätä kolmea enempää ole, muuten tämän harrastuksen myötä loppuisi sekä rahat että aika... Raviurheilu on kuitenkin tällä hetkellä niin kovaa kilvanajoa, ettei siellä ole mitään mahdollisuutta pärjätä kuin terveillä hevosilla. Jalostus on vienyt etenkin suomenhevosten vauhtia paljon eteenpäin ja nykyään nuorten hevostenkin on oltava heti uransa alussa valmiita kilpahevosia, joilta täytyy löytyä myös kilpahevosen kyydit. Ilman eläinlääkäreiden panostusta ei ainakaan meidän hevosilla olisi raviurheilurintamalla mitään menestymissaumaa. Kaikki kun on niin pienestä kiinni että jokaisen palan on oltava kohdillaan. Ja sanonpahan vain, että niitä pieniä paloja suuresta hevosesta kyllä löytyy!
No huh, Aatulla on tosiaan ollut vastoinkäymisiä. Uskomattoman hienosti se on silti juossut, sellaisia huippuhetkiäkin olette päässeet kokemaan! Toivotaan tosiaan että talvi tekisi ihmeitä ja pakkaset veisivät vaivat mennessään, ja 5-vuotiskausi olisi upea, koska kaikille on varmasti selvää että oriissa on potentiaalia vaikka muille jakaa.
VastaaPoistaTänään just päiväheiniä hevosille viedessä mietin, että harmillisen vähän on ehtiny kommentoida sun kirjoituksia - ja taikaiskusta tuli uus ;D
VastaaPoistaTulee vain luettua äkkiä kaikkien blogit, ja kommentointi tahtoo jäädä kiireen takia vähemmälle =/
"Kerran on sukellettu kärryt perässä ojaan, mutta eiköhän niitä kertoja tule talven aikana monta lisääkin"
- Voi ei xD Mutta pessimisti ei pety, vai miten se oli ;D
Pitäskö mun tuoda Papukin sulle sinne treenattavaks, kun omat hepat on lomilla ;D
Tosi harmillinen tuo Aatun viimeinen startti. Mulla se oli mennyt ihan ohi kokonaan, mutta tulipa nyt perään heti selvityskin, missä vika. Tosi harmi =/
Ei muutakuin talveksi sinne metsäautotielle ja ens vuonna ennätykset taas uusiksi ;O))
Laura: Niinpä. Kuluneella kaudella Aatun kanssa päästiin kokemaan ihmeitä ja elämään unelmia todeksi. Silti tuntuu vähän typerältä sanoa, että paljon jäi myös hampaankoloon. Edelleen toivotaan ja uskotaan, että hevonen kehittyy jatkossakin ja jonain päivänä kaikki osuu kohdilleen. Sen unelman eteen tehdään ensi talvi taas kovasti töitä. :)
VastaaPoistaOuti: Niinpä se tahtoo juuri olla, että muiden blogikirjoitukset käväsee vain äkkiä lukemassa, mutta ei oikein ikinä ehdi/jaksa ruveta niitä kommentoimaan. Tiedän todella tunteen. ;)
Heh, pessimisti ei pety, mutta "Samun kommentti" oli ihan realismia. :D Ainakin meidän varsat on opetusvaiheessa vierailleet useampaan kertaan ojassa ja talvella oman haasteensa tuo lumi (JOS sitä tänäkin talvena tulisi...) kun eihän nuo varsat tahdo millään tajuta, missä tie menee kun kaikki on valkoista.
Samu on ihan täydessä treenissä jo. Eihän nuo muutkaan hevoset nyt ihan lomalla ole, mutta kun hiitti-ja ravireissuja ei ole, niin tuntuu kyllä, että kotona on huomattavasti enemmän aikaa treenailla. :) Tosin tämä hevosmäärä on kyllä ihan maksimi, ei enää kiitos yhtään treenattavaa lisää, valitan. :D
Jep, mielellään olisi Aatun nelivuotiskausi päätetty onnistuneempaan suoritukseen, mutta tällä kertaa kävi näin. Hevonen on kuitenkin taas käytetty eläinlääkärin tarkastuksessa ja nyt katseet käännetään 5-vuotiskauteen. Ihan helppo talvi ei tule kyllä Aatullakaan olemaan, mutta niin se vain on, että töitä on tehtävä, jotta ne ennätykset tosiaan ensi kaudella voisi taas uudistua. :)