Raviurheilu on minun mielestäni ennenkaikkea haaveita. Unelmia menestyksestä ja uskoa omaan tekemiseen.
Hevosihmisiltä haaveet eivät koskaan lopu. Minun pitkäaikanen suuri haave omasta tallista toteutui kesällä 2008.
Lohkoamisen yhteydessä tallitontti sai osuvan nimen; haavemaa.


Tallissamme asuu neljä suomenhevosta, joiden kanssa touhutessa kaikki mahdollinen vapaa-aikani kuluu.

Tämä blogi pitää sisällään ajatuksiani raviurheilusta, elämästä yleensäkin ja juttua hevostemme arjesta.



20.3.2012

Vuosi Samua

Samun kanssa tänään.
Poseerausyrityksiä - raippa vain juuttui suuhun


Sunnuntaina tulee kuluneeksi vuosi siitä, kun Samu muutti meidän talliin. Yhteinen matka ei ole vielä kovin pitkä, mutta ihan helppo taival se ei ole ollut. Vuosi sitten meille tuli hyvin arka ja täysin käsittelemätön villivarsa. Ensimmäiset päivät olivat täynnä pystyyn hyppimistä, kaiken uuden protestoimista ja pelkäämistä. Mutta pikkuhiljaa pelon tilalle tuli luottamus. Töitä sen saavuttamiseksi tehtiin paljon eikä ihan joka päivä itsekään jaksanut ymmärtää, miksi tällainen projekti piti talliin hankkia. Niinä hetkinä, kun hevonen hyppi käytävällä jatkuvalla syötöllä pystyyn, keikkui kuljetuskopissa etupuomin päällä viidettäsataa kertaa tai makasi kärryt perässä tallin lattialla ei oikein aina jaksanut uskoa, että työ kannattaa. Nykyään tuo sama hevonen on varmasti tallin ihmisystävällisin otus, joka rakastaa kaikkea huomiota. Tänäpäivänä tuota samaa hevosta voi taluttaa, pestä, kengittää, ajaa, kuljettaa jne. Samu on opetettu hevosentavoille. Seuraavan vuoden tavoitteena voisikin olla oppiminen ravihevoseksi. Siinäpä sitä sitten olisikin...





"Niin mitä sä niinku meinaat?"

Samun "vuosipäivän" varjolla sain Nikon tänään houkuteltua mukaan Samun kuvaussessioon. Onhan varsassa vuodessa tapahtunut jotain muutosta. Mutta. Vaikka Samu onkin oikeasti melkein kokonaan lopettanut tuon raivostuttavan pystyynhyppimisvimmansa, palasi se tänään taas esiin - kuin vanhasta muistista... Hevonen vain on vähän voimakkaampi versio kuin vuosi sitten, joten aikansa keulittuaan Samu sitten pääsi irti ja juoksi naru perässä tarhaansa, jossa se sitten vielä myöhemmin liukastui ja kaatui komeasti. Joten jokseenkin koville otti nämäkin kuvat.


Se siitä melkein unohtuneesta tavasta...

Edellistä kuvaa seurannut tapahtuma... ;)

Oon joo mäntti, mutta ollaanko taas kavereita?

Seinältä sais Samu juoksumallia!




 Lopuksi on pakko laittaa vähän ennen ja jälkeen kuvia. Kyllä ne varsat vain vuodessa kasvaa!

Samu meillä ekaa päivää.
 Luulin, että tuo otsassa oleva arpi jää ikuiseksi merkiksi,
 mutta on se pois lähtenyt!
Nikoa puhuttelemassa tänään.


Vuosi sitten.
ja tätä päivää

1-vuotiskeväänä
2-vuotiskeväänä

Tulopäivä oli täynnä järkyttäviä asioita.
Pesu (x4), loimitus, kiinniolo ja vieläpä kahdelta puolelta.
 Elämä on kovaa!
Nykyään käsittely on sentään vähän helpompaa!

14 kommenttia:

  1. Komea varsa nykyään tuo Samu! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, on se ainakin komeampi kuin vuosi sitten. Täytyypä käydä tutustumassa sinunkin blogiisi! :)

      Poista
  2. On kyllä todellinen komistus tullut vuodessa Samusta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan se aika paljon muuttunut. :) Taas muistaa, miks kannataa valokuvata - että näkee muutoksen, kun eihän ihmismieli paljon muista, edes vuoden taakse.

      Poista
  3. Voi jestas, olipa se tosiaan melko rääpäle vuosi sitten! Jätkähän on pikkusen verran komistunut :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö! Ihan kamala katella noita vuosi sitten otettuja kuvia - eihän varsassa ollut päällä mitään muuta kuin pelkkä karva...

      Poista
  4. Siis mä voisin tuijottaa nuita Samun kuvia tuntitolkulla! HerranJestas kun se on komea! Ja menis kyllä ihan 3-vuotiaasta.

    Ihan tajuton muutos siitä kun tuli..Ruoka ja teidän iso iso työ on nyt jo ihailtavaa katsella =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itseasiassa munkin mielestä näissä kuvissa Samu melkein menis 3-vuotiaastakin. Ei se enää ookaan niin rääpäleen näköinen.

      Ruokinnalla tekee aika lailla ihmeitä, kun eihän Samua ees oo mitenkään kamalasti ajettu ja silti sillä on lihaa päällä ihan kuin reenatulla hevosella. Huonoina hetkinä mä elän aika pitkälle sillä Annikan kommentilla: Näyttää ihan Peedrolta. Kumpa kyyditkin olis joskus ees sinne päin...

      Poista
    2. Mä kans palasin jossain vaiheessa alkuun lukemaan uudestaan, että oliko se muka oikeasti vasta 2-vuotias! On kyl hyvin kehittynyt ja tekeehän tuossa jo hoitokin ihmeitä =)

      Poista
  5. Herranjestas, kun se on taas kasvanut! Ei siitä nyt niin kauaa ole, kun mä sen viimeksi näin. Ei enää uskois, että se oli joskus niin pieni, että kammettiin käsivoimin sieltä kopin etupuomin päältä alas. ;)

    P.S. Näkeekö niillä sun uusilla silmillä niin paljon tekemättömäks jääneitä töitä, ettet ennätä ilmotella mitään itestäs? ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa Jenna, että sinäkin kommentoit tänne jotain. :) En mä muuten usko, että sä käyt näitä mun höpötyksiä täällä ees lukemassa.

      Samu alkaa olla ihan hevosen mitoissa - ja voimissa. Ei tosiaan uskois, että joskus sen on ihmisvoiminkin saanut liikahtamaan johonkin. :D Oli nekin kans päiviä, kun Samun kuljettamisen kans takuttiin, kaikenlaista sitä vuoteen mahtuu!

      Tiiätkö, sä oot ollut ihan joka päivä tälläkin viikolla mielessä. Ja se, että että mun pitäis kirjotella sulle kuulumisia. Silmillä tai näöllä ei valitettavasti oo mitään tekemistä aikaansaamattomuuden kans. :D Mutta lupaan ja vannon viimestään viikonloppuna mailailla! :)

      Poista
    2. Höh, päivittäinhän mä täällä käyn tiirailemassa, josko olis jotain uutta päivitystä :) Kommentointi vain aina tuuppaa jäämään, vaikka aihetta kyllä olis monestikin.

      Heh, sä sanoit jo viimeks, että tuskin varsa enää kasvaa ja silti korkeutta on tullu lisää huomattavasti. Kuvien perusteella ainakin. Kohta joutuu laittaa uuden varsan, kun kaikista on taas yhtäkkiä tullu aikahevosia :D

      Ai että, mä jäänkin siinä tapauksessa odottelemaan postia. :) Jos on kamala kiirus, niin pääsiäisenä tuun sinne päin ja päästään vaihtamaan kuulumisia ihan kasvotusten. Eli varaahan joku rako juoruilutuokiollekin ;)

      Poista
  6. Jestas. Samu on kyllä todella taas kasvanu. Jokohan se on kohta yli 170cm?!! Liina on ihan mitätön rääpäle sen rinnalla. Ja voi pojat mikä karva oreilla onkaan. Ei oo epäilystäkään kuka kerää kesäkuussa potin taas kotia.;)
    t. Karvaisen tammanrääpäleen omistaja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen, ettei Samu tuosta enää ees paljon kasva. Ainakin nyt se on niin tasasen näkönen, että tuskin se enää korkeutta kasvaa.

      Liina taas voi kasvaa vielä kuinka paljon tahansa, kun on niin takakorkea. Ja turha luulla, että se enää kesäkuussa missään talvikarvassa on! :D

      Kieltämättä tässä vaiheessa vuotta on meilläkin yhdessä karsinassa aika karmean karvaisen näköinen otus... Ei uskois, että kaikilla on sama hoito ja ruokinta ja silti oriit on kesäkarvassa 2-3 kuukautta tammaa aikasemmin! Mutta oonpas havainnut Salamaltakin jo muutaman leijailevan irtokarvan, siitä se lähtee, enää biljoona jäljellä. :D

      Poista