Raviurheilu on minun mielestäni ennenkaikkea haaveita. Unelmia menestyksestä ja uskoa omaan tekemiseen.
Hevosihmisiltä haaveet eivät koskaan lopu. Minun pitkäaikanen suuri haave omasta tallista toteutui kesällä 2008.
Lohkoamisen yhteydessä tallitontti sai osuvan nimen; haavemaa.


Tallissamme asuu neljä suomenhevosta, joiden kanssa touhutessa kaikki mahdollinen vapaa-aikani kuluu.

Tämä blogi pitää sisällään ajatuksiani raviurheilusta, elämästä yleensäkin ja juttua hevostemme arjesta.



15.5.2012

Reissussa

Yksikorvainen, rauhoittavien lääkkeiden
vaikutuksen alaisena oleva potilas lähdössä kotimatkalle
Olosuhteiden pakosta meidän hevoset matkustavat aika paljon. Niitä kuskataan monta kertaa viikossa johonkin suuntaan, yleensä hiitille tai klinikalle. Joskus sentään raveihinkin. Uusi traileri on ehtinyt tehdä jo aika monta reissua ja aika moneen suuntaan ja hevoset ovat ottaneet uuden menopelinsä jo omakseen. Tänään Aatu lastattiin viiden aikana aamulla kyytiin ja käytiin oriin kanssa 640km päiväajelulla Kangasalalla. Olin odottanut aika paljon tältä päivältä. Tätä klinikka-aikaa oli jonotettu reilu kuukausi ja vaikka Aatu onkin vihdoin kuntoutunut kiropraktikon hoidon myötä oikeastaan normaaliksi, odotin Kangasalan reissun antavan silti paljon uusia vastauksia. Ehkä odotin liikaa, ehkä en tiennyt mitä edes odottaa. Ehkä olen tottunut liiankin hyviin eläinlääkäripalveluihin jatkuvasti Tampereen ja Kaustisen klinikoilla vieraillessa. Tai ehkä ne vain tuntuvat tutummilta. Mutta onpahan nyt käyty tämäkin reissu, nähty tämäkin klinikka ja toivottavasti Aatu sai sieltä myös apua.
Huono kuva valvontakamerasta, jonka välityksellä kopissa
olevia kyytiläisiä voidaan seurata autosta. Loistava kapistus!

Kangasalan klinikka lienee todella oikea paikka silloin, kun hevosella on selän tai lihaksiston kanssa ongelmia. Aatua tutkinut eläinlääkäri oli heti kättelyssä sitä mieltä, että hevosella on ristiselän alueella vika (niinkuin nyt viime viikkoina on selvinnytkin). Röntgentutkimuksia selän alueelta on kuulemma erittäin hankala tehdä, joten ristiselän alue ultrattiin peräsuolen kautta. Ultraääni vahvisti eläinlääkärin (ja meidän) käsityksen siitä, että ristiselkä on "rysähtänyt" jonkin virheliikkeen seurauksena. Selän ristinivelen ympärillä olevat lihaskudokset olivat revähtäneet ja aiheuttaneet ristiselkään tulehdusreaktion. Revähtymä aiheuttaa ristiselän alueella kipua, joka vaikeuttaa hevosen oikean takajalan käyttämistä. Vaiva paranee ajan kanssa itsestäänkin, mutta paranemisen nopeuttamiseksi ristiselkä piikitettiin ja sitä hoidettiin shockwave-hoidolla. Pettymys olikin lähinnä se, ettei lihashuollon expertti Pursiainen käsitellyt Aatua lainkaan, vaikka aika nimenomaan oli varattu tälle päivälle niin, että sekä hänkin on paikalla Aatua hoitamassa.

Kangasalan hevosklinikka ei näyttänyt ihan normiklinikalta
Positiivista kuitenkin on toki, että hevonen kaiken järjen mukaan paranee ennalleen. Tämän päivän diagnoosi tukee kiropraktikon näkemystä asiasta ja ristiselässähän vikakohdan nyt on moneen otteeseen paikannettu olevan. Selän shockwave-hoitoja voidaan jatkaa Kaustisen klinikalla ja iskähän on nyt itse erikoistunut Aatulle hankkimaansa Thumber-hierontalaitteen käyttöön, josta Aatu kyllä selvästi tykkää! Back On Track -selänlämmitin on myös hankittu Aatulle, joten eiköhän ori vielä kaikesta huolesta ja murheesta huolimatta kuntoudu kilpailukuntoon kesän aikana. Siihen on ainakin tällä hetkellä kovasti uskottava!


Aatu-reissaaja odottanee heinä- ja vesitarjoilua
Muuten tallielämä rullaa omaa arkeaan. Tarhat alkavat lopultakin pikkuhiljaa kuivahtaa, tarhojen kunnostusta varten on tarvikkeet ostettu, tallin piha haravoitiin yhteisvoimin yksi ilta kevätkuntoon, ulkoloimet olen pessyt odottamaan syksyn sateita ja hevoset treenailevat entiseen malliin. Viime viikonloppuna Kaustisella olleet äitienpäiväravit järjestettiin yhdessä Toholammin ja Lohtajan Hevosjalostusyhdistyksien kanssa. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että Toholammin yrityksille oli myyty neljä lähtöä. Kaikki meni hienosti ja lähtöjen sponsoreille kuuluu kaunis kiitos raviurheilun ja hevosjalostusyhdistyksen toiminnan tukemisesta.

Kesä tekee hiljalleen tuloaan, vaikka jatkuvan satamisen ja tuulemisen perusteella siltä ei oikein ole tuntunutkaan. Pääskyset ovat kuitenkin saapuneet joten kai se sitten on kesä, tuntui siltä tai ei. Niin ja viime viikonlopun ilonaihe oli Aatun veljen Ponnen Onnin voitokas tauoltapaluu. Onnea hienonhieno Onni ja Jenni! Perässä yritetään tulla! :)

Loppuun on pakko mainita, että Kangasalan klinikan karsinoissa oli pellettikuivitus. Mitä siis tekee aina-nälkäinen-ylisyöppö-suomenhevonen, joka on tottunut purukuivitukseen? Aatu ajatteli kai päässeensä paratiisiin: "koko karsina täynnä Krafftia" ja niin alkoi rouskutus suun täydeltä. Pelletit upposivat sellaisella vauhdilla, että Aatu oli pakko laittaa karsinaan kiinni. Meikäläistä ei todellakaan vakuuta tämä nykyään muodissa oleva pellettikuivitus, olkoonkin, että Aatun silmissä pelletti näytti täysrehulta!

9 kommenttia:

  1. Harmi, kun ette päässeet Pursiaiselle. Ärsyttävää, jos ei saa sitä lääkäriä, jonka haluaa...ja outoa, että eivät pidä kii sovitusta. Mutta kyllähän tää klinikkahomma on niin nähty Tampereellakin. Ainakaan nopeaa reissua on turha kuvitella tekevänsä...niin sanottu "ajanvaraus" on hyvä vitsi. Hyvinkäällä on toiminut mielestäni palvelu parhaiten tähän menessä...toki laskua tulee.

    Meilläkin kokeiltiin tallissa pellettiä ja se kokeilu loppui pian. Hyvät ja huonot puolet, ite en kans oikein lämminnyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, sitä Pursiaisen käsittelyä mä nimenomaan eniten olin odottanutkin. Kai niiden mielestä Aatun vika oli kuitenkin ennemmin hoidettavissa eläinlääkärin toimesta, mutta harmitti kyllä. Vaikka pääasia on tietenkin, että hevonen sai apua!

      Kangasalalla mä hämmästyin kyllä sitä, kuinka aikataulussa ne oli! Just eikä melkein omalla ajalla päästiin hoitoon. :) Tampereelle on huomattavasti lyhyemmät jonot, mutta sinne saa todellakin varata aina päivän aikaa, kun aikataulut venyy ja venyy.

      Poista
  2. Kiitos. Mulla tahtoo nuo haasteet aina jäädä tekemättä, mutta katsotaan, josko tämä olisi poikkeus. :)

    VastaaPoista
  3. Meillä on olkipelletti kuivikkeena ollut vuoden ja on ihan huippu! Alkuun hepat sitä vähän maisteli, mutta luopuivat hommasta nopeasti. Imukyky ihan mieletön verrattuna puruun ja ei haise talli. Varastossa ei vie tilaa ja lantalaan tulee paljon vähemmän tavaraa. En oo pellettimyyjä, vaikka kuulostaakin..:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyyhän pelletin jossain määrin olla toimiva kuivikeratkaisu, kun sitä tänäpäivänä enenevissä määrin koko ajan käytetään. Ite liputan edelleen purun puolesta, tykkään sen valosuudesta ja "puhtaudesta". Tämäkin asia lienee tottumiskysymys. :)

      Poista
    2. Mä luulen, et kun on paljon hevosia, niin tuo pelletti on edullinen ja työtä vähentävä! Mutta kun on vain pari hevosta, niin ei varmaan paljoa eroa tule työn ja hinnan kanssa. Ite tykkään kans puruista - olisin kyllä valmis kokeileen pellettiäkin, mutta ei varmaan kahden hepan takia ole mitään järkevää syytä kokeilla ;D

      Poista
  4. Heippa ja kiitos kivasta blogista :) Löysin tieni tänne kun googletin hevosten ristinivelongelmia. Olisitko halunnut kertoa hieman lisää miten olette kotikonstein hoitaneet ongelma-aluetta ja miten olette saaneet jaksotettua hoidot ja kilpailut? Kävimme oman hevosen kanssa myös Kangasalalla ja sama löydös tuli meillekkin mutta vasemmalle puolen. Itsellä on myös käytössä Thumper-laite ja tarkoitus on kohta puolin alkaa antamaan shokkia. Kiitos kovasti jos jaksat vastailla tai tehdä postauksen aiheesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Tiina! Anteeksi, että tämä sinun viestisi on jäänyt minulta aivan huomaatatta - ja siksi myös näin pitkään vastaamatta.

      On ensinnäkin aika lohduttava kuulla, että muidenkin hevosilla on/on ollut ristinivelongelmia. Kun tuo Aatulla vuosi sitten diagnoitoitiin, oli kyseinen vaiva minulle aivan uusi - jotain ihan ihmeellistä, kun ei ollutkaan jalkavika. ;) Aatun selkä "rusahti" sen hypätessä kärryjen edessä pystyyn ja tehdessä ilmassa kiertoliikkeen. Vika tuli ihan akuutisti, joka sinällään ehkä oli kaiken pelastuskin, sillä se myös vastasi hoitohin nopeasti ja saatiin kuntoon suhteellisen pian. Klinikalla aroiteltiin, että menee kuukausia, että ristinivelvaiva paranee, mutta Aatulla se loppujen lopuksi parani kuukaudessa. Tosin sekin kuukausi tuntui ihan loppumattomalta.

      Aatu alkoi käyttää oikeaa takajalkaansa taas lähestulkoon nomraalisti jo kun se sai selkään laserhoitoa ja akupunktiota. Kangasalan klinikaka käydessämme eläinlääkäri näki juoksuliikkeissä kuitenkin edelleen epäpuhtautta. Klinikkakäynnillä hevosen ristinivelalue piikitettiin jollain jättisuurella kortisoniannoksella tulehduksen poissaamiseksi. Minä en ole mikään neulakammoinen ihminen, mutta se neula, mikä hevosen selkään pistettiin oli kyllä jo jotain aika järkyttävää. ;) Samalla kertaa Aatu sai selkään myös shokkihoitoa, joka muistaakseni uusittiin vain kerran. Hevonen kuntoutui näiden hoitojen jälkeen täysin ja juoksi heti kuukauden päästä jo kilpaakin. Nykyisin vaiva ei näy enää millään tavalla, mutta ihmiset muistavat sen kyllä siinä määrin, että ennaltaehkäisevästi olemme hieroneet Aatun selkää kerran viikossa Thumper-laitteella, korostetusti vielä pari päivää ennen starttia. Muuten "ongelma-alueelle" selkään laitetaan linimenttiä ajon jälkeen ja loimeen on ommeltu Back On track -selänlämmitin. En tiedä, auttaako nämä toimenpiteet muuta kuin omaa päätä, mutta jotain on edes koitettu tehdä.

      Aatulle oli varattu aika myös toisen kerran akupunktioon ja laserhoitoon, mutta se peruuntui meistä riippumattomista syistä. Joskus mietin edelleen, että pitäisi käyttää Aatu "varmuuden vuoksi" vielä Haapasen Ismolla, jotta hän voisi tutkia selän nyt, kun kaikki meidän mielestämme on kunnossa. Toisaalta hevonen on täysin oireeton, joten tiedä sitten mikä kannattaa ja mikä ei.

      Toivottavasti hevosesi tulee myös pian kuntoon. Näin meitäkin Kangasalalla lohdutetiin, että ristinivelongelmat kyllä paranevat, vaikka ne ovatkin joskus aika pitkiä prosesseja. Tsemppiä!

      Poista
  5. Moikka ja kiitos vastauksesta :) Sekä onnea Aatun hienosta voitosta! Meillä tosiaan piikitettiin ristinivel myös Kangasalalla, mutta merkittävää parannusta sillä ei saatu aikaisiksi. Meidän hevosella vika taitaa olla lähtöisin kintereestä ja tuntuu, että lähes kaikkea on kokeiltu, mutta mistään hoidosta ei ole ollut pidempiaikaista apua. Me ollaan kokeiltu aiemmin jo akupunktiota mutta siitä hevonen meni melkein huonommaksi sekä perus piikityksistäkään ole ollut apua. Haapasen Ismo on tätä katsonut nuorempana mutta silloin hevonen oli vielä ok, eikä hän löytänyt huomautettavaa. Eipä tässä auta kun toivoa, että joku konsti löytyisi millä hevosen saisi paremmaksi. Kovasti onnea teille tuleviin koitoksiin! Tiina

    VastaaPoista