Raviurheilu on minun mielestäni ennenkaikkea haaveita. Unelmia menestyksestä ja uskoa omaan tekemiseen.
Hevosihmisiltä haaveet eivät koskaan lopu. Minun pitkäaikanen suuri haave omasta tallista toteutui kesällä 2008.
Lohkoamisen yhteydessä tallitontti sai osuvan nimen; haavemaa.


Tallissamme asuu neljä suomenhevosta, joiden kanssa touhutessa kaikki mahdollinen vapaa-aikani kuluu.

Tämä blogi pitää sisällään ajatuksiani raviurheilusta, elämästä yleensäkin ja juttua hevostemme arjesta.



14.4.2013

Hieno viikko!

Kevät on ärsyttävän myöhässä, mutta kai se sieltä jostain on kuitenkin tänäkin vuonna vielä tulossa. Ehkä kevät matkustaa junalla, sillä vain VR:n aikataulut ovat uskottava selitys tähän myöhässä olemiseen.
Ajopaikat alkavat olla kotona taas tältä talvelta ollutta ja mennyttä, mikä taas tarkoittaa, että hiittirumba Kaustisella on alkanut. Tulevan kesän ralli Toholammin ja Kaustisen välillä vähän hirvittääkin etukäteen ajateltuna, sillä nyt tallissa on kuitenkin kolme säännöllisesti hiittiä vaativaa hevosta. Eikä kolme mahdu yhteen kopilliseen. Eli kertoja vain täytyy lisätä, koska muuta vaihtoehtoa ei ole. Ehkä on parempi vain olla etukäteen ajattelematta tulevaa työ- ja kilometrimäärä ja vain elää päivä kerrallaan - sillä juuri omaa unelmaahan tässä eletään!

Samu lämmityksessä
Maanantaina lähdettiin Salaman ja Aatun kanssa käymään Kaustisella. Aatu pääsi hiitille ja Salama klinikalle Jaanan kiropraktiseen käsittelyyn. Jo mennessä sanoin Jaanalle, että ainut minua tällä hetkellä Salamassa häiritsevä asia on sen vasemman etulavan jäykkyys. Olin aika onnellinen, kun kiropraktikoinnin jälkeen Jaanan näkemys oli juuri sama. Vasen etulapa oli pamahtanut lukkoon, joten se niksauteltiin auki. Muuten hevonen vaikuttaa harvinaisen terveeltä tällä hetkellä. Kummallista. Mutta niin hienoa. Vihdoin. Monen vuoden jälkeen Salaman asiat (ja nikamat) alkavat olla paikoillaan. Ainakin hetken aikaa.
Aatu kävi hiitin jälkeen myös klinikalla sen verran, että oriin molempien takapolvien kiinnikkeet lääkittiin. Nyt on enemmän kuin hyvä aika hoitaa hevosta, sillä startteja ei ole sille huhtikuun aikana tiedossa missään. Kilpailukutsuja on kyllä selattu kyllästymiseen saakka läpi, mutta ei. Uskottava kai se lopulta on ja keskityttävä jatkossa selaamaan seuraavaksi toukokuun kilpailukutsuja. Aatun huhtikuu koostuu siis pitkälti vain hiittien ajamisesta ja terveydenhoitamisesta.

Tiistaina oli Samun vuoro päästä Kaustiselle. Samun ohjelmassa oli sen elämänsä ensimmäiset harjoitusravit! Ja mulla itellä oli tietenkin työpäivä... No, jokapaikkaan en minäkään voi päästä, mutta onneksi iskä sai Merjan harkkarikaveriksi. Kaustisella oli tiistai-iltana melkein kuin oikeat ravit. Kahdeksan lähtöä ja mukana yli 70 hevosta! Tämä todistaa taas, kuinka paljon uutta innostusta kevät saa ravi-ihmisissä aikaan... Kevät kun on aina uuden motivaation syntymisen aikaa. :)



Samu osallistui 3-vuotislähtöön, missä juoksi se itse mukaan lukien viisi varsaa. Kilpakärryt eivät ole olleet Samun perässä sitten syyskuussa juostun opetuslähdön, mutta eipä Samu osannut tilanteesta hermostua. Samu on toki kerennyt käydä Kaustisella hiitillä jo aika monta kertaa, mutta nyt se pääsi harjoittelemaan työntekoa oikein porukassa, mikä on tulevalle ravihevoselle enemmän kuin tärkeää. Samu on talven aikana kehittynyt paljon ja kieltämättä joskus metsätiellä sillä päästellessä on tullut mietittyä, että kuinkahan tämä liikahtaa, kun saa joskus alleen kesäradan ja peräänsä kilpakärryt. Nyt siitä saatiin ainakin vähän osviittaa, sillä melko järkyttäviä kellotuksia oli sille tehty jo lämmityksestä. 3-vuotiaat suomenhevosvarsat starttasivat ravien ensimmäisessä lähdössä, Samulla numero 1. Lähdöstä Samu kiihdytti keulaan, lompsutteli ensimmäisen puolikkaan 2.02 ja koko kierroksen 1.56 vauhtia. Viimeisellä kierroksella vauhtia lisättiin ja päätöspuolikkaalla Samu karkasi muilta harkkarivoittoon ajalla 46,3. Harkkareissa tietenkään sijoituksilla ei ole mitään merkitystä, mutta hevosen tyyliin ja juoksemisen vaivattomuuteen vaikutti koko Samun harkkaritiimi olleen kovin kovin tyytyväisiä. Ori tuli viimeisen puolikkaan tähtivauhtia, mikä mykisti sekä kuskin että taustajoukot. Hevonen on kuitenkin vasta kolmevuotias! Hienonhieno Samu!!!

Startin jälkeen Samu pääsi pesulle ja sitten kotia kohti. Miljoonat kiitokset vielä Merjalle hevosenhoitajana toimimisesta sekä kuvista. Sain iloiseksi yllätykseksi harkkarikuvia myös Tuuli Silveriltä, Kiitos! Näiden kuvien avulla minäkin melkein kuin olin mukana Kaustisella. ;)

Kolmevuotiaat lähtötohinoissa
 
 

Keskiviikkona ei muuten käyty ollenkaan Kaustisella. ;) Salaman ja Aatun kanssa käytiin metsätiellä ajamassa pitkä 15km rauhallinen hölkkälenkki, joka jäi viimeiseksi laatuaan tältä talvelta, sillä loppuviikon vesi- ja räntäsateet ovat pehmittäneet metsätiet ajo- tai ainakin juoksukelvottomiksi. Samaisena iltana Aatu onnistui puremaan iskältä kaksi sormea tikkauskuntoon. Aina sattuu ja tapahtuu. :D

Torstaina hevosia ei ajettu lainkaan. Jyri kävi kengittämässä Samun. Hokkikenkään se piti vielä laittaa, ei auttanut. Salama ja Aatu saavat kyllä koittaa pärjätä kenkiensä kanssa vielä viikon tai kaksi, että ne saisi sitten suoraan kesäkenkään. Torstainakin oli silti ohjelmassa yksi Kaustisen reissu, joskin nyt aika erilaisessa merkityksessä. Kaustisen Seudun Raviseura nimittäin palkitsi kokouksessaan Aatun "Vuoden 2012 menestyjä" - pystillä!!! Upea tunnustus, joka merkitsee meille todella paljon. Varsinkin, kun vasta jälkeenpäin käsitin, että palkintoja jaettiin kokouksessa kaikenkaikkiaan vain kaksi. Montepalkinto Susanne Klemolalle ja sitten tämä Menestyjä-palkinto Aatulle. Viime kausi oli meille epätodellisen hieno ravivuosi ja tuntuu niin hienolta, että siitä saa tunnustusta vielä näin jälkikäteenkin. Maailman paras Aatu.



Juhlahumusta vaihdettiin perjantaina taas työntekoon ja oli taas orien hiittipäivä. Eli eikun Kaustiselle. Jälleen omalla kohdallani työt oli perjantainaKIN esteenä ja tällä kertaa Titta oli iskän ja hevosten kanssa reissussa. Samulla ei ajettu hiittiä vaan sen ohjelmassa oli pelkkää palauttelevaa hölkkää yhdeksän kilometrin verran. Vellu ajoi Aatulla kolme mailin hiittiä ja kuulemma hevonen oli tuntunut huomattavasti paremmalta takapolvien piikittämisen jälkeen. Hyvä niin, sillä minustakin Aatu juoksi jo keskiviikon hölkkälenkillä jotenkin paljon rennommin.
Kiitos Titalle perjantain hiitti- ja hevosenhoitoavusta!

Lauantaiaamuna loppui vihdoin minun yövuoroputkeni ja pääsi keskittymään harrastuspuoleen. Kävin Salaman kanssa illansuussa kävelemässä kymmenen kilometrin ajolenkin. Vettä satoi, mutta tamma oli ihanan virkeä ja letkeä. Ja yski kerran. Voi prkl. Alkuviikosta on Salamankin aika päästä hiitille, yskiköön siellä sitten jos vielä yskittää - kun klinikkakin on vieressä...

Tänään sunnuntaina maa olikin aamulla taas valkoinen viime yönä sataneesta rännästä. Kävin ratsastamassa Salamalla noin kahdeksan kilometrin kävelylenkin ja illalla täytyy käydä käveleskelmässä vielä oriiden kanssa jonkunlainen lenkki. Tätäpä se nyt tulee seuraavaan talveen saakka olevaan, että kotona kävellään ja radalla juostaan. Talven työt kotona on nyt tehty ja treenikilometrit juostu. Valmennus muuttuu hiittaamiseksi ja toivottavasti pian taas kilvanajoksikin.

Samu maalisuoralla


8 kommenttia:

  1. Onnea, Onnea, Onnea vaan vuoden 2012 menestyksekkäimmälle! Ja ei voi muuta kuin ihailla tuota Samun menoa ja etujalan liikettä! Mullakin olisi kova varsakuume, mutta minkäs teet kun 3 lasta ja Onni vie kaiken vapaa-ajan... Onniakin pitäisi enemmän huomioida, mutta ihmislapset edelle =) No jos kaikki näyttää hyvältä seuraavissa harjoitusraveissa, niin ehkä sitä voidaan avata vihdoin ja viimein kilpailukutsut-lehti! Terveisiä hepoille ja terveyttä tulevaan kesään! t:Jenni

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jenni! On nuo tuollaset muistamiset ja pokaalit vain aikasta kivoja muistoja. Ne jotenkin arjen aherruksessa ja jatkuvassa kiireessä pysäyttää miettimään, että jotain on joskus tehty oikeinkin.

      Minäkin tykkään Samun juoksutyylistä ja just tuosta että se vie etujalkansakin kunnolla kauas eteenpäin. Onhan se vielä keskentekosen näkönen ja oloinen, mutta liikkuu niin isosti, että ai että, kun siihen liikkeeseen sais vielä joskus avuks aikuisen hevosen voiman... Ja joo tiedetään, että siinä vaiheessa ne tuppaa olemaan jo jostakin enemmän ja vähemmän vaivasiakin. ;)

      Varsakuume se vasta hurja tauti onkin... Jostain syystä sitä on näin keväällä paljon liikkeellä. ;) Sun pitää ostaa vaan joku hyvä siitostamma ja astutella sitä Onnilla, ni kohta on varsoja. :D

      Voi, minä en tajua, miten joku ehtii hoitaa lapset ja hevosen/t, kun mulla ei taho riittää vuorokaudessa tunnit pelkästään parin hevosenkaan kans. Nostan kyllä sulle hattua! Mutta onhan se niinkin, että pitää sitä joku omakin harrastus olla! Ainut vaan, että tämä raviurheilu tahtoo olla jokseenkin aikaavievää puuhaa. ;)

      Ihanaa, että Onni tulee toivottavasti pian radoille! Me ollaan sitä jo kovasti odoteltukin.

      Kiitos terveisistä ja toivon samaa terveyttä teidänkin kesään. Toivottavasti törmäillään raveissa. :)

      Poista
  2. Voi apua, millainenhan menijä tuosta Samustakin tulee, kun kasvaa "isoksi hevoseksi"!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, toivotaan että siitä tulee vielä se meidän tallin kaikkein paras. ;) Vaan pitkä on vielä matka ja mikään ei tunnetusti ole niin epävarmaa kuin raviurheilu.

      Poista
  3. Onnea Hurjan paljon pystistä! isäs mainitsi "jostain" palkitsemiseta, mutta ei tullut ihan selväksi, että se olikin näin hurjan hieno juttu! =) Mahtavaa!

    Ja kappas, meikäkin on vuodessa kehittynyt tuossa kameran käytössä kun kuvassa on enemmän hevosta kuin raviradan pintaa ;)

    Aina on kiva kun voi olla jotenki avuksi, et valmiina ollaan uudelleen milloin vain! Kiitos vain tästä sydämen lepatustunteesta ;)

    Voi kyllä sinä Salamasi tunnet hyvin ja aivan ihanaa, että Tammalla on nyt kaikki kohdallaan ja saa olla terve. Se on ykkösjuttu. kohta on kesäkengät, kesäkelit ja Salaisuus Rok radalla <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiito Merja! Hah, onpas jotenki tosi yllättävää, ettei iskä oikein oo ollu perillä, että mitä palkintoa se oli menossa Kaustiselta hakemaan. :D

      Kuvat oli taas oikein kivoja. Mä vaan suuresti ihmettelen, miten oot kerenny kuvaamaan kaiken muun ohessa, mutta näköjään kaikki onnistuu sulta! :) Minäkin aloin vähän epäillä nuita kuvia katsellessa, että onkohan tuo Samun lätsä tosiaakin nykyään liian pieni! Apua! Mistä mä nyt hommaan isomman? Joutuu ehkä ihan pakostakin tekeen pikkutilauksen funnyponnytexille... ;)

      Kyllä me Salaman kans tunnetaan toisemme jo aika hyvin. Ei uskois, että se on ollut mulla jo kuus vuotta. Joten kun kuus vuotta on tutkittu, kääritty ja hoidettu jalkoja, niin jotain oon ehkä minäkin jo oppinut. ;) Mutta on silti totta, että tuntu hienolta, kun Jaanan "diagnoosi" oli just sama kuin mun omakin. Salama saa perjantaina kesätennarit alle ja ties kuinka lentoon se vappuna lähtee. ;) Mutta asia on juuri niinkuin sanoit, että kaikista tärkeintä on vain se, että tamma on terveempi kuin vuosikausiin. On ihan sama juokseeko se enää mitään, sillä Salama on antanut mulle jo niin paljon ja täyttänyt jo kaikki siihen kohdistuneet unelmat. Ja kun minä tässä yks ilta kattelin sen riehumista tuolla tarhassa, jossa se uppos vuohisia myöten rapaan, mutta silti tamma vaan revitti niin että kura lensi, niin voi mieletön sitä omaa hyvänolontunnetta, joka tuota näytelmää seuras. Kun vaan näki, että hevosella oli niin hyvä olla.

      Poista
  4. Löysin ht.netistä blogiisi, hauska päästä seuraamaan saman alueen polleja myös tätä kautta :) Huomasin, että samoissa harkkareissakin olette olleet meidän ponin kanssa, jos tiedät jonkun kuvaajan, joka harkkareitakin kuvaa (tai jos sulla on hovikuvaaja mukana), niin vinkkaa mullekin.. Olis niin kiva saada omistakin karvakorvistakin kuvia blogiin, kun itse missaan nuo arkiharkkarit aina.. :)

    Terv. Suvi ja http://onniponi.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervetuloa vain seuraamaan meidän kolmen koplan elämää. ;) Omaksi ilokseni minä tätä blogia kirjottelen, mutta on toki mukavaa, jos muutkin viitsivät käydä silloin tällöin tätä lukemassa. :)

      Kävin nopsaan kurkkaamassa sun blogia ja voi ihanuus mitä hurmaavia mustia tupsujalkoja sieltä löytyikään. Aivan ihania hevosia!!!

      Mä oon ite todella onneton pitämään raveissa kameraa mukana, saati sitä siellä käyttämään. Onneksi mun kaveritkin on sen huomanneet ja kuvanneet sitten usein raveissa, just Merja varsinkin. Harkkareissa voi olla vähän huonommin kuvaajia, mutta normiraveissahan on melkein aina joku kameran kanssa paikalla. Kuvat on kyllä kivoja muistoja!

      Poista