Raviurheilu on minun mielestäni ennenkaikkea haaveita. Unelmia menestyksestä ja uskoa omaan tekemiseen.
Hevosihmisiltä haaveet eivät koskaan lopu. Minun pitkäaikanen suuri haave omasta tallista toteutui kesällä 2008.
Lohkoamisen yhteydessä tallitontti sai osuvan nimen; haavemaa.


Tallissamme asuu neljä suomenhevosta, joiden kanssa touhutessa kaikki mahdollinen vapaa-aikani kuluu.

Tämä blogi pitää sisällään ajatuksiani raviurheilusta, elämästä yleensäkin ja juttua hevostemme arjesta.



1.10.2013

Viikkomuistelmat

Harmi - pedoista pahin. ;)
Blogi elää omaa elämäänsä hieman kaikista tapahtumista jälkeenjääneenä ja taas kerran yritän kirjoittaa jonkinmoisen muistelman siitä, mitä viime viikkoina on tapahtunut. Kuviakaan ei ole viime viikkoina tullut otettua, joten tässä rekvisiittana jotain epämääräisiä kamerasta löytyneitä kuvia kesän varrelta.

Toissalauantaina eli 21.9 käytettiin Aatua Forssan ravirataa kiertämässä. Taas olin ollut edellisyön töissä (jotenkin musta tuntuu, että oon joka toisella ravireissulla puolikuolleen ja rähjääntyneen näköinen väsynyt raviharrastaja yötöiden seurauksena). Jokatapauksessa tämä oli nyt tälläkin kertaa oma valinta, sillä vain näillä järjestelyillä ylipäätänsä pääsin Forssaan mukaan. Ajoin töistä suoraan Kaustiselle ja sieltä matka jatkui kahdeksan aikoihin Aatun ja ihmiskumppaneiden kanssa etelää kohti. Meiltä on Forssaan yli 400km:n matka ja siinä kuuden tunnin aikana ehti kyllä hyvin nukkumaan. ;)

Positiivista oli, että koko viikon Forssaan lauantaiksi ennustettua sadetta ei ravien aikana näkynyt. Me olimme perillä Pilvenmäen raviradalla joskus yhden kieppeillä. Aatu oli matkustanut hyvin. Vähän aikaa se malttoi kävellä suht rauhallisesti varikolla narusta, mutta kun maa alkoi liiaksi polttaa kavioiden alla, vein oriin valjastuskatoksen karsinaan. Aatu saikin toipua muutaman tunnin ajan kuljetuksesta ja koittaa leikisti vaikka keskittyä omaan tulevaan suoritukseensa. Hevonen oli kyllä rauhallinen, mutta tuskin se mihinkään silti keskittyi. ;) Koko reissun parasta antia oli, kun ehdin ennen Aatun valjastamista käydä katsomassa sen "Etelän veljeä" Ponnen Onnia! Eipä liian usein satuta Onnin kanssa samoihin raveihin, kun niin eri puolella Suomea asustetaan.


Salama ja Aatu hiitillä joskus silloin kun oli kesä...

Aatun lämmityksessä ei ollut kovin ihmeitä. Minusta hevonen näytti aavistuksen viime startteja epävarmemmalta, mutta kuulosti siltä, että "viralliset" lämmitystarkkailijat antoivat Aatulle silti pelkkiä plusmerkintöjä. Lähtö oli kovatasoinen niinkuin nämä 75-lähdöt toki järkiään ovat. Mutta kyllä me silti jonkinlaisin pärjäämisodotuksin matkaan oltiin lähdetty ja haaveiltu ennakkoon totosijasta. Aatulla oli auton takaa numero kolme. Se lähti erittäin epävarmasti liikkeelle, haki ja haki raviaan, laukkasikin ja valahti tottakai häntäjoukkoihin. Lopulta askeleet alkoivat löytyä kohdilleen ja Aatun juoksupaikaksi muodostui neljäs pari ulkona. Ensimmäisen puolikkaan suosikki veti 23,5 vauhdilla ja kierroksenkin väliajaksi kuulutettiin 25,0. Viimeisellä takasuoralla Aatu lähti kolmannelle kiriin. Kolmas puolikas 28,0. Kaukaa takajoukoista Aatu kiri hyvin. Se saavutti kärkihevoset viimeisessä kaarteessa ja pitkällä loppusuoralla kuvitteli sen ehtivän taisteluun mitalisijoista. Loppusuoran kirikamppailussa ei ainakaan Aatu kestä yhtään häiriötä ja kun laukkaava kilpakumppani veti sen turvan edestä sivuluisua ulkoradoille, sekosi Aatunkin askeleet ja se laukkasi. Laukka oli lyhyt, mutta vauhti tietenkin tyssäsi siihen. Kärki lopetti 22,5-kyytejä. Luulimme, että Aatun kohtaloksi tuli hylkäys loppusuoran laukasta, joten kovin iloinen yllätys oli lopulta kuitenkin, kun lopputuloksissa Aatu kuulutettiin viidenneksi. Ajaksi tuli 26,2ake ja äksä perään.

Vaikka loppusuoran laukka olikin häiriön seurausta, oli tosiasia, että Aatu oli Forssassa hyvin epävarmalla ravilla ja minusta näytti lähdön aikana jo useampaankin kertaan, että se repeää laukalle ihan hetkellä minä hyvänsä. Tämä tuli kieltämättä yllätyksenä, sillä hevonen oli vasta hoidettu ja kaiken piti olla Forssassa hevosella taas kunnossa. Mutta mistä näistä mitään tietää. Ihmetouhua.
Kotona oltiin muistaakseni joskus yhden jälkeen, mutta oma aikansahan hevosen kanssa toki kotonakin vielä menee. Sunnuntaiaamuna kellon herättäessä viideltä töihin, piti kyllä hetken aikaa itselle vannotella raviurheilun mukavuutta harrastuksena. ;)


Samu ja Salama Kaustisella

Forssassa käytiin Aatun kanssa siis lauantaina ja siitä seuraavana tiistaina pyörähdettiin sitten Salaman kanssa Tampereen klinikalla jänteen kontrolliultrauksessa. Neljä tuntia ajettiin Teivoon, jalan ultrauksessa meni Kimmolta varmaan 7 minuuttia, sen jälkeen toiset 7 minuuttia odoteltiin papereita jonka jälkeen ajettiin taas neljä tuntia kotiin. Ou jee. Ultran tuomion perusteella kävelyttäminen jatkuu taas ainakin kuukauden eteenpäin. Vauriokohta näkyi ultrassa edelleen selvästi, vaikka vamma onkin pieni. Ongelmana on, että vammakohta on jännetupen sisällä sellaisessa kohdassa, että paraneminen nyt sitten näköjään kestää. On myös mahdollista, että se näkyy ultrassa ikuisesti ja sen takia on vaikea sanoa tai ennustaa milloin vauriokohta on "tarpeeksi hyvin" parantunut. Periaatteessa kilpaa voisi kokeilla ajaa vaikka heti, mutta riskinsä siinä tietenkin on. Ja tulee varmaan jatkossa aina olemaan. Kimmo suositteli, että kävelyttämistä jatketaan vielä kuukausi seuraavaan kontrolliultraukseen saakka. Silloin toivottavasti nähdään, onko jänteen vammakohdassa tapahtunut paranemista vai jääkö kohta harvakaikuisemmaksi alueeksi jatkossakin. Paremmaltahan jalka toki nyt näyttää, kun turvotus on siitä poissa ja akuutti tulehdusreaktio rauhoittunut.


Salama

Niin. Jokainen tietää, että kuukausi on tässä lajissa hirvittävän lyhyt aika. Kuukauden kävelyttäminen ei enää tunnu yhtään missään. Silti epäilyttää, montako näitä jatko-kävely-kuukausia vielä tulee olemaan? Sinällään niilläkään ei tietenkään ole mitään merkitystä, jos hevonen vain tulee vielä kuntoon. Talvella ei ole muutenkaan tarkoitus ajaa kilpaa, joten kaiken järjen mukaisesti voisi olla jokatapauksessa viisaampaa kävelyttää Salamaa siihen saakka kunnes lumi tulee ja meillä kotona olisi taas hyvät ajomahdollisuudet. Ja toivoa sitten vain, että jalka kestäisi talven treenit ja että Salamalla päästäisiin taas keväällä ajamaan kilpaa. Silti turhauttaa. Tiedän, että isommistakin jännevammoista on hevoset parantuneet ja että niiden kuntouttamiseen ihmiset ovat tehneet paljon enemmän töitä, kuin mitä minä olen nyt Salaman jalan eteen joutunut tekemään. Silti myönnän, että välillä iskee epätoivo siitä, mitäpä jos vamma ei koskaan paranekaan? Väillä tuntuu Salamaa ajaessani tai vain tarhassa sitä katsellessani, että joudun vannottamaan itsellenikin, että hevonen on vaivanen. ;) Onhan sen pakko olla, jos ultra kerta niin näyttää... Mutta päällepäin tamma tai edes vammajalka ei siltä näytä. Tällä viikolla olen monena iltana tuijottanut Salaman riekkumista tarhassa. Maailman rauhallisin ja kiltein hevonen tekee omia laukkapiruettejaan, pukkihyppelysarjojaan, nostaa hännän pystyyn ja vetää kiitoa tarhaa edestakaisin. Hmm. Vitun kävelyttäminen, sanoo Salama - ja sanonpahan kohta minäkin. :D Tuota iltavilliä katsellessa en voi olla nauramatta ääneen ja lupaan taas lähinnä vain itselleni, että Salama vielä tulee kuntoon.

On muuten taas se aika vuodesta, kun porukat lennähtivät Rodoksen lämpöön ja minä oon pitänyt omaa syyslomaani. Koko viikko pyhitetty ihan vain hevosille - ja voi kuinka minä nautin. Hevosten hoitamisen ja treenaamisen lisäksi olen onneksi ehtinyt tekemään myös aika paljon niitä tallin ikuisia rästihommia, jotka ovat odottaneet "sitten joskus" -aikaa taas jo vaikka kuinka pitkään.
Laura kävi eilen hieromassa Salaman ja Aatun ja iloiseksi yllätykseksi jopa Aatun hierominen alkaa ehkä hiljalleen onnistua. Kenties joskus kymmennen hierontakerran jälkeen Aatu pääsee vielä eroon "periaate-päätöksestään", jonka mukaan hieronta ei ole tosimiesten hommaa.... ;) Tosimies voisi sen sijaan vaikka koittaa kunnostautua ensi lauantaina juoksukilpailujen suhteen. Teivossa ajetaan T75-finaalikierros, jossa Aatukin on mukana. Viides lähtö, ensimmäinen 75-kohde, 2100 metrin ryhmäajo, numero kolme. Ja hurja vastus. Tuossa sakissa jo rahasijalle yltäminen olisi kova suoritus.


Mun pihalta

14 kommenttia:

  1. Tuttuja fiiliksiä jänteen suhteen. Itse en ollut kontrollikerralla mukana klinikalla, mutta jänteessä oli edelleen näkynyt *jotain*, mitä ei olisi pitänyt näkyä. No, mehän saatiin ekan kk:n kävelyiden jälkeen hölkkälupa, eikä tarvetta enää kontrollille, mutta Onni käveli toisenkin kuukauden vielä, koska sen sanavarastossa ei varsinaisesti hölkkä-sanalle ole vastinetta.. Nyt ongelmana on lähinnä, että uskaltaako/viitsiikö/jaksaako nyt vielä syksyn päälle ajaa edes sen yhden startin, ettei joudu keväällä kokeeseen (tai tosi aikaisin starttiin, mihin Onni tuskin on valmis hokkikauden jälkeen heti).. Etenkin, kun meille passeleita aikatasoituksia tarjoillaan Pohjanmaallakin syksyllä parhaimmillaan kolme viikon sisään(!)

    Harmi muuten, kun on työpaikan henkilöstöpippalot lauantaina, olisin voinut muuten tulla moikkaamaan Teivoon ihan livenä, Tampereella kun itse päätoimisesti majailen.. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    2. Minä oon käynyt aina silloin tällöin kurkkaamassa sun blogissa, mitä Onnille ja Onnin jalalle kuuluu. Jostain syystä nämä jännevammat on nyt aika tapelilla ja kiinnostuksen kohteita. :D Mahtavaa, että Onnin jalka on parantunut noin hyvin. Nyt on ollut niin hieno syksy, että eihän sitä tiedä vaikka tätä vielä jonkin aikaa meille tarjoiltaisiin ja te pääsisitte "hyvän kelin aikana" Onnin kanssa vielä starttiin. Peukut pystyyn!
      Höh, aina kaikki kiva sattuu samaan aikaan. Mikä työpaikka se nyt sellainen on joka järjestää henkilöstöpippalot riteriumpäivänä. :D Mikä moka! Ois ollut kiva nähdä!

      Poista
    3. Jep, muutenkin kyllä vähän harmittaa, kun oon joka vuosi Kriterium-päivänä käynyt ihmettelemässä väentungosta (normaalisti hiihtelen vaan Teivon ilmaisraveissa tiistaisin, jolloin ei pahemmin ole paikalla kuin hevosten taustajoukot). Mut ei auta, ilmasenviin.. ehm, ilmasen ruuan bileisiin pitää mennä ;)

      Itse asiassa mun isä oli ollut meidän tutun (eli Onnin osaomistajan - ja Minninkin vielä paperilla, kun ei jaksettu maksaa siitä, että se olis paperillakin kokonaan mun isän) kans klinikalla sen terapiaponin kans samaan aikaan, kun olitte olleet Salaman jalkaa ekan kerran Kaustisella näyttämässä. Yllättäen isäkin oli heti kyylinyt silmämunat pyöreinä, että "tollakin on jotain jänteessä".. Sitä alkaa yllättävän tarkasti imemään kaiken jännevammoista, kun se ekan kerran napsahtaa omalle kohdalle. Onneks vaikuttaa mitä ilmeisemmin meidän molempien kohdalla, että lähes säikähdyksellä on päästy :) Aina sitä jonkun kuukauden pitää taukoa, jos saa sen jälkeen vielä hevosen takaisin starttikuntoon kuitenkin.

      Poista
  2. Salama palaa sitten ensi keväänä entistä ehompana radalle ja palkitsee sun työn :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin se tekee, siihen ainakin kovasti uskotaan! :)

      Poista
  3. Hei,pakko laittaa nyt viestiä kun oon katellu kuvista,että työ liikutte kopilla myös. Miten saatte orin ja tamman oikeasti kuljetettua niin että ei tule häslinkiä? Meidän pitäis ottaa suunnaksi täältä kuopiosta kaustinen kuun lopusta,arveluttaa jo nyt ottaa ori ja tamma samaan koppiin.. Onhan meillä toki tuossa kopissa orilevy ja potkulevyt..
    Kyllä se salaman jalka vielä tuosta tervehtyy! Kunhan hyvin hoitelee,niinkun selkeästi työ yritätte tehdä! :) Samoja ikuisia ongelmia on täällä meilläkin,tyssää ura jo ensimmäisiin startteihin.. Että olokaa onnellisia teillä on todella hyviä hevosia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei! Itse asiassa monia ihmisiä hämmästyttää, että me kuskataan samalla kopilla oria ja tammaa. Jotenkin siihen on ite vaan niin tottunut, ettei edes tajua, että hommassa olis jotain kummallista. Salama on meidän tallin pomo ja pitää oripojille pelkällä omalla olemuksellaan kovan kurin. Kumpikaan oreista ei uskalla edes kopissa höristellä Salamalle yhtään. Meillä ei ole kopissa edes oriaitaa, potkulevyt kyllä nykyisestä kopista löytyy. Samasta heinäverkostakin hevoset syövät pitemmillä reissuilla, mutta toki ne aika tiukalla kiinni ovat. Sitä en tiedä, millainen show tulisi jos Samun tai Aatun kanssa laitettaisi koppiin joku vieras tamma. Nyt homma onnistuu, kun kaikki hevoset ovat niin tuttuja toisilleen. Silti koen, että nykyään meidän orien kuskaaminen samalla kopilla on enemmän haasteellista, kuin tamman ja oriin. Eiköhän teilläkin kuskaus onnistu, jos kerta orilevykin löytyy, niin ei matkustajat pääse haistelemaan toisiaan. :) Tuletteko te raveihin Kaustiselle vai mikä reissu teillä on suunnitteilla?

      Kiitos, kyllä kovasti koitetaan töitä tehdä sen eteen, että Salaman jalka tulisi vielä starttikuntoon. Tässä lajissa ongelmiin kyllä tottuu, sillä niitä löytyy jokaiselta hevoselta. Usko pois, jossakin vaiheessa niitä "vähemmän ongelmallisia" kausiakin tulee, tsemppiä!

      Poista
    2. Ihan Jaanalle kiropraktiseen hoitoon kun ei omat hoidot enää tehoa, siis olen itse hoidellut lihaksia eri tavoin, venytellyt, vuolen kaviot yms. eli melkein kaiken, mutta tuo ori vain menee vinossa (vanhan vamman takia jäänyt päälle,kun tuli meille ontui vielä jalkaa ja nyt hoidettiin kuntoon,alkuperäinen tuomio oli,ettei ikinä olisi enää asiaa radoille,mutta sen verran olen tuohon poikaan rakastunut,ettei voi luopua toivosta,kävi jo pari kertaa hiitilläkin ja vähän ylälihasta lenkkasi alas,mutta ei onnu enään. (ilman kenkiä mennään,ne nakattiin heti naulaan kun meille tuli n. puoli vuotta sitten, kyllä puolessa vuodessa sain hoidettua kaviorustoluutuman pois,vaikka tuomio olikin mitä oli..) Ja tuo toinen tamma mitä jo olin ilmoittamassa lähtöön,mutta alkoi ontumaan mystisesti yht.äkkiä ravissa jalkaa ja siitä lähtien ollut kohta viikon lomalla. (tosin en tiedä vaikuttaako rokotus tuohon mitään,kun rokotuksen jälkeen tuli tämä.), sitä ennen tuolla tammalla viime talvenakin oli outoja vinossajuoksemisongelmia ja muutenkin välillä lenkkas jalkaa.. Tutkittiin monta kertaa eikä mitään löytynyt, veikkaan että vanhoilta ratsuajoilta olisi selässä jotain sanomista,ja todella jumiutuva polle kyseessä (saan aika usein olla hoitamassa, siksi sen perusreenikausikin koostuu aika pitkälti hoitovapaista..),eikä sitä voi edes kenkään lyödä,huoh.. Josko tämä tästä kohta,alkaa muuten kohta usko loppua!

      Jos vaan saan tuosta naapurista kuskin josko lähtis sieltä omaa hepoa hakemaan,niin tullaan rekalla,sen verran temperamenttisia nuo molemmat ovat,tuo ori on todella sosiaalinen,siis kiljuu aina joka paikassa ne ensimmäiset 5krt niin että korvat lukkiutuu :D Ja tuo tamma,no ainakin esittää pomoa mutta en tiedä uskallanko laittaa niitä samaan kun molemmat on vähän potkijoita kopissa,ja vetoautokin on aika huono :D Narut ja päitset tuo tamma kyllä oitis rikkoo, orihan varmasti olisi nätisti siinä vieressä kun laittaa tiukasti kiinni,mutta kun tuo tamma saa kyllä kaiken rikki! On meillä omituista kun tammoilla pitäisi olla "oriaitaukset" ja kaulapannat sun muut,nuo orit käyttäytyvät niin hyvin! :)

      No katsotaan miten selvitään! Onkos jo seuraavat startit tiedossa aatulla tai samulla? :)

      Poista
    3. Tiedätkö, että oli ihan huojentavaa lukea tuo sun teksti ja tajuta, että kyllä muillakin on hevostensa kanssa jos jonkinmoista "epämääräistä vaivaa". Minä uskon tuohon kiropraktikointiinkin, vaikka toki olenkin sitä mieltä, että ensisijaisesti hevosten ongelmissa pitää olla yhteydessä eläinlääkäriin. Mutta uskon, että kun hevonen jonkin vaivan takia käyttää jotakin jalkaa väärin, on ongelmavyyhti hetkessä paljon suurempi kuin sen yhden ongelmajalan verran. Ja minun mielestäni tällöin kiropraktikoinnilla voidaan auttaa hevosta esim. suoristumaan ja löytämään omat, oikeat liikeratansa takaisin. Jaana on todella innostunut itse tuosta kiropraktikoinnista, mukava ja taitava ihminen. Toivottavasti sinun hevosesi saavat apua sieltä, minusta nuo kuvailemasi ongelmat saattavat olla juuri sellaisia, mitä kiropraktikoinnilla voidaan auttaa. :) Olisi mielenkiintoista kuulla sitten myöhemmin, löysikö Jaana jotain uutta sanomista hevosistasi ja koitko, että käsittelystä oli hyötyä. :)

      Meillä on starttirintamalla nyt täysin hiljaista. Aatu jäi Teivon surkean starttinsa jälkeen tauolle, mutta kenties Samulla ajetaan marraskuussa vielä yksi startti tälle vuodelle (JOS niitä kuuluisia ongelmia ei senkin kohdalla ilmene ennen sitä).

      Tsemppiä sinulle! Vaikeudet on tehty voitettaviksi, vaikka tiedän, että kyllä tässä lajissa oma usko on välillä kovalla koetuksella.

      Poista
    4. Jep,kiitos vasta nyt tulin tänne lukemaan tätä, ja onneksi saimme naapurin samaan syssiin hakemaan omaa ruunaansa.. Huh ruunaa :/..
      Saa nähdä miten käy kun tamma joutuu olemaan kahden "orin" keskellä (tuo ruuna siis ruunattu vasta torstaina) , kun tuo meidän ori on aika puolusteleva tuosta tammasta..

      Toivotaan että jaana jotain löytää koska sitten jää kyllä ärsyttämään niinkin pitkä matka,ei kuitenkaan ole mistään 75 tason hevosista (vielä! :D) kyse..
      Mietin tässä että pitäisikö suljettua blogia alkaa pitämään,siis sellaista mitä ei pääse lukemaan kuin he joille antaa pääsyluvat tms.. Mutta en tiedä olisiko sitten taas aikaa..
      Tuo liikeratahomma on myös aika kinkkinen,samaa yritän juuri tuon orin kanssa saada takaisin..

      Voin kyllä vaikka sähköpostiakin laittaa jos haluat kuulla :)

      Poista
    5. Mielelläni Tiina kuulisin teidän kuulumisianne, joten jos viitsit ja jaksat niin laita toki sähköpostia: tuulennopsa@luukku.com

      Ja jos innostut blogia pitämään, niin minä haluan ehdottomasti sitten lukijaksi! :D

      Poista
  4. Ex-heppani sai tuomion takajalan jännetupen repeämästä ja prosentteja taisi olla 45-50%. Sai kumminkin Teivosta suoraan tuomion, että ei enää asiaa radalle... Hyvin se kumminkin toimi ratsuna ja vaikka jännetuppi jäi pullottamaan (joka kuulemma osaltaan tuki vammakohtaa ja kuuluu asiaan), niin koskaan en muista sen mitenkään vaivanneen. Voipi olla, että sitä olisi saattanut starttiinkin koittaa, jos enemmän näyttöjä olisi ollut pohjalla...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, nuo jännetupen sisäiset jännevammat on ymmärtääkseni tosi kinkkisiä. Salamalla on peräti yks jalka, missä jännetuppi ei pullota, mutta nuo pelkät jännetuppivaivat on jokseenkin huolettomia/helpommin hoidettavissa. Tuo syvän koukistajajänteen vaurioalue jännetupen sisällä on sitten jo huomattavasti suurempi harmi. Kiva kuulla, että sinun hevostasi jalka ei kuitenkaan koskaan harrastekäytössä vaivannut! :)

      Poista