Joutava joulukuu

Ei voi ihmistä enää paljoa enempää tämä pimeys ja synkkyys masentaa. Ihan joutava joulukuu. Lumesta ei ole tietoakaan, ei edes pakkasesta. Talvikarvaiset mammutin näköiset hevoset kahlaavat rapakkotarhoissaan vuohisiaan myöten. Lenkille on hevosten kanssa suunnattava päivällä viimeistään kahdelta, jos meinaa ehtiä tehdä lenkin ns "valoisan" aikaan eli siinä masentavassa, syvässä harmaudessa ennen pilkkopimeyttä. Jotenkin tästä hevostouhusta on tähän aikaan vuodesta kaikki hienous kaukana. Ilman kevättä ja kesää, tätä touhua ei jaksaisi eikä viitsisi kukaan harrastaa. Kevät tulee taas ensi vuonna ja siihen saakka jostain on nyt vain revittävä harrastamiseniloa jokaiseen joutavaan joulukuiseen päivään.

Salama menossa jokin aamu pihalle

Kaustisen maanantaiset ravitkin menivät peruutukseen todellisen kelirikon takia. Aatun olisi pitänyt olla niissä kemuissa mukana, mutta eipä nyt sitten päästy lainkaan viivalle saakka. Sinällään ei edes harmittanut, sillä rapakelissä suurinpiirtein vesisuksilla luistellessa Aatu ei vain kulje mihinkään. Ravien perumisen takia Aatun ja siten koko meidän tallin ravivuosi 2014 päättyi mitä ilmeisemmin siis joulukuun ensimmäisenä päivänä Kuopiossa. Yhteenvetoa koko kaudesta voin yrittää rustata joskus myöhemmin, nyt muutama sana tuosta Kuopion reissusta.

Yövuoron jälkeen ehdin nukkua muutaman tunnin ennen kuin maanantainen raviturnee Savoon alkoi. Aatulla oli mielestäni pitkästä aikaa kovin sopivannäköinen tehtävä Kuopiossa. Lähtö neljä, täyden matkan tasoitusajo, kahdenkympin pakilta rata yksi. Aatu olikin pelattu lähtönsä suosikiksi ja minunkin mielestäni sen lähestulkoon kuului sijoittua kahden parhaan joukkoon. Lämmityksessä kaikki vaikutti olevan kunnossa. Aatulle oli vaihdettu pitemmät hokit alle, vaikka hiekkapintainen rata Kuopiossakin oli. Onko joskus joulukuussa ollut lumikelit ja lumirata???
Startti epäonnistui ja sanoisin melkein, että pitkästä aikaa Aatu laukkasi lähtöön. Se lähti ensimmäiset askeleet ravia, mutta ponkaisi sitten laukalle. Ainahan se antaa laukan nopeasti alas, mutta kovin kalliita metrejä alkutohinoissa taas menetettiin. Kärjestä jäätiin kauas, juoksupaikaksi muodostui lopulta viides pari ulkona. Kärki veti koko ensimmäisen kierroksen hiljaa, että reissuun olisi pitänyt päästä ajoissa lähtemään. Kolmannella kaistallakin kuitenkin roikkui hevonen eikä Vellu halunnut lähteä kiertämään sitä neljännen radan kautta. Kolmas puolikas tultiin jo 26-kyytiä, joten kirit takajoukoista olivat jokseenkin haastavia suoritettavia. Aatu pääsi nousemaan kolmannelle radalle kiriin viimeisellä takasuoralla, mutta hyvä vauhti ulkoradoilla tyssäsi taas viimeisessä kaarteessa liikenneruuhkiin laukkaavia hevosia väistellessä. Ihme kyllä Aatu pysyi itse askelillaan. Kärki lopetti viimeisen puolikkaan 26,0. Loppusuoraa ei oikein varikkokurvista edes nähnyt. Luulin Aatun sijoittuneen jonnekin kuudennen-seitsemännen sijan paikoille ja olin siihen aluksi armottoman pettynyt. Kuski kuitenkin vakuutti hevosen tehneen juoksunkulun huomioonottaen hyvän ja rehdin esityksen ja tulleen oikein kunnon juoksua maaliin saakka. Vasta tuossa vaiheessa minullekin selvisi, että Aatu ehti loppukirinsä turvin neljänneksi. Että ei se nyt niin metsään mennytkään. Aatun ajaksi tuli 28,4ke. Raveissa meni myöhään, kun Vellu ajoi vielä viimeisessäkin lähdössä. Mutta saipahan kerrankin oikein luvan kanssa tuusata rauhassa hevosen kanssa startin jälkeen. Kotona oltiin muistaakseni joskus yhden jälkeen.

Mitähän meidän muulle hevoskalustolle sitten kuuluisi? Ei mitään. Samu ja Salama ovat käyneet paljon yhdessä tallustelemassa kävelylenkkejään. Samun jalka näyttää päällepäin minusta jo aika hyvältä ja ultrakuvaa käydään ihmettelemässä Tampereella vielä tämän vuoden puolella. Lumettomuus harmittaa etenkin Samun valmennussuunnitelmien suhteen kaikista eniten. Nyt olisi niin tärkeä talvi päästä ajamaan sille lisää voimaa ja kahlaamaan hangessakin, mutta turha toivo. Kun ei ole lunta niin ei ole. Onneksi on jarrukärryt, muuten pääsisi ehkä ihan oikeasti itku.

Salaman tiineys taitaa olla suurinpiirtein puolessa välissä. Tamma käy edelleen oikein mielellään lenkillä, mutta muutoin se on luonteeltaan muuttunut hieman aikaisempaa kärtyisemmäksi. Se jopa yritti puraista minua karsinassa tässä joku päivä. Hölmö.

Mahakuvapäivitys (nämä on ilmeisesti tosi tärkeitä... ;)). Tiineysvuorokausia kai noin 160.

Sellaisia tylsiä kuulumia täältä siis taas. Toivottavasti muut ihmiset löytävät enemmälti joulumieltä tästä pimeydestä huolimatta. Rentouttavaa Joulun odotusta kaikille!