Raviurheilu on minun mielestäni ennenkaikkea haaveita. Unelmia menestyksestä ja uskoa omaan tekemiseen.
Hevosihmisiltä haaveet eivät koskaan lopu. Minun pitkäaikanen suuri haave omasta tallista toteutui kesällä 2008.
Lohkoamisen yhteydessä tallitontti sai osuvan nimen; haavemaa.


Tallissamme asuu neljä suomenhevosta, joiden kanssa touhutessa kaikki mahdollinen vapaa-aikani kuluu.

Tämä blogi pitää sisällään ajatuksiani raviurheilusta, elämästä yleensäkin ja juttua hevostemme arjesta.



11.11.2015

Kävelytyskone

Blogissa on ollut hiljaista. Hevosille ei sinällään kuulu mitään erikoista, mutta kovasti liikehdintää tallin pihalla on kuitenkin ollut. On ollut kaivinkonetta, kuorma-autoja, traktoreita. Yhdestä haaveesta tehtiin totta. Iskä on puhunut omasta kävelyskoneesta varmaan siitä asti, kun Samun joutui kävelykuurille jännevamman takia reilu vuosi sitten. Aatun hankosidevamma kesällä aiheutti vielä vähän lisää poltetta asian tiimoilta. Nyt siitä ei tarvitse enää haaveilla. Tämän syksyinen iskän lempiprojekti on valmis. Kävelytyskone kököttää tallin päädyssä ja jotenkin se aivan kuin kuuluu siihen. Hevoset kiersivät tänään ensimmäistä kertaa kävelyskoneessa oman tallin nurkalla. Salama tajusi tietenkin heti homman idean, mutta oreille moisessa karusellissa on kyllä aluksi sietämistä. Sekä Samun että Aatun päälle tämä tekee kyllä niin hyvää.

Kukaan meistä ei todellakaan kuvittele, että kävelyskoneella saa hevosen kuntoon, mutta kerta viime vuosien trendi on ollut se, että koko ajan joku tallin hevosista on kävelykuurilla, niin helpottaahan tämä vekotin huomattavasti omaa työtä. Kontrolloitu kävelyliikunta on nyt mahdollista toteuttaa myös niiden hevosten kohdalla, jotka eivät tahdo kärryjen edessä kävellä. Hiitti- ja ravipäivien jälkeisille palauttelulenkeille ei ole nyt ihan pakko lähteä väkisin istuskelemaan, kun hevoset voi laittaa kävelytyskoneeseen tallustelemaan. Ehkä sitä tulevaisuudessa oppii hyödyntämään monessakin mielessä. Voihan olla niinkin, että kun kävelyskonetta ei ole aikaisemmin ollut, ei sen hyötyjä ole voinut ajatellakaan. Toivon, että siitä tulee kuitenkin jatkossa niin tärkeä osa hevosten valmennusta, että tulevaisuudessa osaan tehdä pitkän listan koneen hyödyistä eikä sitä enää jatkossa haluttaisi koskaan pois antaa.

Projekteilla on tapana tietenkin aina vain suurentua ja hurjentua. Ja kuulosti ettei tämäkään ole tähän jäämässä. Olen kuullut kaikenlaisia visioita sellaisista suunnitelmista, että kesällä hevoset kävelevät vedessä. Sinällään en ihmettele, vaikka ne todella ensi kesänä niin tekevätkin. On rikkaus omistaa sellainen isä, joka yleensä kyllä tekeekin sen mitä suunnittelee... On melkein kummallista ajatella, että hän pärjäsi 49,5 vuotta elämästään ilman omaa hevosta. Ja kun se kuuluisa kärpänen sitten puraisi ja Aatu tuli kuvioihin, niin nyt elämään ei tunnu hevosten lisäksi muuta mahtuvankaan... ;) Näinkin voi käydä. Enkä pistä kyllä yhtään pahakseni.

Nyt seuraa kuvasarja tämän syysprojektin etenemisestä:

Metsäpläntiltä kaadettiin kuukausi sitten puita. Ensimmäinen konkreettinen asia projektin etenemisessä.

Yhden viikonlopun kuorma-autoralli ja kaivinkoneen saapuminen tontille tekivät ihmeitä.

Hahmottelua ja haaveilua.

Saattoipa olla, että mun mielikuvitus ei riittänyt tässäkään vaiheessa näkemään vielä kävelytyskonetta... :D

Tolpat paikoillaan!

Ja aidat ympärillä.

Projektin hermoja vaativin osuus oli odotellla Illikseltä saapuvaa pakettia.
Ja lopulta tämän viikon maanantaina joulupukki oli laittanut postiauton mukana Hollannissa asti tulleen paketin.

"Lapsenomaista mielikuvitusta ja innostusta ei pitäisi koskaan kadottaa... " Ei niin!

Noniin. Kohtapa aitauksen keskellä olikin kolme viisasta miestä.

Eikä mennyt montaa tuntia, niin kone alkoi näyttää siltä miltä kuuluikin.

Sähköjen kytkemistä vaille valmis. Ja taas oli velimiehestäkin sitten jotain hyötyä.... ;)

Salamaan voi aina luottaa. Tamma opetti oriit taas kerran "talon tavoille".

Samu voi treenata samalla mielikuvaharjoittelulla lähtöauton siivekkeiden lähestymistä. ;)

Salaman ja Samun tutustumista uuteen treenikaveriin.


 
Samu ja Salama ensimmäisissä karuselliharjoituksissa.

Aatulla oli aluksi suuriakin epäluuloja koko vekotinta kohtaan.

Aatu päiväkävelyllä.
.

Toisestakin haaveesta tulee totta tällä viikolla. Vilma haetaan lauantaina kotiin. Kaikki on valmista. :)


Vilman uusi yksiö. Naapurissa asuu Salama.

6 kommenttia:

  1. Niin hienoa! Kyllä nyt kelpaa, voi vain kuvitella kuinka paljon tuo helpottaa ja auttaa!
    Ja innolla odotellaan Vilman kotiutumista =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, vähän opetteluahan tuon härvelin hyödyntäminen nyt on, mutta kätevä se kyllä varmasti on. Vilmakin on nyt tosiaan kotona ja yhteiselon opettelu hyvällä alulla. Tänään se karkasi tarhasta Salaman perään, että kylläpä näitä kommelluksia alkaa heti tulla. :D

      Poista
  2. Meillä ollut vähän sama suunnitelmissa :D katotaan miten käy, mutta tosiaan vasta ensi kesän projekti, jos toteutuu. Kätevähän tuo on ja sähköt heti päälle jos vähänkin nojailevat. Sen jälkeen ei yleensä tarvi pitää, kun kerran iskut saavat...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Halsuallahan on tuommonen vesikävelytyskone! En oo kyllä livenä nähnyt, kuullut vain. Varmasti kesällä tosi kätevä! Juu, sähköt on ollut kyllä päällä, kun oriit on ollu kävelemässä. En oo nähnyt niiden kyllä ottavan kertaakaan verkosta tällejä, vaikka Samu välillä ihan omaa sirkusta koneessa pitääkin. :)

      Poista
  3. upea vekotin ;) kiva kuulla kuulumisia ja me blogin liukijatkin kovasti odotellaan varsaa "kotiin"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi. :) Vilma on kotona ja kuulumisia pitäisi alkaa pian rustaamaan. :)

      Poista