Laidasta laitaan

Ravikesä hupenee suurkilpailu kerrallaan kohti syksyä. Ihan kohta on jo kuninkuusravitkin. Se viikonloppu, johon elämä hetkeksi vähän kuin pysähtyy. Viime viikonloppuna ravikesän tarjonnassa oli vuorossa Kaustisen kaksipäiväinen festivaaliravijuhla. Kaksi päivää täynnä upeita hevosia, jännittäviä lähtöä ja parhaita kavereita. Elämää. Tänä vuonna saatiin vieläpä osallistua raveihin oman hevosen kanssa, sillä Aatu kilpaili lauantaina tähtidivisioonakarsinnassa. Kahden kierroksen juoksun aikana koettiin taas melkoinen tunneskaala läpi. Sinällään oli erikoista, että maalin jälkeenkään en oikein tiennyt ollako pettynyt vai onnellinen. Lopputuloksesta huolimatta.

Aatu Kaustisella 9.7.2016

Aatu ja iskä

 

Tähtidivisioonakarsintaan oli vähän yllättäen ilmoittautunut vain kahdeksan hevosta. Aatu oli saanut auton takaa parhaan mahdollisen kakkospaikan. Niko ajoi Aatulla nyt toista kertaa. Jotenkin Nikolla ja Aatulla on lyhyestä tuttavuudesta huolimatta synkannut yllättävän hyvin yhteen. Sinällään oli jo etukäteen kummallista huomata, kuinka suuri luotto ja tavallaan kunnioituskin kuskilla oli ajokkiaan kohtaan. Niko oli jo ennakkokommenteissa sitä mieltä, että Aatu pystyy vaikka voittamaan koko lähdön - ja sai viimeistään lähdön jälkeen kaikki muutkin ymmärtämään, että näin todella olisi voinut tapahtua.

Lähtökiihdytys oli ihan yhtä vaikea kuin se aina Aatun kohdalla on. Lähtöön tuli nytkin haparoivia askelia, jotka tiputtivat Aatun joukon viimeiseksi. Tällä kertaa se ei kuitenkaan jäänyt muista pahasti vaan pääsi kuitenkin kolmanteen ulkopariin. Tuon paikan jälkeen toiveet pärjäämisestä pienesti heräsivät. Aatu pisteli töppöstä toisen eteen upean hevosjoukon keskellä. Ensimmäinen kierros oli tämän tason hevosille varsin sopivaa tempoa: 26,0. Sen jälkeen hanat avattiin toiselle kierrokselle lähdettäessä ja vauhti kiihtyi kolmannella puolikkaalla 22,5-vauhtiseksi. Ja mitäpä teki Aatu tuossa kyydissä. Heitti kolmannelle radalla kiriin ja lähti tavoittamaan keulaa. Hurjaa. Käsittämätöntä. Aatu eteni tasaisesti ja kerrassaan komeasti keulaa kohti. Maalisuoralla se oli ennättänyt jo ihan kärkiparin rinnalle ja taisteli täysin rinnoin lähdön voitosta. Kunnes se laukka sitten tuli. Taas kerran. Todennäköinen kärkipään sijoitus vaihtui hetkessä tuomioon loppusuoran laukasta. Ja isoon harmitukseen.

Tästä se lähtee. Hevoset kiihdyttämässä lähtöauton perään.

Viimeinen takasuora aukeamassa

Aatu kiriin lähdössä

Kuski oli sitä mieltä, että Aatu olisi voittanut lähdön jos olisi ravannut maaliin. Niin. Jos ja jos. Nyt ei ravannut. Voi miten hienoa olisi ollut onnistua kotiradan suurimmissa raveissa noin hienossa lähdössä Aatun kanssa. Nyt se oli niin lähellä, ettei ehkä koskaan. Ja juuri siksi asia harmittikin niin kovin paljon. Vaikka toisaalta hevonen tietenkin oli ihan loistava ja Aatun nykykunnosta täytyy olla vain iloinen. Ori on huikeassa iskussa ja on kummallista ajatella, että tällaisena sen ei välttämättä tarvitse hävitä näissä lähdöissä yhtään kenellekään. Ei, vaikka kaikki kilpakumppanit ovat niin äärimmäisen hyviä hevosia.

Tähän se sitten päättyi. HLO.

Ei ollut ensimmäinen kerta, kun Aatu laukkasi loppusuoralla. Mutta toivon totisesti, että nyt nähty kerta olisi sitten jo viimeinen laatuaan, sillä kyllä nuo alkaa aika kalliita laukkoja jo olla. Epävarma hevonen voi tietenkin laukata matkan aikana monesti muulloinkin ja milloin mistäkin syystä, mutta viimeisten starttien perusteella Aatulla palaa hermot kilpakumppaneiden käskemiseen kiihkeissä kilvanajotilanteissa. Aatu on itse niin herkkä ja yrittävä hevonen, että sen hermoille tuollaiset tilanteet vain ovat liikaa. Seuraaviin startteihin koitetaan Jussin ohjeistuksesta tukkia korvat pumpulipussillisen lisäksi hupuillakin. Jotain on nyt alettava kokeilla, meni syteen tai saveen. Huppukorvainen Aatu nähdään seuraavan kerran jo sunnuntaina Mikkelissä. Nyt lähtörata-arvonnassa sattui onneton tuuri ja eturivin uloin paikka napsahti meidän kohtaloksemme. Olisi tärkeää saada nyt vain ehjä ja onnistunut startti jo ihan pistetilanteen takiakin. Kovin, kovin hienoa kuitenkin on, että Aatu on nyt siinä iskussa, että sen kanssa pääsee ylipäätänsä kiertämään tuollaisissa Suomen suurimmissa ravitapahtumissa, kuten ensi viikonloppuna Mikkeli järjestää. Ei tuollaisissa raveissa juokse yhtään huonoa hevosta.

 

 

Onneksi epäonnistumisten jälkeenkin tulee aina uusia raveja ja uusia mahdollisuuksia. Eilen oli sitten onnistumisen vuoro Samun kanssa Ylivieskassa. Samun kohdalla sarjatarjonta saisi tässä kuussa olla parempikin. Sellaista ihan sopivaa sarjaa ei löydetty mistään läheltä eikä oikein kauempaankin, joten mentiin sitten ajamaan vähän epäsopiva sarja Ylivieskaan. Siellä Samu joutui lähtemään muutaman satasen takia neljänkympin takamatkalta, jonne ei ollut ketään muita hevosia edes ilmoitettu. Sarjamääritystäkin suurempi kriisi oli kuitenkin se, etten itse päässyt yövuoroni takia ollenkaan koko raveihin. Merja lähti Samun huoltojoukkoihin iskän ja äitin lisäksi - ja kaikki oli mennyt enemmän kuin hyvin. Töihin saamani starttiraportin perusteella Samu oli käyttäytynyt raveissa erittäin mallikelpoisesti. Hiljalleen sitä on kai itse kunkin ruvettava uskomaan, että Samusta saatiin kuin saatiinkin vielä leppoisa ja toimiva peli raviurheiluun! Se on asia, josta olen niin äärettömän onnellinen ja helpottunut.

Samu Ylivieskassa 12.7.2016

Merjalle kuuluu kiitos kaikista Samun Ylivieskan ravikuvista.

Samu ja iskä

Nykyinen ravi-Samu on pelittänyt viimeiset startit juuri niin kuin ravihevosen kuuluukin ja sama meno oli jatkunut Ylivieskassakin. Samu oli ollut katoksessa rauhallinen, jopa varikolla verryteltävä versio! Se oli hölkkäillyt neljän kilometrin lämmityksen radalla hiljaa ja ohjille painamatta. Sitten se meni starttiin, volttasi yksin neljässäkympissä täysin ongelmitta ja sitten teki vielä hienon startinkin. Samu juoksi viidennessä parissa ulkona. Matkavauhti oli aika reipasta, mutta kuitenkin koko ajan loppua kohti kiihtyvää, mikä ei tee tehtävää takamatkan hevosille, saati kahden takamatkan hevoselle, lainkaan helpoksi. Viimeisen takasuoran lopussa ja viimeisessä kaarteessa eteen tuli vielä vähän liikenneruuhkiakin ja kärkihevoset ehtivät karata kauaksi. Vellu pääsi Samun kanssa vapaille väylille vasta maalisuoran alussa. Loppusuoralla Samu oli se hevonen, joka liikkui kuin lentämällä. Kärki lopetti viimeisen puolikkaan 25,0 ja Samu kiri joukon perältä vielä kaulahevosten kanssa samaan rintamaan ollen yhden vastustajan laukan myötä maalissa kolmas. Hieno juoksu ja hyvä sijoitus päättyi kuitenkin vielä kerrassaan komeaan uuteen ennätykseen 25,7ke. Hurjaa. Nyt alkaa ennätys olla edes vähän Samun lahjoja vastaavissa lukemissa -joskaan en todellakaan uskonut Samun vielä tänä vuonna lyövän pöytään tuollaisia tuloksia. Huhhei.

Hölkynkölkyn-lämmittelyä

Takasuoralla, ensimmäinen puolikas täyttymässä

Viimeisen viikon aikana ollaan siis koettu taas ravitunnelmia laidasta laitaan. On epäonnistuttu ja onnistuttu. Petytty ja iloittu. Molemmat starttihevoset ovat tällä hetkellä niin hienossa kunnossa, että kieltämättä vähän pelottaakin. Olen suunnattoman onnellinen, että tällä hetkellä Samun ja Aatun kanssa pääsee harrastamaan raviurheilua ja nauttimaan niistä kaikista tunteista, mitä se tuo tullessaan.

"Ei onni synny sellaisen saavuttamisesta,

mitä meillä ei ole - vaan sen arvostamisesta,

mitä meillä jo on"

(Koenic)

Upea Samu

Startin aikana. Kyllä se ihan juoksijahevonen on.