Raviurheilu on minun mielestäni ennenkaikkea haaveita. Unelmia menestyksestä ja uskoa omaan tekemiseen.
Hevosihmisiltä haaveet eivät koskaan lopu. Minun pitkäaikanen suuri haave omasta tallista toteutui kesällä 2008.
Lohkoamisen yhteydessä tallitontti sai osuvan nimen; haavemaa.


Tallissamme asuu neljä suomenhevosta, joiden kanssa touhutessa kaikki mahdollinen vapaa-aikani kuluu.

Tämä blogi pitää sisällään ajatuksiani raviurheilusta, elämästä yleensäkin ja juttua hevostemme arjesta.



17.3.2017

Tunteet ja järki


Niin. Otsikossapa ovat ne kaksi asiaa, joiden kautta tätä hevosurheilua harrastetaan ja joiden välillä koitetaan tasapainotella. Välillä menee paremmin ja välillä huonommin. Mutta molempia tarvitaan, sekä oikeassa elämässä että raviurheilussa!

Kaivoin viime kesän ravimuistoja tähän kuviksi. Samu ja iskä Ylivieskassa.

Aatun hankoside reagoi taas. Heti, kun viimeksi hehkutin, kuinka hyvin ori treenaa. Olisi varmaan pitänyt olla taas vain hiljaa. Tiedä häntä, mutta pettymys on ollut valtava. Aatu teki yhden huonon treenilenkin, jonka jälkeen vasen takajalka turposi tukiksi. Ja kun kyse on Aatun jalasta, niin aluksi siihen katsominenkin vaikutti käyvän kipeää. Koska jalka turposi niin pahoin, elättelin mielessäni kyllä toiveita, josko kyse olisikin vain ihorikon aiheuttamasta impparista. Pistin hevoseen pari pullollista penisiliniäkin ja sain kuin sainkin jalan siedettävän näköiseksi. Pieni, mutta suurta huolta aiheuttava lämpöisempi kohta löytyi kuitenkin sisäsääreltä. Maanantai vietettiin sitten suurimmaksi osaksi autossa istuen ja piipahdettiin Aatun ja Samun kanssa Tampereen klinikalla. Aatun jalasta löytyi taas kerran pieni, 15%:n vamma hankositeen runko-osasta. Hiljaiseksi veti. Samun osalta jänteen kontrolliultraus näytti paranemisen edenneen aikataulussa, eikä leikkaushoidolle ole ainakaan tässä vaiheessa tarvetta. Kävelyttäminen odotetusti jatkuu kuitenkin vielä seuraavat 1,5 kuukautta.

Tosiasia on, että tuo Aatun vasemman takajalan hankoside hajoaa nyt aivan liian helposti. Nyt se kesti treeniä kaksi kuukautta, mutta siinäkään ajassa ei keretty vielä ajaa yhtään kunnon hiittiä. Kimmon mukaan hankositeessä täytyy olla jotain haurastumaa, kun se näin helposti ja jatkuvasti oireilee. Se on varmasti täysin totta.

Aatu viime juhannuksena Härmään lähdössä.

Järjellä ajatellen jalan jatkuvassa kuntouttamisessa ei ole enää mitään järkeä. Mutta. Järjellä ajatellen ei kukaan saisi edes koko raviurheilua harrastaa. Aatun kohdalla on aika paljon tunnettakin pelissä. Se on ollut ja on tietenkin yhä melkoisen hyvä hevonen. Aatulla on sellaisia ominaisuuksia, jotka olisivat voineet viedä sen vaikka ykköstasolle asti. Lisäksi se on tälläkin hetkellä upea katsella. Iloinen, eläväinen, treenattu, kesäkarvainen ori. Noh, onhan se upea. Mutta kaikki hyvä loppuu aikanaan. Jossakin vaiheessa jokaisella hevosella tulee eteen se hetki, kun sen ura syystä tai toisesta katkeaa. Tällä hetkellä sen saisi Aatun kohdalla sanoa päättyneen Turun kuninkuusraveihin. Huipulle. Sinne minne tuo hevonen oikeasti kuuluikin.

Aatu ja Niko Härmässä.

Mutta. Yksi tosiasia on, että raviurheilulla ja järjenkäytöllä ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Aatun hankoside tullaan tulehdusturvotuksen poissaamisen jälkeen polttamaan ja näin ollen kokeilemaan jalkaan vielä tuo "vanhan kansan parantamistapa". Polttaminen jakaa nykyaikana ihmisten, eläinlääkäreidenkin, mielipiteitä. Kimmo näki sen kanssamme varteenotettavana vaihtoehtona nyt, kun hankkarin kanssa on selvästi otettava kovammat keinot käyttöön. Tuollaisena se ei ainakaan tule kestämään, se on nyt viimeistään selvää. Polttaminen on viimeinen, mutta ehkä paraskin hoitovaihtoehto nyt, kun hankoside näyttää oireilevan pienesti mutta hyvin herkästi. Jatkoaika alkakoon.

Tänä vuonna, vuoden parhaimpaan aikaan, kevään kynnyksellä, ollaan ihan erilaisessa tilanteessa kuin vuosikausiin. Ensi kesänä meidän tallin hevosista ei tulla ajamaan yhdelläkään kilpaa. Tulee tyhjyys. Haluaisin kokeilla käyttää ravireissuilta nyt ylijäämän ajan hevosten uintitreenin mahdollistamiseen. Se olisi sekä Samulle että Aatulle niin valtavan hyvää kuntoutusta. Etenkin Aatun kohdalla, jolla vamma on takajalassa, on helposti se vaara, että hevonen alkaa säästelemään jalkaa. Uidessa jalkaa ei voisi säästellä, mutta toisaalta se ei rasittaisikaan jalkoja lainkaan siinä määrin kuin juokseminen. On ihan eri tarinansa sitten, saisiko näitä kumpaakaan jäärää ikinä veteen, mutta jollain lailla minua suuresti kiehtoisi ottaa tämäkin uinti-oljenkorsi hevosten kuntouttamisessa vielä käyttöön. Käytännössähän tämä tarkoittaisi ihan samanlaisia kopin kanssa tehtäviä reissuja kuin hiittireissutkin, mutta hevosiinhan sen kaiken vapaa-ajan on tähän saakkakin käyttänyt. Keväällä ohjelmassa olisi myös meidän tarhojen aitojen uusiminen, joten sinällään tekemistä löytynee, vaikkei hiitille tai raveihin päästäkään. Mutta tosiasiahan on, että ne ravireissut ovat kuitenkin tämän harrastuksen suola. Niitä on saanut tämän hevoskaluston kanssa tehdä melkein viimeiset kymmenen vuotta, joten kieltämättä hyvin erilainen kesä on tulossa.


Tämä on raviurheilua. Kyse ei vieläkään onneksi ole mistään sen vakavammasta asiasta. Mutta kyse on kuitenkin meidän rakkaasta harrastuksesta, jonka eteen ollaan tehty aikamoisen paljon töitä. Tämä on nyt sitten näköjään taas tällainen vuosi, jolloin kaikki yksinkertaisesti vain menee pieleen. Ihan kaikki. Vielä kerran kuitenkin mutta. Yrittämättä jättäminen on varmin tapa olla onnistumatta.



Samun lähtö Ylivieskassa heinäkuussa. Joukon perältä volttiennätyksen ja kolmossijan kanssa kotiin.

14 kommenttia:

  1. Moikka Miia! Pitkästä aikaa käväisin lukemassa teidän kuulumisia. Onpa harmi, että hommat takustaa :/ mutta ei muuta kuin häntä pystyy, onneksi sentään aurinko paistaa ja kevät tekee tuloaan :)
    Meillä olisi myynnissä Aatun velipuolipoika. Tästä jollekin kaveri kevään/kesän raveihin
    http://markkinat.hevostalli.net/ilmoitus/1226585.html
    Toivottavasti, et pahastu linkistä, hyvää ravikotia etsitään Miinan kanssa Sulolle, joten laitahan sinäkin vinkaten, jos tiedät, että joku harrastuskaveria etsii :)
    Tsemppiä kuntoutuspuuhiin t. Anne M. Salosta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Anne.
      Tottakai Suloa saa täällä mainostaa. :) Sisu on pärjännyt viime aikoina niin hienosti, että varmasti osaltaan hoitaa veljen myyntimainostamisen.
      Kiitos tsempeistä. Ehkä se tästä taas...

      Poista
  2. Voi Aatua :( Polttaminen on varmasti oikea ratkaisu ja uinti erittäin hyvää kuntoutusta. Teillä Aatu saa parhaimman mahdollisen hoidon, joten kyllä se vielä radoilla nähdään!!! Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kannustavista sanoistasi. Aatun hankkari on nyt poltettu, että askel kohti kestävämpää tulevaisuutta siis otettu. Tämä kesä on meidän hevosten osalta taputeltu, mutta katseet eteenpäin, eihän se tässä muukaan auta. :)

      Poista
  3. Voi että. Pettymykset tulevat varmasti tutuksi jokaiselle, joka tähän lajiin on hurahtanut. :( Meillä on kamppailtu puoli vuotta nuoren oriin jatkuvan könkkäämisen kanssa, eikä valoa tunnelin päähän ole näkyvissä. Pahinta on se, ettei varmuudella tiedä mikä kivun kroonistaa. Nivelistä on löytynyt "pientä sanomista", mutta piikityksillähän sen luulisi asettuvan. Mutta kun ei. Toisaalta oireetkaan ei täysin täsmää nivelvaivoihin (pahenee liikutuksen myötä ja pehmeällä pohjalla, ei siis verry ajossa kuten nivelvaivainen yleensä...) Vertaistuki olisi kyllä monesti tarpeen, omassa päässään kun näitä asioita vaan pyörittelee, niin ne tahtovat paisua elämää suuremmiksi asioiksi. Eikä niin pitäisi olla, harrastustahan tämä vaan on :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Tiina.
      Kiva, kun jätit kommenttisi. Ymmärrän niin tuon viimeisen ajatuksesi vertaistuen tärkeydestä. Asia on juuri niin kuin kirjoitit, että kun asioita pyörittelee vain omassa päässä, niin ne paisuvat elämää suuremiksi asioiksi. Ei voisi paremmin sanoa. Ehkä vuosien myötä sitä on kuitenkin muuttunut sekä itselleen että hevosilleen armollisimmaksi. Ettei jokaisesta asiasta jaksa enää hirveästi stressaantua tai repiä viimeisiä hiuksiaan päästä. Koska senkin on huomannut, ettei se mitään auta.

      Ikävä homma, ettei teidän oriin ongelmiin ole löytynyt ratkaisua. Tuo on oikeastaan kaikista ärsyttävintä, kun ei löydy ongelman aiheuttajaa ja sitä perussyytä, mitä hoitaisi. Jos kyse on nuoresta suomenhevosesta kuten luulen, niin voin kuitenkin lohduttaa, että niihin monesti aika auttaa. En siis tarkoita, etteikö vaivan syytä pitäisi etsiä tai hoitaa, mutta nuoret suomenhevoset ovat joskus niin moniongelmallisia, että "paranevat vain vanhetessaan". Salama oli todella nivelongelmallinen nuorempana, sitä piikitettiin paljon ja säännöllisesti. Ja silti se oli köpö. Vanhemmiten se kuitenkin kovettui ja alkoi kestämään treeniä ja kilvanajoa ja yhtäkkiä se olikin oikein ihanteellinen harrasteravihevonen. Tahdon siis tarjota sitä vertaistukea ja sanoa, että älä nyt vielä masennu. :) Tsemppiä ja mukavaa kevättä!

      Poista
  4. Täällä samat tunnelmat pari viikkoa sitten. Jännevamma reagoi jalassa taas ja samalla myös entinen vammajalka muistutti olemassa olostaan. Tämän hevosen kanssa oltiin jo jatkoajan jatkoajalla, joten nyt oli tehtävä päätös luopumisesta. Kieltämättä tuntuu oudolta ajatus ravikesästä ilman omaa starttaria, mutta onneksi tallissa on tulevaisuuden toivoja, joiden kanssa rakennella pilvilinnoja :)
    Tsemppiä teille kuntouttamiseen! Aina on toivoa jäljellä.
    -Takkuisen tammikuun eka anonyymi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, että teitä kohtalotovereita löytyy. :) Tai en tiedä, onko se hyvä asia, että ongelmia on toisillakin, mutta niistä kyllä jokainen tätä lajia harrastava osansa saa... Ikävä tilanne teilläkin, että jänne reagoi taas. Tuo on jotenkin se pahin pelko sitten, kun hevosen on ehjäksi saanut. Karua. Sitä se on.
      Mutta hei, tänä kesänä rakennellaan yhdessä niitä pilvilinnoja tulevaisuutta varten. Ajetaan sitten joku tuleva kesä kunnolla kilpaa - ja pärjätäänkin tietenkin. :D Periksi ei olla antamassa! Kiitos tsempeistä Sinulle!

      Poista
  5. Voi ei :( Nyt ei voi kuin toivoa että vanha konsti on parempi kuin pussillinen uusia!

    VastaaPoista
  6. On teillä sisua ja sitkeyttä! Toki on sellaiset hevosetkin joiden kanssa kannattaa yrittää! Tsemppiä taas kerran, polttoa on varmasti kannattavaa kokeilla :) Mun huumori on totaalisen loppu. Möin viimeisenkin lämminverisen pari viikkoa sitten, omistuksessa on enää yksi 2v shettis ja senkin kohtalo on suuri kysymysmerkki. Toki juhannuksen tienoolla pitäisi syntyä Siporilaisen, mutta se onkin sitten taas ihan oma tarinansa. Kotipihaan ei näillä näkymin tule jäämään yhtäkään hevosta, oli omia tai ei. Keräilen rauhassa uutta motivaatiota, katsotaan vieläkö sitä varsan myötä löytyy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Hanna!

      Nooh, välillä se omakin sisu tai motivaatio tai miksi lie sitä hulluutta kutsutaankaan, on ollut kovin koetuksella. Mutta onhan se toki niinkin, että oma usko näihin omiin hevosiin on niin kova, että sen takia kuntoutusprojektia jaksaakin. On päiviä, jolloin videokirjastosta pitää silti itsellekin muistuttaa, miksikäs tähän hommaan taas ryhdyttiinkään... Toisaalta itsellekin tekee hyvää tämmöiset "helpommat" ajat hevosten kanssa, kun jokainen vapaapäivä ei täyty hiitti- tai ravireissuista. Mutta silti ne ovat juuri niitä asioita, joita eniten kaipaakin.

      Tiedätkö, olen aivan varma, että sinunkin motivaatiosi lajia kohtaan löytyy vielä takaisin. Mutta on tervettä antaa itsensä "huilata! tästä hulluudesta sen aikaa kun tarvitsee. Elämässä on kuitenkin muutakin kuin hevoset. (Kai. ;)) Tuureja ja tsemppejä varsaprojektiin! :) Siporilaiset on aina mielenkiintoisia!

      Poista
  7. No nyt on kyllä ollut tosi pitkä hiljaisuus blogin puolella. Mitä teille kuuluu?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta. Pitkään oli hiljaista. Mutta nyt on jotain uusia kuntoutustuvan kuulumisia luettavaksi. :)

      Poista