Syksyn tuntua

Syksy on vienyt laitumiltakin jo vihreyden.

 

Joku kesällä otettu kuva tarhojen aitojen uusimisen jälkeen.

Syksy ja syksyn värit

Syksyiset, sumuiset aamut ovat niin hienoja. Kirpeitä ja kosteita mutta jotenkin silti niin hienoja. Illoista ei taas ehdi paljon nauttia, kun pimeä tulee jo melko aikaisin. Mutta sekin kuuluu syksyyn.
Viime viikko oli perinteisesti se viikko syksystä, kun olin hevosenhoitolomalla vanhempieni ulkomaanmatkan takia. Sinällään se on yksi vuoden parhaista viikoista. Saa elää viikon ihan omassa kuplassaan, puuhastella tallissa niin paljon kuin sielu sietää ilman, että mitkään työkuviot häiritsevät. On välillä ihan terapeuttista, että viikon ajan sosiaalinen elämä koostuu hevosille puhumisesta ja kaupan kassalla asioimisesta. Ja tietenkin kavereista, mutta silti kärjistettynä ilmaistuna asia on juuri noin. 

Lomaviikon kunniaksi käytiin Merjan kanssa reissu Seinäjoen klinikalla, jossa ohjelmassa oli Vilman irtopalakuvaus. Pohjanmaan hevosihmisille oli melkoinen lottovoitto, kun Tampereen hevosklinikalla pitkään työskennellyt Mari Vettenranta perusti oman klinikan Seinäjoen raviradalle. Juuri tätä me ja moni muu on vuosikausia kaivannut! Tykkään Marin perusteellisuudesta ja hevostuntemuksesta ja tietenkin siitä kokemuksesta, mitä hänellä jo on hevosten hoitamisessa. Meillä on aina irtopalakuvattu varsat ihan rutiininomaisesti noin 2-vuotiaana, vaikkei ne mitenkään oireilisikaan tai mikään nivel ei turvottelisikaan. Jotenkin siitä on vain tullut rutiinitoimenpide tulevaisuutta varten. Vilmalla oli oikeassa takakintereessä pieni irtopala, mutta sekin oli sellaisessa kohdalla, ettei sen koskaan pitäisi hevosta ruveta vaivaamaan ja jolle ei tarvitse mitään operatiivista hoitotoimenpidettä tehdä. Hyvä niin. Samalla Vilmalta kuvattiin toisesta etujalasta puikkoluut, koska jalan ulkosyrjälle on ilmaantunut patti. Samasta syystä jalka myös ultrattiin. Patti osoittautui jonkinsortin tällin aiheuttamaksi lyöntijäljeksi, joka paranee. Hyvä niin. Vilma on ollut opetuslähtönsä suorittamisen jälkeen nyt helpommalla ja olen ajanut sillä harvakseltaan vain kävelylenkkejä. Jonkin aikaa Vilma saa vielä vetää henkeä ja kerätä voimia ensi talven treenejä varten.

Salama

Toivo

 

Tallin toipilaskalusto alkaa olla lähempänä starttikuntoa kuin kertaakaan tämän vuoden aikana. Kimmo on ultrannut kuukausi sitten sekä Aatun että Samun vammajalat ja molempien kohdalla ollaan päästy suunnitellusti koventamaan treenejä. Nyt molemmilla ollaan ajettu 40-vauhteja, eikä meillä ole kyllä koskaan kotona tuon kovempaa hevosia treenattukaan. Eikä tulla treenaamaankaan. Kovempaa tullaan ajamaan vain kilpailutilanteessa, mikä on sitten seuraava askel, niin kamalalta kuin se juuri tällä hetkellä kuulostaakin. Kynnys ilmoittaa hevoset näin pitkän toipilastauon jälkeen starttiin on ihan valtava. Mutta siihenhän sitä ollaan kuitenkin koko ajan tähdätty. Tuonkin verran tienanneita hevosia ei mielestäni kotitreenillä juuri tämän valmiimmaksi pysty saamaan ja sitten täytyy vain toivoa, että ne kestävät kilpailurasitukset ja menevät starttien myötä eteenpäin. Aatu joutuu lähtemään liikkeelle koelähdön kautta, jonka koen tässä vaiheessa pelkästään eduksi sille. Hevoset käytetään vielä lokakuussa Tampereen klinikalla Kimmon syynissä, mutta kaiken kaikkiaan positiivisemmin ajatuksin ollaan liikkeellä kuin pitkään, pitkään aikaan. Ehkä kaikki vielä iloksi muuttuu.

Lenkillä Samu edellä ja Aatu perässä

Aatu, Samu ja vastikään Kuopiossa voittanut Global Trasure

Kaustisen raviradan rataremontti on muuttanut meidänkin hiittikuvioita sen verran, että olemme käyneet nyt Aatun ja Samun kanssa ajamassa reippaammat harjoitukset Ullavassa. Siellä on kyllä satsattu hevosten treenipaikkoihin eikä olosuhteista ainakaan ole kiinni hevosten treenaaminen.

Ullavan hieno valjastuskatos

Ullavan treenipaikkoja

Iloisia hevosia lenkillä

Toivon ja Salaman elämään ei kuulu mitään kovin mullistavaa. Edelleen olen silloin tällöin ratsastellut Salamalla, mutta se on edelleen ilman kenkiä ja onkin niin kauan, kun on varsan kanssa samassa karsinassa ja tarhassa. Toivo on koittanut opetella pikkuhiljaa hevosten tavoille. Mutta on siinä hevoseksi kasvamisessa vain kuulkaa niin monenlaista mutkaa. ;) Toivo oli jossain välissä todella kova puremaan, mutta ehkä se tapa on melkein kuin jäänyt jo pois. Mutta tosiasiassa Toivolla on maailman lyhin muisti! Sitä kun neuvoo tai komentaa jostain asiasta, niin kymmenen sekunnin päästä tilanne on ihan sama. Se on tietyllä tavalla samalla vähän arka ja vähän kovapäinen. Niin kuin isänsä. Toivo on perinyt niin paljon piirteitään Aatulta, että toivoa sopii, että juoksulahjatkin olisivat sitten nimenomaan sieltä isän puolelta... Ja pää emältään. ;) Loppuun pakollinen pläjäys Toivoa - ja Toivon elämäniloa!