Raviurheilu on minun mielestäni ennenkaikkea haaveita. Unelmia menestyksestä ja uskoa omaan tekemiseen.
Hevosihmisiltä haaveet eivät koskaan lopu. Minun pitkäaikanen suuri haave omasta tallista toteutui kesällä 2008.
Lohkoamisen yhteydessä tallitontti sai osuvan nimen; haavemaa.


Tallissamme asuu neljä suomenhevosta, joiden kanssa touhutessa kaikki mahdollinen vapaa-aikani kuluu.

Tämä blogi pitää sisällään ajatuksiani raviurheilusta, elämästä yleensäkin ja juttua hevostemme arjesta.



9.9.2009

Klinikkapäivä

Päivämäärä on tänään historiallinen 090909 ja sehän sopi meidän mielestä erityisen hyvin hevosten klinikkapäiväksi. En jaksa edes laskea tai muistella kuinka mones se lie on tämän kesän aikana. Jokatapauksessa monesti Salamaa on saanut viime kuukausien aikana eläinlääkäreiden syynissä käyttää.

Viime viikot hevoset ovat saaneet kuitenkin kovasti liikettä, molemmat ovat olleet aisoissa viitisen kertaa viikossa. Salama on kiskonut jarrua ihan tosissaan ja hevonen on puhaltanut noiden jarrulenkkien jälkeen tallissakin varmaan puoli tuntia. Kovia reissuja, mutta eipä hevonen ole niitä pahakseen pistänyt. Oikeastaan päinvastoin, sillä Salama on tuntunut treeneissä hirvittävän iloiselta ja menohaluiselta. Ongelma nimeltä takajalka on edelleen olemassa, mutta hevosen mieli ainakin on ollut valtavan virkeä. Aatu taas on reenaillut kevyempiä lenkkjä, mutta harva se päivä iskä on sitä viime aikoina ajellut. Murhetta on aiheuttanut kuluvan viikon aikana lähinnä se, että Aatu on yhtäkkiä alkanut hinkata harjaa ja häntäänsä. Ja sitä on kyllä pesty! Hexocil-shampoopullo meni että hujahti kun oria on joka ilta pesty ja puunattu. Ja silti Aatua on syyhyttänyt, niin että ennestäänkin hyvin olematon jouhimäärä on aianki puolittunut... Voi raivo. Nyt oon muutamana iltana öljynny herra-hinkkaajan harjan ja hännän ihan perinteisellä rypsiöljyllä niin että koko hevonen haisee ennemmin rasvalle kuin hevoselle. Öljy tuntuu kuitenkin ainakin toistaiseksi kaikista parhaiten auttavan ja nyt pari päivää jouhet on saaneet olla rauhassa. Ja myönnetään, että oon kyllä tilannu Aatulle vielä vaikka minkälaisia Probb-öljyjä ja -shampoita oloa helpottamaan, joten toivottavasti hinkkaaminen saadaan niillä rauhoittumaan. Onhan joka hevosella tietenkin niitä kausia, kun jostakin syyhytyttää, mutta tuntui ihan toivottamalta katella, kun Aatun ennestäänkin liru harja väheni päivä päivältä olemattomiin... Ja kun iskälle sanoin, että ori, joka on hinkannut harjaansa ja häntäänsä ei voi päästä ykköspalkinnolla kantakirjaan, niin johan alkoi peseminen. ;) Kuulemma harja ehtii kasvaa hienoksi vielä ennen nelivuotiskautta. ;)

Tänään sitten pakattiin molemmat hevoset kyytiin ja suunnattiin Kaustisen klinikalle. Aatulla oli hammaslääkäri- ja Salamalla jalkalääkäriaika. Aatulta raspattiin hampaat. Kylläpäs se käyttäytyi klinikalla hienosti, ei edes rauhottaa tarvinnut. Mutta varikolla se kyllä muisti elvistellä muille hevosille niin että etupää tuntui olevan hieman turhan kevyessä kengässä. ;) Ja valjastuskatoksessa se potkaisi väliseinästä jalan läpi... On se hieman eläväinen pakkaus. Niin ihana ja raivostuttava samaan aikaan.

Salaman kohdalla jalkoja taasen taivuteltiin ja samat tutut paikathan siellä edelleen oireilee: Oikea takanen ja vasen etunen. Molempiin jalkoihin lyötiin taas piikkejä. Nyt saa hevonen muutaman viikon vapaan ja parannella kinttujaan rauhassa. Ja meikäläisen päällekin loma tekee varmaan ihan hyvää... Hämärältä tuntuu, että aina nuo kaksi jalkaa vaivaantuvat, vaikkei mitään kilpailuvauhteja ookaan ajettu -saati sitten startattu. Eikä voi kyllä meikäläistä liian vähästä jalkojen hoidosta syyttää! Sinälläänhän Salama on aika kovapäinen hevonen, ettei se vaivojaan paljon lenkillä näyttele vaan korvat pystyssä painattaa illoisena menemään. Ja jos ei tuota iänikuista jalan vetämistä lasketa, niin ravissakaan ei kyllä suurempaa sanomista ole. Mutta taivutuksiin se reagoi kuitenkin aikalailla voimakkaasti. Tylsää. Mutta nyt on sentään eläinlääkärikin kehunut, kuinka upeassa kunnossa Salama päällepäin on! Ja sehän tässä hirvittävästi auttaakin, kun alakerta oireilee KOKO ajan.

Joskus sen päivän on kuitenkin pakko paistaa risukasaankin, sillä näin huonosti ei yksinkertaisesti voi aina mennä. Joten sitä parempaa päivää odotellessa...

1 kommentti:

  1. Vauvaöljyä häntään, se auttaa kans hinkaamiseen :)

    VastaaPoista