Raviurheilu on minun mielestäni ennenkaikkea haaveita. Unelmia menestyksestä ja uskoa omaan tekemiseen.
Hevosihmisiltä haaveet eivät koskaan lopu. Minun pitkäaikanen suuri haave omasta tallista toteutui kesällä 2008.
Lohkoamisen yhteydessä tallitontti sai osuvan nimen; haavemaa.


Tallissamme asuu neljä suomenhevosta, joiden kanssa touhutessa kaikki mahdollinen vapaa-aikani kuluu.

Tämä blogi pitää sisällään ajatuksiani raviurheilusta, elämästä yleensäkin ja juttua hevostemme arjesta.



9.6.2010

Tähtihetki






















Viimeksi kirjoittaessani hehkutin historiallisesta hetkestä, kun molemmat hevoset oli ilmoitettu raveihin, joten puhutaan nyt sitten tähtihetkestä, kun ravit on ravattu ja hyvin meni! :)

Nyt minulla on todisteaineistoa sille, että raviurheilussa näköjään on kuitenkin mahdollista kokea edes pienenpieniä onnistumisen tunteita - olkootkin, että sellaista tapahtuu hyvin hyvin harvoin. Mutta kaikkien vaivojen ja vastoinkäymisten jälkeen ne pienetkin hetket maistuvat sitten erittäin makealta.

Tavalliset lauantai-illan ravit Kaustisella voivat olla todellinen tähtihetki. Ensimmäistä kertaa meidän tallin historiassa kaksi hevosta lähti raveihin. Ja ensimmäistä kertaa Aatun elämässä, herra oripoika pääsi ylipäätänsä raveihin! Ja voi mieletön sitä superhyperhienoa fiilistä, kun molemmat hevoset seisoivat vierekkäin valjastuskatoksissa kilpakärryt perässä. Siinä vaiheessa minä tunsin todellakin olevani jossain ravimaailman huipulla. ;)

Aatun ohjelmassa oli opetuslähtö, jonka se lompsutteli tyynen rauhallisesti läpi ajalla 56,5. Vauhti näytti radan varresta katsottuna toivottoman hitaalta, kun Aatu hyssytteli hölkynkölkyn hölkkäänsä ensimmäiset puolitoista kierrosta. Sen jälkeen ori sai Vellulta edes vähän vauhtilupaa ja viimeiset 500 metriä Aatu näyttikin keskittyvän edes himpun verran itse asiaan ja kiskaisi puolikkaan 44,0 -vauhdilla. Ylhäällä kuvia Aatun tyylinäytteestä opetuslähtöpäivänä. Minun mielestäni Aatu näytti ravikamppeet päällä täysin varsalta, vaikka varusteista homma ei kyllä jäänyt kiinni, kun perässä tulivat Merjan hommaamat tuliterät customit... Jokainen voi kuvista arvuutella sitten, mitkä ovat Aatun "kilpailuvärit". ;) Kuvien peusteella Aatussa ja isässään on kyllä hyvin paljon samaa - toivottavasti myös voittosumma olisi tulevaisuudessa yhteneväinen piirre...

Salama taasen palasi Kaustisella neljän kuukauden tauon jälkeen tositoimiin. Tamma oli koko päivän ajan rennon ja hyväntuulisen oloinen. Itse startissa se kuitenkin haparoi ensiaskelilla ja kuski peruutti tamman koko porukan perälle. Siellä sitä sitten oltiin perähevosena kaaauukana kärjestä, joka kaiken lisäksi veti ensimmäisen kierroksen ihan ylihiljaa. Viimeisellä takasuoralla Salama sai kiriluvan ja kaartelikin kolmannen radan kautta kohtuuhyvän kirin, jonka kantoi viidenneksi. Kärkiporukka oli kuitenkin siinä vaiheessa karannut jonnekin horisonttiin, mutta viimeiset rahat eivät karanneet Salamaltakaan... Aika 37,0 ei päätä huimaa, mutta pääasia oli minulle, että hevonen meni kaksi kierrosta ravia (huomatkaa, että se tapahtui jo toisen kerran tänä vuonna kolmeen yrittämään!) ja minun mielestäni ravi kävi paremmin kuin miesmuistiin. Ehkäpä jalat ovat nyt taas hetken aikaa terveemmät kuin aikoihin ja toisekseen alumiinikengillä Salaman ravi on löytänyt balanssinsa, sillä tamman meno on niillä huomattavasti helpomman ja kevyemmän oloista. Laitan tähän muutaman kuvan Salamastakin meidän historialliselta ravireissulta!

Tähtihetken jälkeen tallielämässä on palattu arkeen. Treenejä jatketaan normaalisti - päivä kerrallaan eteenpäin eläen. Aatun kanssa suunnitelmissa on muutaman hiitin jälkeen tietenkin kokeilla myös koelähdön läpäisemistä. Salaman kanssa yritetään pitää jalkatilanne suhtkoht hallinnassa niin, että kilpaa päästäisiin jatkossa ajamaan hieman tiheämmin kuin neljän kuukauden välein...

Tyytyväinen olin siis molempien hevosten esityksiin. Positiivinen yllätys oli myös Aatun ravikäyttäytyminen, sillä sehän osasi esittää katoksessa seisoskellessa ihan herrasmiestä! Ei huudellut, oristellut tai möykännyt vieraille hevosille lainkaan. Mutta tietenkin se Salamalle sitten kiljui senkin edestä, joten eiköhän kaikki samassa katoksessa hevosiaan valjastaneet tulleet tietämään, kenen tyttöystävä Salama on... Minun puolestani varikolla kyllä saakin vähän esiintyä, kunhan radalla sitten keskittyy työhönsä ravihevosena.

Tässä välissä on pakko listata kiitokset meidän hienoon ravipäivään vaikuttaneille tärkeille ihmisille:
Titalle, joka hevostemme hovikorvakarvaparturina takasi sen, että jos ei muuta, niin ainakin Salamalla ja Aatulla oli ravien siisteimmät korvat! (Kimonon korvia en kyllä käynyt tarkistamassa...)
Jonnalle; miljoonat kiitokset jälleen kerran huippuhienoista valokuvista, joiden kautta ravipäivään voi palat yhä uudelleen ja uudelleen... Iskä oli erittäin otettu, että hovikuvaaja oli paikalla myös Aatun raviuran avaushetkellä! :)
Jennalle, joka avusti varikolla hevosten huoltotoimissa! Kiirusta olisikin pitänyt ilman kolmansia käsipareja, kun lähdöt olivat noinkin lähekkäin.
Merjalle, joka sai pitää päänsä, kun Aatun kilpakärryt saapuivat perille ennen H-hetkeä! Ja kyllä olivatkin niin hienot kärryt, että niillä kyllä kelpaisi ajaa vaikka derbyssäkin... vaikkei hiilikuidusta kuskin pettymykseksi ollutkaan.
Miinalle, joka on kasvattanut maan parhaimmain 3-vuotiaan suomenhevosen. :)

Te ja kaikki muut meidän ravielämsässä mukana elävät kaverit olette niiiiiin tärkeitä! Sillä näitä tähtihetkiä minä haluan kokea lisää!

7 kommenttia:

  1. Hienosti meni ja nyt vain lisää tällaisia tähtihetkiä :) :)
    Mun mielestä Aatu on ihan aikuisen hevosen näköinen noissa kuvissa! Siis oikea ravuri!
    Onneks saitte kärryt, niin Merjakin sai sen päänsä pitää :P

    VastaaPoista
  2. Onnittelut hienosti menneestä opetuslähdöstä! t: Jenni & Ponnen Onni

    VastaaPoista
  3. Kiitos Miia ihanista sanoista, joista ihan kyynel vierähti poskelle <3!! Tosiasissahan kunnia ja kiitos kuuluu teille kun olette pojasta noin upean miehen alun kouluttanut <3!!!Toivon ja uskon, että Aatos on myös vielä tulevaisuuden nimi ;)!!!Miina

    VastaaPoista
  4. Minä tahdon myös kiittää kauniista sanoista <3

    Aatun komeaa menoa seuratessa meni iho oikein kananlihalle kun ajatteli, et vuoden päästä jos hyvin menee niin minäkin voin päästä kokemaan oman hevoseni kanssa samaa jännitystä ;)

    VastaaPoista
  5. Outi: Niinpä, kunpa vastaavanlaisia tähtihetkiä saisi kokea raviurheilussa vielä monesti uudestaankin. Toivossa on hyvä elää! Noissa kuvissa Aatu onkin kyllä aika edukseen. En tiä, miten Jonna onnistu ottamaan tuollasia kuvia, kun Aatu livenä näytti kyllä ihan varsalta... ;)

    Jenni: Tuhannet kiitokset! Ja teille ihan supersuuret onnittelut Onnin upeista juoksuista! Veljen startteja on seurattu toto-tv:n kautta tarkasti ja kyllä voitoista on iloittu täällä tosi paljon! Onni pistää vähän Aatullekin paineita tulevaisuuteen, kun tuollaisia huippuaikoja pistelee menemään! :) Peukkuja pidetään myös Onnin tuleviin koitoksiin!

    Miina: Aatu oli jo varsana niin hieno tapaus, että kyllä siitä kasvattajaa käy kiittäminen! Toivotaan, että meillä olisi yhteisiä ilonaiheita vielä usein Aatun uran aikana (kunhan se nyt ekaks ees kunnolla alkaisi...) ;)

    Merja: Voi, Viltsuhan päästelee vuoden päästä helposti opparin läpi! Nauti vielä tästä seuraavasta vuodesta, kun ei tartte jännittää niin valtavasti. ;) Se kun on samalla niin ihanaa ja niin kamalaa.

    VastaaPoista
  6. hienonpi homma!! Jore tullee perässä viikon päästä ;)

    VastaaPoista
  7. Käpsy: Sullahan on sunnuntaina heti molemmat varsat tulessa! Meinaat niinku päästä yhellä jännittämisellä. ;) Täytyy ehdottomasti tulla kattoon ja pitään teille peukkuja, kun työtkin sen kerrankin mahdollistaa.

    VastaaPoista