Suomen kesä ja kesäravit. Ja kaikki ne isot huippuravit tasaisine lähtöineen, upeine hevosineen, kihelmoivän jännittävine tunnelmineen. Heinäkuu hemmottelee ravikansaa ja tarjolla on nyt joka viikonloppu toinen toistaan upeampia ravitapahtumia. Ja minä nautin. Voi tätä kesän ihanuutta. Oikeaa ravirumbaa.
Viime viikonloppu hurahti Kaustisen kaksipäiväisiä festivaaliraveja seuratessa. Aurinko paahtoi (onneksi olemista helpotti huomattavasti se jäätelökioski... ;)) ja hienot hevoset tekivät hienoja esityksiä. Pikkupelimanni oli ainakin minulle se viikonlopun odotetuin ravilähtö ja siinähän saatiin voitto Keski-Pohjanmaalle Pikku-Pertin viedessä voiton. Siinä on lahjakas ja hieno hevonen! Totemirokkilaisten menestys tuntuu aina hyvältä ja oriin jälkeläisten juoksuja tulee seurattua tarkasti, sillä meilläkin melkein oli Totemilainen varsa, joka sitten laukkasi Nopsan kanssa vihreämmille laitumille viisi viikkoa ennen laskettua syntymispäiväänsä. Myös meidän Totemilainen oli työnimeltään Pikku-Pertti. :) Mutta nyt Nopsan varsa juoksentelee pilvilaitumille ja katselee sieltä maailman menoa enkelinsiivet selässään. Meidän Tuulen Tykki.
Ensi viikonloppuna on sitten vuorossa ravivuoden päätapahtuma, kun kaikkien ravi-ihmisten tiet vievät Oulun kuninkuusraveihin. Voiko olla hienompaa tapaa aloittaa kesäloma? Hah, ei voi! Joten ensi viikonvaihteessa tämä tyttö huutaa äänensä käheäksi ja taputtaa kätensä tunnottomiksi Saran Salaman, A.T. Ekon ja kaikkien muiden upeiden kuningas- ja kuningatarkandidaattien menemistä kannustaessa.
Ennen Oulua ja kuninkuusraveja pyörähdetään kuitenkin jo perjantai-iltana Salaman kanssa kunkkaritunnelmaa nostattamassa Ylivieskan raveissa. Salkkari starttaa ekassa lähdössä numerolla yksitoista. Lähtö on ihan ylikova ja harkitsin kyllä oikein tosissaan Salaman jättämistä kokonaan pois näistä karkeloista, mutta päätin sitten kuitenkin, että menkööt nyt mukaan juoksemaan. Tosiasia kuitenkin on se, että lähdössä on paljon hirvittävän hyviä hevosia, joilla on Salamaan nähden aivan ylikylän vauhdit kintuissaan. Jotenka jokainen hevonen joka Salaman perässä maaliin tulee on voitettu, ja jos niitä on muutamakaan niin hyvin on mennyt. Odotuksista on siis aivan turha puhuakaan, sillä Salama keikkuu varmasti nyt alusta loppuun saakka jossain taka-alalla, mutta koitetaan sieltä käsin tehdä omaa ehjää juoksua ja haetaan starttirutiinia. Salama on käynyt Halsuan huohotusstarttinsa jälkeen kurkkututkimuksissa, mutta kurkussa ei minun suureksi yllätyksekseni ollutkaan mitään rakenteellista/leikkausta vaativaa vikaa. Hiiteillä on pidetty nyt kurkkutukea eikä ainakaan hiittivauhdeissa henki kurkkutuen myötä enää ole pihissyt tai korissut. Eri asiahan taas on se, miten henki starttivauhdeissa kuitenkaan kulkee ja riittääkö happi. Saatikka vauhti.
Aatulla puolestaan henki kulkee ja vauhti riittää ainakin hiiteillä Salaman kirittämiseen. ;) Ori on saanut treenailla terveenä ja toivottavasti sama meno jatkuisi vielä pitkälle tulevaisuuteenkin. Aatu on ollut nyt sen verran paljon reissussa, että se alkaa pikkuhiljaa rutinoitua jo ihan mukavasti reissaamiseen ja hiittaamiseen. Viime aikoina sen ratakäyttäytyminen on paljon rauhoittunut ja hevonen on suorastaan viisastunut. Ehkä Aatustakin vielä kasvaa kunnon hevonen. :) Mun montehevosprojekti vain ontuu pahasti, kun herra hevonen ei oikein suvaitse tuota ratsastuspuolta harjoitellakaan. ;) Eipä tosin olla sen ratsastajan viimekertaisen ilmalennon ja häntäluun murskaantumisen jälkeen kokeiltukaan. Mutta vielä kokeillaan! Tosin ei Aatun hermot ainakaan mitään ratsuratsutouhua koskaan tule kestämään. Vauhti on verissä ja meno sen mukaista, joten kai kyytiläisenkin on vain se hyväksyttävä. Kunhan hevonen kulkisi vain eteen eikä ylöspäin...
Ei muuta kuin kunkkareita kohti! Ja kesälomaa. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti