Vuotta 2010 on kalenterin mukaan vielä kolmisen viikkoa jäljellä, mutta meidän tallin ravivuosi laitettiin pakettiin jo viime lauantaina Oulussa. Ja olihan hieno lopettaa kausi Salaman kanssa V75-raveihin.
Minä olen manannnut koko kesän, ettei Oulussa ole ollenkaan meidän hevosille sopivia sarjoja, joten johonkin kuuleviin korviin nekin puheet olivat tieten menneet, kun loppuvuonna missään muualla ei enää ollutkaan sopivia sarjoja kuin Oulussa. ;) Lauantaina olikin kolmas kerta kolmen viikon sisällä, kun meiltä lähdettiin Ouluun raveihin. Mutta mikäs Äimänrautiolla on vieraillessa, kun puitteet on viimeisen päälle komeat, valjastuskatoksia niin paljon, että jokaiselle hevoselle riittää omansa ja ratahan nyt on ihan huippu. Salama matkasi vuoden viimeisiin raveihinsa kymmenen asteen pakkasessa ja pakkasasteiden päälle Oulu tapaa aina tarjota myös sellaisen vilpoisen tuulahduksenkin. ;) Odotuksia ei ollut minkäänlaisia ja toiveenakin vain päästä kaksi kierrosta ravilla rataa ympäri. Salkkarin lähtö oli sille aivan ylisarja eikä viikko sitten mennyt normaalissa sarjassakaan aivan putkeen. Jo lämmityksen jälkeen kuski vahvisti, että kovempaa ajaessa Salama menee edelleen oikealle vinoksi. Typerää. Toivoin, että Salamalla ajettaisiin vain nätti ja ehjä juoksu ja kuski teki juuri niinkuin toivottiinkin. Lähtöauton takaa Salama lähti kuin lähtikin ravia (sen Kaustisen pomppimisen jälkeen olen ollut vähän skeptinen tuon auton takaa lähtemisen suhteen) mutta suhteellisen hiljaa. Tai en minä tiedä, kuinka hiljaa se todellisuudessa lähti, kun kärki avasi ensimmäisen puolikkaan 26,0! Salama jäi juoksemaan toiselle radalla ilman vetoapua mutta kauas kärjestä. Kierroksen täyttyessä se sai selän eteensä ja siten jonkin aikaa vetoapua ennenkuin kärkinelikko karkasi omille teilleen. Salama oli sitkeä. Jälleen kerran. Se oli ihan liian vino, mutta niin se vain taas yritti kaikkensa ihan loppuun asti ja rutisti viidenneksi, joka oli ihan maksimisijoitus tuossa lähdössä! Minä olin niin niin tyytyväinen, sillä vaikka hevonen ei olekaan nyt lainkaan priima, se teki silti uuden autolähtöennätyksensä 33,8 ja saalisti vielä viimeiset rahatkin. Kuinka helppoa tämä olisikaan, jos hevonenkin vielä joskus saataisiin ihan täysin ja viimeisen päälle terveeksi!? ;)
Olin ilmoittanut Salaman vielä perjantaiksi Kaustiselle starttiin, mutta sieltä se jää nyt pois. Kuten jokaisessa tämän kauden starteissaaan, Salama yritti myös Oulussa parhaansa ja niin se olisi ihan takuuvarmasti tehnyt Kaustisellakin. Mutta tässä vaiheessa myös meidän täytyy olla reiluja hevosta kohtaan, joka kuitenkin palvelee ihmistä aina ihan viimeiseen asti. Tässä vaiheessa meidän tehtävä on puhaltaa peli poikki ja selvitellä vinouden syytä ensi viikolla klinikalla.
Ravivuosi 2010 on nyt siis kääritty pakettiin ja jossakin määrin kirjoihin ja kansiin tämä vuosi meidän tallin osalta tuleekin jäämään. Oli tämä niin niin hieno ravivuosi pienelle harrastelijatallille. Töitä on tehty paljon, mutta tässä vaiheessa vuotta voi ainakin sanoa, että kyllä kannatti. Keväällä en minä ainakaan olisi vielä uskonut, kuinka paljon Salaman kanssakin päästäisiin vielä tänä vuonna kilpailemaan saatikka millaisen 3-vuotiskauden Aatu tekisi. Monta niin hienoa muistoa jää tästä kaudesta ja päällimmäisenä varmasti päivämäärä 8.8.2010 jää ikuisesti mieleemme Aatun kanuunakoelähtöesityksen ja Salaman ensimmäisen voiton myötä. Kaiken kruununa nämä koettiin vielä kotiradalla Kaustisella.
Salaman 5-vuotiskausi käsitti 13 starttia, josta se voitti kaksi kertaa. Parhaiten Salaman sitkeyttä kuvaa mielestäni kuitenkin se, että kauden kolmestatoista startista tamma sijoittui peräti yhdeksän kertaa viiden parhaan joukkoon. Salaman nopeus ei tässä vaiheessa riitä parhaille, mutta rehellisen juoksupäänsä ansiosta se yrittää kyllä aina loppuun asti. Etenkin nyt kun kurkkutuen löytämisen myötä myös varusteet antavat siihen mahdollisuuden. Kauden aikana ennätykset lyötiin monta kertaa uusiksi ja nyt vuoden lopussa parhaat ajat ovat 33,8a ja 32,2. Salama on ollut loppuvuoden aikana niin positiivinen yllätys, että vaikka sen päätehtävät ovatkin olla minun lellikki, terapiaratsu ja paras mahdollinen harrastuskaveri, on se mielestäni tämän vuoden juoksujen perusteella vielä ihan oikea ravihevonenkin!
Tästä vuodesta täytyy osata olla onnellinen, kun seuraavaa vuotta kohti lähdetään nöyrin mielin hiljalleen talsimaan. Tuona historiallisena elokuun kahdeksantena päivänä Salaman kärryjen aisalla voittajaesittelyssä happea haukkoessani, kuski kuitenkin sanoi minulle, että "tämä on vasta alkua". Ja tottakai minäkin toivon niin...
Leppoisaa Joulun Odotusta ihan jokaiselle blogiani lukevalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti