Raviurheilu on minun mielestäni ennenkaikkea haaveita. Unelmia menestyksestä ja uskoa omaan tekemiseen.
Hevosihmisiltä haaveet eivät koskaan lopu. Minun pitkäaikanen suuri haave omasta tallista toteutui kesällä 2008.
Lohkoamisen yhteydessä tallitontti sai osuvan nimen; haavemaa.


Tallissamme asuu neljä suomenhevosta, joiden kanssa touhutessa kaikki mahdollinen vapaa-aikani kuluu.

Tämä blogi pitää sisällään ajatuksiani raviurheilusta, elämästä yleensäkin ja juttua hevostemme arjesta.



1.4.2011

Viikon edistys


Samu on asunut meidän tallissa viikon. Viime viikon torstaina sillä ei käsittääkseni ollut koskaan ollut edes riimua päässä, mutta eilen Samu kävi jo elämänsä ensimmäisellä lenkillä Salaman perässä hölkäten ja pomppien. Kuvasatoa ohessa todisteeksi, ettei kukaan luule tätä aprillipilaksi! Ei siis ollenkaan ihan huono edistys viikon käsittelyn jälkeen.
Tästä se treenaus nyt alkaa!








Ja lopuksi kuva meidän kolmen koplasta auringon otossa. :)
Sain kuin sainkin kaikki hevoset samaan kuvaan!

10 kommenttia:

  1. Vautsi Vau! Hienosti menee =) ihania kuvia kerro veljelles, että kuvaa vain jatkossakin yhtä ahkerasti =)
    On tuo Salama vain huippu kun se voi olla pikku- Samun tukena ja turvana =)

    VastaaPoista
  2. Minähän sanoin, että te jos jotku saatte tehtyä vielä Samusta hevosen vaikka sen lähtökohdat elämään ei hääppöiset olekaan olleet. Ja torstaina ku tapauksen paikanpäällä näin, niin ei voi muuta ku hattua nostaa kuinka paljo viikossa oikeasti voi saada aikaan, kun vaan käsittelee määrätietosesti ja paljon.:)

    Harmittelin eilenki itekseni, että tuo perähevoshomma ois kyllä niin kätevää Liinallekin, että oispa Rita vielä, niin sen kans ois voinu sitäki touhuta.. Vaikka se melko vauhdikas aisoissa oliki, niin kyllähän se silti käveli ku käski, niin ois varmaan toiminu tuossa.

    On kyllä kiva ku teillä Niko ottaa kuvia, niin saa monet asiat ikuistettua!:)

    VastaaPoista
  3. Hieno juttu! Kyllä tulee Samusta vielä hyvä käyttökopo :)

    VastaaPoista
  4. sehän on helkkarin fiksu varsa ku noin nopiasti oleentuu että voi perähevoseksikin jo ottaa :D oikeen komee varsa tuosta on hyvä työstää sisnkonsa veroinen ikäluokka varsa :D :D

    VastaaPoista
  5. Merja: Salama on kyllä korvaamaton lapsenamma ja varsojen kouluttaja. Aikanaan se ei ollut ite kuin 2-vuotias, kun Aatua jo pidettiin sen perähevosena lenkillä täyttä häkää. Ja nyt on sitten taas uusi opetettava. ;) Nikolle pätee kuvaamiseen lahjonta-kiristys-pakotus taktiikka. Nyt sen oli pakko muutenkin olla katsomassa Samun perään, joten samalla sai kuvatakin... Edellinenkin karkkipussi taitaa kyllä olla maksamatta... ;)

    Jonna: Kuluneen viikon aikana on käynyt kyllä niin monesti mielessä, että ei sitä paljoa vaadittaisi varsojen kassa värkkäämistä pienestä asti, niin ne alkaisivat äkkiä luottaa ihmiseen. Yllättävän nopeasti Samunkin kanssa on saatu asioita taottua sen päähän, vaikka vähän toivottomalta se lähtötilanne todellakin tuntui. Liinaa olis todellakin ollut varmasti hyvä pitää Ritan perähevosena! Rita kävelikin niin vauhdikkaasti, että jo siinä perässä pysyäkseen olisi ollut varsalle hyvästi lenkkiä. Mutta Liinaa sentään on käsitelty ihan pikkuvarsasta lähtien!

    Laura: Toivotaan niin. :)

    Käpsy: Ajateltiin, että perähevosena ollessaan Samun on pakko oppia samalla vähän talutuksen salojakin. Salaman perässähän sillä ei oo vaihtoehtoa; joko se tulee perässä tai se katkeaa keskeltä kahtia ja edelleen venyy perässä... ;)Nyt vielä on paljon helpompaa, kun iskä teki kärryihin sellasen "turvakaaren" taakse, niin varsan on nimenomaan pakko juosta kärryjen perässä eikä vängätä sivuilta ohi. Nojoo, siinä ikäluokkahevosessa sitä onkin tekemistä, oppis nyt eka ees juoksemaan! :D

    VastaaPoista
  6. No ohhoh, tuo on kyllä jo melkoinen edistys noin käsittelemättömälle varsalle, vau!!

    VastaaPoista
  7. Eikö Outi, näköjään Samun päässä oli sittenkin enemmän järkeä mitä aluksi arvelin. :) Nopeasti on oppinut, kunhan vain jaksaa värkätä varsan kanssa mahdollisimman paljon.

    VastaaPoista
  8. No ohhoh :D Enpäs ole blogiasi vielä näihin aikoihin lukenut, oli ihan pakko kommentoida kun aloin näitä vanhoja postauksiasi lukemaan! Olette tehneet aivan valtavan upeaa työtä hevostenne eteen! Ei voi kuin hattua nostaa ja toivoa pääsevänsä joskus samaan :) Näissä postauksissa on myös hauskoja esim. tässä et uskonut Samusta tulevan ikäluokkahevosta ;) Yhdessä postauksessa vannotit ettet varsota Salamaa :D Niin se mieli ja elämä muuttuu :) Taidankin kuluttaa päiväni näitä vanhoja postauksia lukemalla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta kommentistasi. Joskus itekin tulee selattua blogin avulla aikaa taaksepäin ja muistelua missä mentiin silloin ja mitkä olivat ajatukset tuolloin... Joten sinällään tämän blogin pitäminen on ollut melkoinen päiväkirjamatka itsellekin.

      Ensinnäkin, en uskonut vielä Samun ollessa 2-vuotiaskaan siitä tulevan mitään sen kummempaa, vaikka Vellu kehui sitä jo tuolloin joskus radalla varsalla ajettuaan. Omat silmät aukenivat Samun lahjakkuudesta varmaan kuitenkin vasta joskus Samun kolmevuotiskeväänä. Ja toisekseen, ensimmäisen oman hevoseni Tuulen Nopsan kuoltua viisi viikkoa ennen "laskettua varsomispäivää" olin todella pitkään sitä mieltä, että Salamaa en astuta koskaan. Välillä epäilys ja pelko sen menettämisestä hiipii nytkin mieleen, vaikka tiedänkin, että elämässä voi muutoinkin tapahtua mitä tahansa milloin tahansa. Mutta on totta, että elämä menee eteenpäin ja mieli muuttuu matkan aikana.

      Poista
    2. Jep lueskelinkin jonkun postauksen siitä tammasta, mielettömän surullista :( Mutta elämä on valintoja ja kaikkea voi sattua ihan ilman mitään yrittämiäsikin. Koskaan ei tiedä kenen vuoro on seuraavaksi.. :(

      Toivottavasti kaikki menee nyt Salaman kanssa nappiin :) Tsempit jatkoon! :)

      Poista