Raviurheilu on minun mielestäni ennenkaikkea haaveita. Unelmia menestyksestä ja uskoa omaan tekemiseen.
Hevosihmisiltä haaveet eivät koskaan lopu. Minun pitkäaikanen suuri haave omasta tallista toteutui kesällä 2008.
Lohkoamisen yhteydessä tallitontti sai osuvan nimen; haavemaa.


Tallissamme asuu neljä suomenhevosta, joiden kanssa touhutessa kaikki mahdollinen vapaa-aikani kuluu.

Tämä blogi pitää sisällään ajatuksiani raviurheilusta, elämästä yleensäkin ja juttua hevostemme arjesta.



3.9.2011

Viitosviikko

Molemmat tallin starttihevoset ovat hakeneet tällä viikolla vitostilat tulosriviinsä, vähän rahaa omistajiensa tilille ja antaneet ennen kaikkea paljon iloa taustajoukoille. Tällainen raviviikko on nimittäin paljon mukavampi kuin viime aikojen sairastelu- ja klinikkakäynitiviikot. Josko se siis tästä taas iloksi muuttuisi. *Mistä tätä optimismia riittää?*

Kaikki vapaa-aika eli töistä liienneet vapaapäivät on kyllä kuluneet tällä(kin) viikolla ihan tasan tarkaan hevoshommissa. Maanantai; ravit Aatun kanssa Oulussa, tiistai: töitä koko päivä, keskiviikko: Salaman ja Samun kanssa hiittireissu Kaustiselle ja sitten yöksi töihin, torstai: nukkumispäivä, hevosten kengitys, valjaiden rasvausta yms, perjantai: Aatun ja Samun hiittireissu Kaustiselle, sen jälkeen Salaman kanssa Kuopioon raveihin, lauantai: työmaalla sairaalalla koko päivä eli klo 7-19.30. Huominen sunnuntai: vapaa eli kaikkien rästihommien tekemistä. :D Mutta tiedättekö, juuri tällaista se minun unelmaelämäni onkin. Eikä ole minkäänlaisia vapaa-ajan käyttöongelmia riesana!

Maanantaina tehtiin jonkinlaista historiaa. Aatun jatkuvalta tuntunut epäonnen kierre päättyi ainakin toistaiseksi ja suuren hämmennyksen vallasssa lastattiin iltapäivällä ori trailerin kyytiin ja matkattiin Ouluun Oulu-Expressin karsintoihin. Starttitaukoa oli tosiaan alla lähes se kaksi kuukautta, mikä ei kovin hehkeitä odotuksia lisännyt sairastaukohistorian jatkoksi. Mutta niinpä vain oltiin raveissa mukana ja vieläpä Aatun kanssa. Herra hevonen oli koko ravi-illan ajan itse rauhallisuus. Tosin se oli pumpuleilla mykistetty täysin kuuroksi. Voi kaiketi sanoa, että nyt on ainakin testattu sekin, kuinka paljon pumpulia mahtuu hevosen korviin, kun oikein tunkemalla tunkee. No, aika paljon mahtuu! ;) Lämmityksessä hevonen näytti meidän silmään hyvältä ja letkeältä, mutta kuski ei ollut niinkään tyytyväinen ja moitti Aatua vähän vaisuksi (eli ehkä kuuroksi). Meidän ainoita maanantain kilpailun tavoitteitamme oli kuitenkin päästä nyt vihdoin ja viimein Aatun kanssa starttiin, kipittää koko matka ravia läpi ja mahdollisesti riittää finaalipaikkaan saakka. Ja kun sitten startti koittin ja lähtöauto irtosi, niiiiiiiiin Aatu lähti kuin lähtikin ra-vi-a!!!! Keskeltä porukkaa ja kuitenkin ravia! Hah! Ori sai hienon juoksupaikan toisessa parissa ulkona, mutta olikin siitä sitten jo kierroksen jälkeen pakotettu nousemaan kolmannen radan kiertäjien veturiksi pussitusuhan pelossa. Takasuoran Aatu lompikin komeasti kolmannen kautta kuolemanpaikalle eli kolmannelle sijalle. Sen jälkeen meno jotenkin vähän hyytyi, hevonen jatkoi sinällään samaa tahtia, mutta kiriä ei nähty maalisuoralla lainkaan. Kaksi kilpakumppania tuikkasi edellekin eli Aatun sijoitus oli viides, joka täytti kuitenkin ehdottomasti meidän jokaisen toiveen ja tavoitteen: Ehjä juoksu ja finaalipaikka Oulu-Expressiin!!! Mahtavaa Aatu! :)

Kaikkien vastoinkäymisten ja sairastelujen jälkeen me kaikki olimme valtavan onnellisia Aatun finaalipaikasta. Hevonen tulee kahden kuukauden tauolta ja juoksee itsensä ikäluokkakilpailun finaaliin, vaikkei itse todellakaan ollut vielä mitenkään priima. Jostain kumman syystä (siis tietenkin ihan sattumanvaraisesti arvottuna...) Aatu joutui lähdön jälkeen doping-testiin. Ikinä ei ole meidän hevosia testattukaan, joten sinällään oli jonkinlainen opetustilanne itsellekin koko ruljanssi. 

Oulu-Expressin finaali ravataan ensi lauantaina V75-ravien yhteydessä Oulussa ja siihen haluttiin Aatulle takarivin paikkaa, josta se kuvitelmiemme mukaan lähtee varmemmin ravia liikkeelle. Kun meidän finaalilähtöradan valintavuoromme tuli, niin takarivistä oli jälkellä enää uloin paikka eli numero 12. Joten sieltä Aatu sitten lauantaina ampaisee matkaan JOS pysyy kunnossa siihen saakka...

Salama on myös pitänyt vähän turhankin pitkän kolmen viikon starttitauon, mutta perjantaina oli Salaman vuoro lähteä Kuopioon jokavuotisiin perinteeksi jo muodostuneisiin Suomalainen ilta -raveihin, jossa kaikki ravipäivän lähdöt olivat suunnattu suomenhevosille. Kuopio on sinällään meiltä vähän kaukana, kun matkaa tulee n. 240km per sivu, mutta suomenhevosraveissa mukanaoleminen oli siis lähinnä taustajoukkojen periaatekysymys. Ja olihan siellä Salamalle hienotasoinen tammasarja ohjelmassa. Kova lähtö olikin. Salama oli lämmityksessä
ihan normaali ja startissa ihan normaali. Juoksu oli ihan normaali ja sijoitus maalissa Salamalle normaali viides. :D Salama oli normaali, teki parhaansa vailla valtavaa loistoa. Tamma tosiaan jatkaa kauttaan jo maanantaina Seinäjoella. Viimeinen lähtö, mailin matka, takarivi ja numero kymmenen.

Ja sitten erikoiskuulumiset, mitä tulee pikkupoikaamme Samuun, joka on tällä viikolla ollut tallin kaikista ahkerin treenari ja kunnostautunut aloittamaan ravirataelämänsäkin! Varsa oli tosiaan ensimmäiseksi keksiviikkona Salaman kaverina Kaustisella ja sitten perjantaina Aatun hiittireissulla matkaseurana. Tosin ei Samu nyt ihan pelkästään seuralaisen pestillä reissuilla pääse vaan olen kyllä käynyt sillä radalla ajamassa 6-8 km lenkit molemmilla kerroilla. Salama oli ekalla reissulla tietenkin suuri tuki ja turva ja Samu uskalsi mennä mukisematta sinne minne Salamakin meni. Aatun kanssa matkustus vähän jännitti, sillä mietittiin, pystyykö Samua ylipäätänsä kuljettamaan vanhemman oriin kanssa, mutta yllättäin Aatu oli Samulle matkan aikana kuin itse ystävällisyys, vaikka kotona sen pitääkin välillä kovasti kovistella varsalle. Pikkumies-Samu on käyttäytynyt varsin fiksusti ratareissuilla; seissyt rauhassa katoksessa valjastettavana, käynyt omaa tahtiaan hölkkäilemässä radalla (ja Salaman perässä hiittisuorallakin) ja sitten peruuttanut takaisin valjastuskatokseen kuin isot hevoset. Niin se vain on, että elämä on täynnä oppimista ja siinäpä Samu oppii samalla hevosen tavoille, kun vain jaksaa sitä ottaa aina mahdollisuuden tullen myös matkaan mukaan.Vähän ylimääräistä värkkäämistähän se varsan mukanaolo tässä vaiheessa tietenkin on, mutta tulevaisuutta silmällä pitäen hyöty on huiman suuri!

Jotta hevosten hyvinvointi olisi varmasti kaikin puolin turvattu (ja ihmisten konkurssi taattu) on tallin starttikalusto nauttinut viime viikkoina hierottavana olemisesta, kengityksistä ja uusista loimista... Pakkohan (?!?) se on uudistaa vähän hevosten ulkoloimivarastoa kun syksy on nyt sekä kelien että kalenterin mukaan oikeasti tullut - ja se taas tarkoittaa, että kohta kasvaa talvikarva... Samu ja Aatu ovat saaneet sadeloimet ja Salama tasapuolisuuden nimissä sitten Back On Track-fleeceloimen... Ihan vain omistajan päähänpinttymän takia. Ihanan kallista.

3 kommenttia:

  1. Onnittelut voitosta vielä tännekkin, kävin kattomassa juoksunkin vihdoin ja sehän oli helppo voitto ku mikä!! Eikun kohti uusia koitoksia ja Salamalla uskaltaa kyl lähtöön ku lähtöön ilmoittaa, kai niitä 75 alasarjoja täälläkin päin piakkoin on??
    Onnea matkaan lauantaille!

    VastaaPoista
  2. Hei, minkäslaisissa väreissä herra Samu esiintyy??
    Nuo BOT-loimet on kyl hintavia, mut kuulemma hyviä! Mulla on sellainen pintelinalunen, minähän testasin sen ensin itellä, ennenkuin hevoselle tohdin laittaa xD Kyllä se aiheutti selän alueella hikoilua ja sellaista jännää tunnetta, et ei ne ihan humpuukia ole ;O))

    Ja onnea vielä Salaman meriiteistä, ihanaa että se on päässyt näyttämään taas kyntensä!

    VastaaPoista
  3. Mara: Kiitos vielä onnitteluista. Salama oli Seinäjoella oikein hyvä ja porukka oli pitkästä aikaa sopiva pärjäämisen kannalta. Mun teki niin kovasti mieli ilmottaa Salama ens lauantaiks V75-lähtöön, kun oli 6-vuotiaille tammoille rajattu ryhmäajo hyvällä palkinnolla ja kun ne vielä radalta niin aktiivisesti siitä sarjasta soittelikin. Mutta kun se on Lappeenrannassa, eli "hieman" liian kaukana, niin ei kiitos :D Raveja on onneks vähän lähempänäkin - eikä oo niin pirun pitkä kotimatka jos menee kovinkin huonosti... ;)

    Outi: Samun kamppeiden värimaailma on puna-musta. Mutta jos et kenellekään kerro, niin tällä hetkellä sen verkkovuorellinen sadeloimi on ruskea... ;D Karmaiseva virhe, mutta se oli vain 39€ Saarisella eikä tuu kauan mahtumaan kasvavalle varsalle, joten jospa Samu värivirheen nyt kuitenkin kestää. ;) BOT-loimi oli ihan hirmusen kallis, mutta kelpaapa Salaman nyt sen alla köllötellä. Tosin Merjalle sanoinkin, että kun se on niin kallis ja hieno loimi, niin nyt ongelmana on vain, miten sitä raaskii käyttää. :D Salamalla on joka yö BOT-pintelinaluset jaloissa ja Aatullakin ne BOT-suojat. Enää ei vihti villakääreiden kans värkätä, on nuo niin käteviä. Ja kai niistä nyt jotain apuakin on! Kiitos vielä, Salama on tehnyt kyllä hyvän kauden. Ei olisi keväällä uskonut sen venyvän tällaiseenkaan menoon. Mutta aina on kuitenkin varaa parantaa! :)

    VastaaPoista