Raviurheilu on minun mielestäni ennenkaikkea haaveita. Unelmia menestyksestä ja uskoa omaan tekemiseen.
Hevosihmisiltä haaveet eivät koskaan lopu. Minun pitkäaikanen suuri haave omasta tallista toteutui kesällä 2008.
Lohkoamisen yhteydessä tallitontti sai osuvan nimen; haavemaa.


Tallissamme asuu neljä suomenhevosta, joiden kanssa touhutessa kaikki mahdollinen vapaa-aikani kuluu.

Tämä blogi pitää sisällään ajatuksiani raviurheilusta, elämästä yleensäkin ja juttua hevostemme arjesta.



29.8.2011

Syyskauteen starttaillen

Elokuun viimeisiä päiviä viedään. Kesä on kaiketi venetsialaisten jälkeen ihan virallisestikin ohi ja syksy alkaa maalata luontoon värejään. Kyllä Suomen kesä on vain niin lyhyt. Aina tässä vaiheessa vuotta tuntuu, että mihin ihmeeseen se kesä oikein taas vilahti silmien ohitse. Mutta onneksi sentään raveja ravataan Suomessa ympäri vuoden, joten toivotaan, että ravirintamallakin uusi syyskausi alkaisi vähän valoisimmissa merkeissä kuin mihin kesäravikausi päättyi...

Aatua tänä kesänä kohdanneiden vastoinkäymisten myötä olen varmasti vielä entistä vainoharhaisempi ja pessimistisempi kaiken sen suhteen, mikä liittyy raviurheiluu, meidän hevosiin - ja etenkin niiden terveystilanteeseen. Vieläkin ehtii tapahtua jotain, mutta on jo suoranainen ihme, että pitkästä aikaa ollaan edes tässä tilanteessa. Eli ravikamppeet pakattuna, valjaat rasvattuna ja kärryt pestynä. Eli melkein ainakin ollaan lähdössä Aatun kanssa raveihin. Ihan näin ei oltu ajateltu Aatun kesän menevän, mutta eipä ihmisvoimat näille asioille ja tuureille näytä mitään voivan. Aatu on ollut enään tai vähemmän telakalla ravitouhuista lähes kaksi kuukautta. Tuohon väliin on mahtunut monta klinikkareissua, lääkekuureja toisensa jälkeen, epäonnea, pettymyksen kyyneleitä, turhautumista ja silkkaa epäuskoa. Sinällään epäuskoinen saa olla edelleenkin siitä, että Aatu ylipäätänsä tuon viimeisimmän episodin jälkeen kykenee lähtemään tänä vuonna raveihin - ja vieläpä Äimärautiota kohti Oulu-Expressin karsintoihin.

Kukaan ei tiedä ennustaa, mitkä tunnelmat Aatun leirissä illalla ovat, mutta jokainen tajuaa kyllä ihan maalaisjärjellä ajateltunakin, että viimeisten viikkojen, jopa kuukausien, sairashistoria ja lääkekuuriarsenaali ovat jättäneet hevoseen sen verran jälkiä, ettei se missään tapauksessa voi olla tällä hetkellä parhaimmillaan. Toki Aatun kanssa on lenkkeilty, mutta ihan halutulla tavalla sitä ei olla kaikkien vastoinkäymisten myötä päästy ajamaan. Ja kuten Merjalle eilen sanoinkin Ylivieskan raviessa, että kun viimeisen viikon on vain pelännyt uusia ongelmia, niin ei todallakaan ole edes osannut tai uskaltanut ajatella, että tänään kyseessä ei kuitenkaan ole mikään ihan tavallinen lähtö. Oulu-Expressin karsinnoissa mukana oleminen on hieno asia, mutta tällä hetkellä tuntuu hyvältä vain ylipäätänsä päästä Aatun kanssa raveihin sen kummemmin lähdön tasoa tai siinä pärjäämistä miettimättä.

Ravireissuja on EHKÄ seuraavan viikon aikana tulossa usempiakin - melkeinpä kaikkina vapaapäivinä. Perjantaina Salama nimittäin reissaa Kuopioon, missä järjestetään kerran vuodessa suomenhevosravit. Näin kotimaisen rodun vannoutuneena kannattajana jo idea näistä raveista on niin upea, että mielestäni on velvollisuus myös sitten viedä suomenhevosensa sinne kilpailemaan. Viime vuonna oltiin paikalla Aatun kanssa 3-vuotislähdössä ja nyt mukaan mennään Salaman kanssa tammasarjaan. Kovaltahan tuo lähtö taas näyttää ja monta tuttua kilpakumppania on myös viivalla.

Kuopion keikan jälkeen Salama huilailee vain viikonlopun ajan ja jatkaa starttitaivaltaan heti sitten maanantaina Seinäjoellä. Siellä Salamalla on ohjelmassa ensimmäistä kertaa elämässään mailin pyrähdys auton takaa. Sinällään olen kyllä sitä mieltä, että Salama ei ainakaan hyödy tiiviistä starttirytmistä ja toisekseeen en ole vakuuttunut hyötyykö se vahvana ja tasavauhtisena hevosena mailin matkastakaan, mutta halusin nyt kuitenkin vielä kesäkeleillä kokeilla pikamatkan ajamistakin. Mielestäni lähtö on paperilla helpompi Seinäjoella kuin Kuopiossa, mutta eihän sitä sitten todellisuudessa taas tiedä. Kovaa pitää mennä jokaisessa lähdössä ja hyviä hevosia on vastassa sama minne menee.

Samu sen sijaan jatkaa olemattoman kuntonsa kohotusta vain kotosalla lenkkeillen. Ihmisillä on riittänyt kiireitä, mutta Samua on kuitenkin pyritty kaksi kertaa viikossa ehtiä ajamaan. Syksyn aikana täytyy kuskata Samukin muutaman kerran raviradalle ihmettelemään tulevan työpaikkansa toimintaa.

Päivät on tällä hetkellä melkoisen ohjelmoituja ja vapaapäivät suhteellisen aikataulutettuja, mutta se on sitä elämää. Palataan blogin pariinkin taas paremmalla ajalla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti