Kunkkarikuulumiset

Tästä se kuninkuuskilpailu vuosimallia 2011 lähtee liikkeelle...

Oriiden lauantain urakka matkassa.

Ravivuoden päätapahtumasta on kulunut jo viikko ja nyt vasta ehdin rustata tänne hieman jälkimaininkeja ja ajatuksiani Teivon kuninkuusraveista. Ja se taas kertoo jotain pelkästään siitä, että vuorokaudesta on taas vähennetty tunteja. Täytyy olla.

Minun kuninkuusravihistoriani on saanut alkunsa ainakin jossakin määrin vuoden 1985 Kaustisen kuninkuusraveista, joihin osallistuin äitin maha-asukkina. Kaiketi jotain tarttui silloin kuitenkin mukaan ainutlaatuisesta ravitunnelmasta ja ravikansan yhteisestä juhlasta, koska sinne hevosten pariin veri on vetänyt... Ihan aikuisten oikeasti kuitenkin kävelin omin jaloin Ylivieskassa pidettäviin kuninkuusraveihin vuonna 1997 ja sen jälkeen pois tätä tyttöä ei enää niistä karkeloista saa. Kunkkareihin mennään vaikka pää kainalossa. Ja tänä vuonna urheilumieltä kysyttiin raveihin lähtiessä enemmän kuin koskaan aikaisemmin, kun 15. kerran starttasin kohti kuninkuusraveja.

Teivon kuninkuusraveista piti tulla omalta kohdaltani kaikkien aikojen kuninkuusravit, sillä sotasuunnitelmana oli, että Aatun kanssa mennään mukaan Pikkuprinssiin. No, ei menty ja siitähän seurasi sitten vuosituhannen kovin ravimasennus. Teivon kuninkuusravit olivat omalta kohdaltani käytännössä täysin pilalla jo ennen kuin ne alkoivatkaan. Mutta mukaan kuitenkin mentiin yleisön joukkoon ja Titan kanssa ajaa hurautimme aikaisin lauantai-aamuna Teivoa kohti. Sinällään lauantai ei ollut helppo päivä. Aatun nimi kuulutettiin monta monituista kertaa, mutta ihan väärässä paikassa kuin poissaolijoiden listalla... Jokatapauksessa onhan kuninkuusravit joka vuosi uskomaton elämys ja kyllä se kunkkarifiilis sieltä ainakin sunnuntaihin mennessä taas löytyi. Teivo on mielestäni yksi Suomen hienoimpia, jos ei hienoinkin, ravirata. Upeat puitteet, toimivat järjestelyt, hieno sää ja parhat hevoset tekivät kuninkuusraveista täydellisen menestyksen. Yhdet minun kunkkarihistorian hienoimmista, kaikesta huolimatta.

Kuningas Patrikin Muisto ja yleisömerta.

Villihotti verryttelee kohti kuninkuutta

Kuninkuusravit on suomenhevosten juhlaa. Suomen parhaiden ravureiden lisäksi siellä nähdään vuodesta toiseen myös huippuratsuja ja upeita ratsastusnäytöksiä. Suomenhevosesta on niin moneksi. Ja joka vuosi kuninkuusraveissa käy esiintymässä myös vanhoja hallitsijoita, joita kohtaan ravikansa kiittää ja kumartaa edelleen todella syvään. Teivossa nähtiin letkeästi edelleen liikkuva kaikkien aikojen suomenhevonen Viesker sekä kouluratsastusnäytöksessä ravikuningas Pette, joka todella on kantakirjattu sekä juoksija- että ratsusuunnalle. Vain suomenhevosesta on tähän, sanon minä! Hienojen suomenhevosten lisäksi raveista löytyy tietenkin ystävät, upea tunnelma ja petollinen paikka nimeltä ravitori, josta tällä erää Samu taisi kahmia suurimman tuliaismäärän...

Boker

Ravivaltakunnassa on uusi kuningas nimeltä Villihotti. Huipputasaisen ja viimeisen päälle jännittävän kilpailun jälkeen tasaisuus ja varmuus toivat voiton. Aivan päinvastoin kuin tammojen puolella, oriiden kisan viimeisen matkan tultua maaliin, ei ollut mitään tietoa, kuka on ravikuningas. Tuokkolan Touho, Villihotti vai Patrikin Muisto. Suurosen laatutalliin tuli harvinaislaatuinen kaksoisvoitto ja vielä harvinaisemman siitä toki tekee se, että kaksoisvoitto tuli samoilla kokonaisajoilla! Uskomatonta. Silti tähän väliin on sanottava, että olipa Suuronen kuinka valmentajamiehiä tahansa, niin hevosenhoitajat jäivät häneltä kyllä täysin unholaan. Ja eiköhän se loppupelissä ole kuitenkin niin, että he tekevät hevosen eteen varmasti ainakin yhtä paljon töitä kuin valmentajakin. Kun tällaisen voiton jälkeen unohdetaan kiittää hevosenhoitajan panosta, jää koko valmentajasta kaiken kunnianosoitusten jälkeen loppupelissä vain paska jälkimaku.

Kuningatar on ja pysyy. I.P. Vipotiina palasi parrasvaloihin parempana kun koskaan. Koko viikonloppu oli vain I.P. Vipotiinan ja Pertti Puikkosen näytöstä. Ja tuon supertamman loiste jätti kyllä oriitkin varjoonsa, sillä olikohan ensimmäistä kertaa kuninkuusravihistoriassa, että tamma teki oriita paremman kokonaisajan. Jotain ravikunigattaren hurjuudesta kertoo sekin, että viikonlopun se päätti viikonlopun suururakan kiskaisemalla päätösmatkalla uuden tammojen pitkän matkan Suomen Ennätyksen. Parhaasta ei jäänyt mitään epäselvyyttä. Ja aivan päinvastoin kuin kollegansa, Puikkoenn muisti kiittää jokaisen voiton jälkeen sekä I.P. Vipotiinan hoitajaa että koko tallitiimiä, joka mahdollisti kolmannen kerran peräkkäin tämän liinakkotamman voitonjuhlat.

Huono kuva, hieno hevonen: Saran Salama

Minun kestosuosikkini Saran Salama teki myös kuninkuusravihistoriaa. Vaikka tänä vuonna raviveteraanin olikin tyytyminen häntäpään titteliin, ei se poista niitä uskomattomia meriittejä, mitä tällä oriilla on takataskussaan! Kahdeksan kertaa kuninkuusmittelössä, kolminkertainen ravikuningas ja kolminkertainen hopemitalisti! Siinä on tittelilitanja, johon tuskin kukaan toinen suomenhevosori koskaan (tai ainakaan aivan hetkeen) pystyy. Kiitos Saran Salama! Saran Salama muistetaan ikuisesti kanuuna-avauksistaan, lämminverikyydeistään ja kilpailukestävyydestään. Onneksi minulla on elävä muisto tästä suosikkioriistani omassa tallissani.

Uusi kuningas Villihotti

Kolminkertainen ravikuningatar I. P. Vipotiina

Kesä loppuu joka vuosi kuninkuusraveihin. Niin tapahtui tänäkin vuonna. Viikonloppuna kärvisteltiin auringonpoltteessa, mutta kun maanantaiaamuna avasi ulko-oven oli vastassa ihan syksyn tuoksu. Näin se vain menee. Onneksi seuraaviin kuninkuusraveihin ei ole enää vuottakaan. Ensi vuonna kesä päättyy Mikkeliin. :)



Minulla oli vakaa aikomus ottaa jotain erilaisia ravikuviakin...



...joten olkoot nämä nyt sitten sellaisia! ;)