Raviurheilu on minun mielestäni ennenkaikkea haaveita. Unelmia menestyksestä ja uskoa omaan tekemiseen.
Hevosihmisiltä haaveet eivät koskaan lopu. Minun pitkäaikanen suuri haave omasta tallista toteutui kesällä 2008.
Lohkoamisen yhteydessä tallitontti sai osuvan nimen; haavemaa.


Tallissamme asuu neljä suomenhevosta, joiden kanssa touhutessa kaikki mahdollinen vapaa-aikani kuluu.

Tämä blogi pitää sisällään ajatuksiani raviurheilusta, elämästä yleensäkin ja juttua hevostemme arjesta.



9.8.2011

HooPeeÄllää sun muuta

Syksy alkaa oikeasti tehdä tuloaan, ainakin mitä viime päivien sade- ja tuulimääriin tulee. Vettä on ainakin elokuun alussa tullut kuin syksyllä konsanaan. Syksy tarkoittaa kai jossakin määrin taas arkirutiinien löytämistä omaan elämään. Kesälomat on ohi niin ihmisillä kuin hevosilla. Tai ainakin se tallin ainut kesälomalainen palasi kotiin sunnuntaina. Samu vietti 1-vuotiskesästään lähes kaksi kuukautta Halsualla laitumella mutta nyt on varsan kohdallakin lomat lusittu ja sekin saa aloittaa työnteon - tai ainakin sen harjoittelemisen.
Lomalta paluu työelämään
Huomioikaa, etukenkä näkyy!

Samun hakureissu sujui aivan kivuttomasti. Laitumella se käveli portille vastaan, koppiin se tallusteli kaurojen perässä ja ennen kaikkea tällä erää se matkustikin aivan ilman kenguruloikkiaan. Kotona Samu marssi tyyneen rauhallisesti tarhaan ja se siitä. Salamalla ja Aatulla näytti sen sijaan olavan huomattavasti jännittävämpää ja Samulle niin kovasti asiaa.

Samu on kesän aikana kasvanut kovasti. Toki se laitumella olemisen jälkeen aika hyvinsyöneeltä saakin näyttää, mutta paljon siihen on tullut myös ihan "oikeaa" hevosmassaa ja lihasta kavereiden kanssa juoksemisen seurauksena. Kotiin ei todellakaan ole tultu laiskottelemaan, joten heti sunnuntain kotiintulon jälkeen Samulle oli järjestetty paljon puuhaa. Jyri kengitti Aatun jälkeen myös Samun etupään ja takakaviotkin vuoltiin. Nyt kärsii kuokkia karsinassa, enää ei kaviot kulu. Kengityksestä ei sen ihmeellisempää numeroa tehty. Siinä harjailun lomassa kengät tuli huomaamatta jalkoihin. Toisen etusen kanssa piti vähän pystyyn hyppiä, mutta ei sen kummempaa. Uusia etukenkiähän piti heti lähteä lenkille testaamaan. Eipä ollut ajo-opetus minnekään unohtunut. Kärryt perään, käytävällä irti ja menoksi. Iskä kävi pellolla ajamassa muutaman kilometrin, ite kävin lähinnä perään kattomassa ja muutaman kuvan nappaamassa. Eihän se meno nyt ihan samalta näytä, kuin Aatun kanssa 1-vuotiaana, mutta ihan kelpohölkkää Samu painelee. Ehkä siitä vielä ravihevonen tulee.

Pikitien ylitys

Samu yksvee
Ravihevosista puheen ollen, meillä taitaa olla nykyään tallissa pelkkiä laukkahevosia. Jos starttihevoset eivät nimittäin sairasta niin sitten ne ainakin laukkaavat raveissa. On tämä mahtava laji. Eilinen Oulun ravireissu oli siis taas sarjassamme täysin turhia reissuja. Tuloksena kokemusta, rapakerroksen saaneita varusteita ja jonkin verran vitutusta.

Kyllä oli taas kannattanut lauantai uhrata Salaman ja Aatun varusteiden pesuun, puunaukseen ja rasvaukseen. Eilen aamulla käytiin aluksi likaamassa Aatun kamppeet Kaustisella hiitillä, mutta ei se ollut mitään verrattuna illan Oulun keikkaan. Oulussa vettä tuli ihan kiitettävästi, rapa roiskui ja kura lensi. Salama-hienohelmahan osaa kyllä tuollaisessa kelissä todeta, ettei juokseminen kannata sitten ollenkaan, mutta toisaalta onhan se kuitenkin niin rehti tamma, että edes yrittää. Kierros sujui vielä aivan mukiinmenevästi Salaman taivallettua sisärataa pitkin sijoilla 4-5. Itse lähdössä se ei saanut ihan parasta vaihdettaan silmään, mutta eteni sitten kyllä tasaisesti koko ajan kärkeä kiinniottaen. Kierroksen täyttyessä edestä laukkasi hevonen ja Salkkari nousi jo kolmanneksi kunnes se samalla sekunnilla laukkasi itsekin. Ja eihän tuo taas meinannutkaan antaa laukkaa porukassa alas, kun muut tulivat vielä takaakin härkkimään. Ei puhettakaan, ja pitkäksi se laukka sitten meni ja peli oli sitä myöten selvä. Raparadasta huolimatta kärkihevoset painelivat lähdössä hyviä aikoja, mutta kasassa pysyessään Salamankin olisi kaiken spekuloinnin jälkeen pitänyt yltää viiden sakkiin. No, ei yltänyt. Kotiin lähdettiin, kun olin saanut pestyä harmaaksi muuttuneen hevosen taas oman itsensä väriseksi. Vasemman etupäkiän Salama oli polkenut auki, mutta tiedä sitten tapahtuiko se ravatessa vai laukatessa. Ja haavathan kyllä paranee. Kuskin mukaan hevonen vain yksinkertaisesti kompastui eikä osannut laukkaa selitellä mitenkään kummemmin. Näitä sattuu.

Johan tässä onkin kesän ravit mennyt molempien starttihevosten suhteen vallan mukavasti, mutta nyt syksyä kohti mentäessä touhu alkaa vaikuttaa taas tutun toivottomalta. Koska periksi ei saa kuitenkaan antaa, niin me jatkamme harjoituksia. Viikon päästä tiistaina laukka- anteeksi starttivuorossa on Aatu, jonka kanssa lähdetään käymään Kajaanissa Nuorten Sarjassa. Sarjamääritys on aika passeli, ja saadaanpahan ainakin startti alle ennen loppukuusta olevia Oulu-Express-karsintoja, mikä nyt kuitenkin on pääasia tämän sairastelujakson jälkeen.

Mäkitreeniä...
  
Kovin pieneltä näyttää Samu vielä suuressa maalaismaisemassa.

Muusta elämästä mainittakoon sen verran, että meikäläisen taloremppa etenee hyvää vauhtia. Tänään on raivattu "metsätontilta" puita pois siinä määrin, että nyt on paraatinäköalat hevosten tarhoihin. Paremmalta paikalta en minä olisi kyllä voinut taloa saada! Kuvia tulossa vielä joskus. :D

3 kommenttia:

  1. Ompas Samu komistunut ja kasvanut hurjasti laitumella! Ja niin hienosti toinen muisti miten kärryjen edessä toimitaan =) Siitä se piiiitkä työ nyt alkaa Samunkin elämässä.

    Katoinkin eilen et oli melekoset kelit Oulussa ja ite sohvan nurkassa jänskätin Salaman puolesta=) Hienosti tamma taas porskutti kohti kärkeä kunnes tuli se täysin yllättävä laukka..harmi.

    Hienoa, että Aatu "palaa" radoille! Tuleehan tähän syksyiseen elökuuhunkin jotain äksöniä =)

    VastaaPoista
  2. Ajelin äsken töistä kotiin, niin en meinannut tunnistaa kun oli niin paljon muuttunut noi maisemat siinä teidän kohdilla. Samunkin pongasin ja hieno heppa siellä teillä seisoo.

    -Jenna-

    VastaaPoista
  3. Merja: Juu, on nuo hevoset hassuja. Kaikki oli Samulla niin hyvin muistissa kesän lorvailujen jälkeekin. Työtä on Samun kanssa niiiiin paljon edessä, ettei kannata ajatellakaan. Mutta toisaalta on pitkästä aikaa kiva värkätä varsan kanssa niin muistaa taas, kuinka nollatilanteesta niitä ravihevosia loppupelissä kuitenkin ruvetaan tekemään...

    Jenna: Heh, maisemat tosiaan vähän avartu meidän kulmilla tällä viikolla, kuin puita kaadettiin oikein urakalla. Nyt meitsi sentään näkee tallille omasta (tai siis pankin) talosta. Vielä vähän remppaa, niin sitten kutsun sut tuparikahvitteluille. :)

    VastaaPoista