Raviurheilu on minun mielestäni ennenkaikkea haaveita. Unelmia menestyksestä ja uskoa omaan tekemiseen.
Hevosihmisiltä haaveet eivät koskaan lopu. Minun pitkäaikanen suuri haave omasta tallista toteutui kesällä 2008.
Lohkoamisen yhteydessä tallitontti sai osuvan nimen; haavemaa.


Tallissamme asuu neljä suomenhevosta, joiden kanssa touhutessa kaikki mahdollinen vapaa-aikani kuluu.

Tämä blogi pitää sisällään ajatuksiani raviurheilusta, elämästä yleensäkin ja juttua hevostemme arjesta.



14.6.2012

Menestyksen makua

Salama Kokkolassa 7.6.2012

Jospa sitä vihdoin ehtisi raapustaa tänne tarinaa meidän huikeasta viime viikosta. Viikko oli kyllä niin tapahtumatäyteinen ja lopulta hyvin tunnerikaskin, joten saa nähdä millainen romaani tästä tekstistä tulee. Jokatapauksessa haluan kirjoittaa edes itselleni viime viikon tapahtumat "päiväkirjaksi" muistiin, jotta pystyn palaamaan näihin hienoihin hetkiin uudelleen sitten kun ei taas menekään niin hyvin ja kun sitä kuuluisaa hevosmiehen uskoa täytyy ammentaa vain menneistä menestyksen tunteista.

Starttihevosten kilpailukausi on tällä hetkellä suhteellisen tiivistä. Nyt ajetaan kilpaa niillä pohjilla, mitkä hevoset viime talvena pitkiltä ja reippailta metsälenkeiltä hakivat. Raviurheilu on siitä(KIN) haasteellista hommaa, että menestyäkseen joskus töitä sitä starttihetkeä varten täytyy tehdä vuosikausia etukäteen. Niin Salaman ja Aatun kanssa on yritetty tehdä, työmäärä on valtava, klinikkalaskujen pino ei taida paksuimpaankaan mappiin mahtua ja lenkkikilometrejä on takana tuhansia. Toki molemmilla on kilpaa ajettu viime vuonna ja sitä aikaisemminkin, mutta tahdon vain muistuttaa, ettei viime viikon menestykseen ole mitään hokkuspokkus -konstia. Töitä on vain tehty ja omaan tekemiseen uskottu. Hevosia on hoidettu niin paljon kuin ne ikinä ovat sitä tarvinneet, jotta ne ovat voineet treenata ja kehittyä mahdollisimman terveinä. Huonoja hetkiäkin on ollut ja monesti. Silti, jotain on joskus tehty oikeinkin. Viikko sitten sunnuntaista alkaneen viikon aikana seuraavaan sunnuntaihin mennessä hevoset starttasivat kolmesti. Ja voittivat kolmesti. Ja paransivat jokaiseen starttiin ennätyksiään. Uskomatonta. Kaiken menestyksen aiheuttaman tunnemyrskyn käsittelemiseen menee kyllä vielä oma aikansa.

Aatu Kajaanissa 10.6.2012
Aatu avasi tallin vuoden 2012 voittotilin siis 3.6. Kalajoen ravikauden avausraveissa. Niistä raveista ja Aatun ylivoimavoiton aihettamasta ilon, riemun ja helpotuksen tunteista kirjoitinkin jo viimeksi. Aatu paransi tuolloin volttiennätykstään yli 2 sekuntia tähtirajalukemiin 30,0 ja oli voitossaan niin murskaava, että sai huomiota ravilehtien palstoillakin.

Salaman starttivuoro oli torstaina ja paikkana Kokkola. Lähtö oli Salamalle kauden neljäs ja vaikka edelliset kolme starttia olivat tuottaneet varsin tavalliset sijat 5, 9 ja 7 oli Salamakin kohentanut autolähtöennätyksenä uusille sekuntiluvuille 27,6ake. Viime aikoina ongelmaksi onkin tahtonut muodostua se, ettei Salama ole kehnolla taulullaan päästä lähtöihin mukaan. Tämä taas ahdisti minua aika lailla, sillä olin sitä mieltä, että Salama on hienossa kunnossa ja pärjäisi heti, kun pääsisi "järkevään" lähtöön vain mukaan. Kokkolaan onneksi päästiin ja saatiin taulu heti kerrasta komeampaan kuntoon, kun tuloksena oli tyylipuhdas voitto kuolemanpaikkajuoksun jälkeen. Vellu ei ollut tamman lämmitykseen Kokkolassa täysin tyytyväinen, mutta yleensä Salama kyllä parantaa starttiin ja osaa repiä silloin itsestään kaiken tarvittavan irti. Niinhän se teki nytkin. Salama avasi tyylilleen uskollisena suhteellisen hyvin 20 metrin pakilta ja pääsi heti kiihdytyksessä toiseen pariin ulos. Keulahevosen laukattua enksimmäiseen kaarteeseen paikat menivät uusjakoon ja Salaman juoksupaikaksi muodostui toisen radan vetäjä. Sinällään tuo paikka raskaudestaan huolimatta on Salamalla keulajuoksun jälkeen paras mahdollinen, sillä siinä sillä pystyy ajamaan koko matkan tasaisen kovaa. Arvelin, että Vellu antaa nyt tamman pitää koko lähdön ajan vauhtia ja näin tapahtuikin. Salama prässäsi johtohevosta (joka oli sen oma sisko Rantakukka :) ) armotta koko matkan läpi. Viimeisen takasuoran lopussa Salaman voimat siirsivät sen keulapaikalle ja siitä Salama vastasi aika varmoin ottein sitä lähennenneille kilpakumman(e)ille. Voittoaika oli uusi hieno tasoitusennätys 28,4ke. Loimen ja kukkakimpun lisäksi palkintosade jatkui sillä, että minä sain Kokkolan RaviLadyjen vuosittaisen "suosikki"-palkinnon, joka annetaan kuulemma vuosittain tämän alueen naistreenarille, joka ansaitsee työstään kiitoksen. Itseasiassa luulin raveissa (kun minähän en siellä edelleenkään kuule niitä kuulutuksia) että RaviLadyjen muistaminen oli Salamalle jonkin sortin symppispalkinto, mutta vasta hevosurheilusta sitten terävänä luin, että palkinto olikin ihan mulle itelle tarkoitettu. Kummallista, mutta toki todella hienoa, ihanaa ja mykistävääkin.

Verrytellään Kokkolan pelto-varikolla

Lämmityksestä

Kilvanajoa siskosten kesken

Salkkari, kuvannut Jenni L.

Startissa, eka kaarre, kuski haaveilee kolmannelle

Voittajien on helppo hymyillä

Voitosta huolimatta kuski ei ollut Salamaan startin aikanakaan täysin tyytyväinen. Tamma oli taas vähän köpö ja enemmän ajettava versio kuin yleensä, mutta kontrasi kaiken tarvittavan taas maailman rehellisimmän juoskupäänsä ansiosta. Kun sitten kaikki tuurit on kerrankin kohdillaan, ne todellakin sitten ovat kohdillaan. Kimmo tuli Tampereen klinikalta nimittäin heti seuraavana päivänä käymään Kaustisella ja Salama pääsi tutun ja taitavan eläinlääkärin käsittelyyn. Jalat hoidettiin juuri parhaalla mahdollisella hetkellä, sillä nyt päästään kuitenkin doping-varoaikojen umpeudettua juhannuksena toivottavasti taas kilvanajoon.

Salaman eläinlääkärireissu sattui siltäkin osin sopivasti, että Samun kanssa oltiin muutoinkin menossa Kaustiselle tamma- ja varsanäyttelyyn. Kukaan Samun näyttelyesiintymistä nähnyt ei usko, että kotioloissa orivarsa on vallan kiltti ja helppo käsiteltävä. Onhan se toki nuori ori ja tavallaan ihan varsakin vielä, mutta kiltti ja ihmistä kunnioittava se on aina kotona. No, eipä järin ollut sellainen sitten näyttelypaikalla. Siellä Samu luuli olevansa paikan ainoa ori ja lievästi sanottuna itseään täynnä. Käytöstavat unohtuivat tyystin kotiin ja nuori herra tykkäsi esiintyä lähinnä kahdella jalalla seisten tai ainakin niin kuin se itse halusi välittämättä siitä, mitä minä riimunnarun toisessa päässä olin asiasta mieltä. Aika raskas esitettävä tuollainen energiapommi on, joskin näyttelylautakunnan sanoin; kilpahevosella täytyy olla myös luonnetta. Samun komeuttahan sen käytös ei huononna, mutta liikkeiden esittäminen oli ihan säälittävää touhua ja pisteetkin sen mukaiset. Toisekseen kritisoin vähän sitä, että liikkeet piti esittää ihan hassussa paikassa valjastuskatosten välissä, jolloin muut varsat jäivät piiloon toisen valjastuskatoksen taakse. No, tämä tilanne oli sama jokaiselle, ja tuskin Samun kanssa juokseminen saati käveleminen olisi oriin tuossa mielentilassa sujunut missään muuallakaan juuri lainkaan kummemmin. Samu sai seuraavat pisteet: tyyppi 9, runko 9, jalat 7, kaviot 7, käynti 6 ja ravi 7. Pisteet oikeuttivat puhtaaseen toiseen palkintoon. Yhden varsan poisjäännin myötä viiden osallistujan 2-vuotiaiden suomenhevosten luokan ja myöhemmin koko näyttelyn voitti myös II palkinnon saanut hieno ja hyväkäytöksinen ratsusuunnan varsa. Samu sai maininnan hyvästä kehityksestään (mitat 157cm-157cm) ja loppukommentti oli "komea ja kovaluontoinen". Aijaa. :D Kovapäinen se on ihan fyysisestikin, sillä mittauspaikalla valjastuskatoksessa Samu hyppäsi pystyyn niin, että sen pää kolahti kuuluvasti kattoon. Sanoinkin, että muilla hevosilla olisi taju lähtenyt tai ainakin ne olisivat ymmärtäneet sen jälkeen olla rauhassa, mutta ei Samua pienet kolhut haittaa. Se puistaa vähän päätänsä ja taas mennään... Saa nähdä, mihin sen kanssa vielä joutuu. :D Kaikeksi onneksi se on kuitenkin oikein toimiva ja mukava käsitellä kotona, mutta kotona harvemmin ravejakaan pidetään...

Mahtiori Samu 2v näyttelyssä

Juu, juostaan juostaan

En tajua, miten Samusta on tämmösiä poseerauskuviakin,
kun eihän se mun mielestä seissyt sekuntiakaan paikoillaan...

Tuomareiden syynissä

Perussettiä


Aatu Kajaanissa, valmiina lämmitykseen
Sitten taas raveihin! Viikko huipentui sunnuntaina Kajaanin ravireissuun Aatun kanssa. Myös Merja lähti matkaseuraksi ja meillä olikin oikein mukava ravireissu! Merjaa on myös kiittäminen siitä, että Aatua on kuvattu Kalajoella, Salamaa Kokkolassa, Samua Kaustisella ja Aatua Kajaanissa. Nyt on muistoja kuvienkin muodossa! Elikkästä. Sunnuntaina klo 11 lastatttiin Aatu trailerin kyytiin ja hurautettiin Kajaaniin - yhdelle Suomen hienoimmista raviradoista! Ja kyllä, ravipaikalla näytti ihan yhtä huikean hienolta kuin vuosi sittenkin. Mahtava, siisti, avara ja kaikki niin viimeisen päälle laitettu. Upea Kajaani. Upea oli myös Aatu, joka ilmiselvästi myös nauttii Kajaanissa juoksemisesta. Viime vuoden Kajaanin keikalta Aatu palasi voittajana ja tänä vuonna se palasi täysin ylivoimaisena voittajana. Ravipaikalla Aatu käyttäytyi tälläkin kertaa ihmeellisen fiksusti ja rauhallisesti. Kopissa se oli tosin riisunut itseltään ohuen kuljetusloimensa sitä mistään kohti rikkomatta. En tiedä miten se on ylipäätänsä mahdollista, mutta ilmeisesti herralle oli tullut jossain vaiheessa lämmin ja loimen riisuminen oli aiheellista. Lämmityksessä Aatu näytti ihan normaalilta, rennolta ja hyväntuuliselta omalta itseltään ja Vellukin varmisti kaiken olleen kohdillaan. Lähtö oli kutistunut kahden hevosetn poisjäännin myötä vain kahdeksen hevosen kamppailuksi. Aatulla oli numero 8, joka tarkoitti tällä kertaa yhden takamatkan voltin nelosrataa. Starttihetki onkin sitten aina se kaikkein vaikein tilanne. Vaikka Aatulla on korvat niin tukittuina, se tahtoo hätäillä ja hermostua aina lähtöhetkellä, jolloin sen pää vetää paljon kovempaa kuin jalat ehtivät mukaan. Harvoin se montaa askelta laukkaa, mutta turhauttavia lyhyetkin hypyt tahtovat olla. Nytkin Aatu kävi lähtöhetkellä ylikierroksilla ja otti kaksi askelta laukkaakin kiihdytysvaiheessa. Haparointi tiputti asemia ja Aatu putosi jonnekin kuudennen sijan paikkeille. Ensimmäisen takasuoran lopussa Aatu alkoi saada hermonsa taas hallintaan ja sitten alkoivat jalatkin olla järjestyksessä. Hevonen eteni vaivatta johtohevosen rinnalle ja siitä heittämällä keulaan kierros ennen maalia. Aatun pinkoessa muilta karkuun johtopaikalla ei vauhti näyttänyt mitenkään erityisen kovalta, meno oli helppoa ja hevonen rennonnäköinen. Siten tuli se veret seisauttava kuulutus "kolmannen puolikaan väliaika on 23,5!!!!". Järkyttävää. Aatulla ei kuitenkaan ollut mitään hätää, vaan se kiskaisi viimeisen puolikkaankin aikaan 25,0 eli koko viimeisen kierroksen valiovauhtia. Meidän 5-vuotias ori, kauden toisessa, elämänsä 14:ssä startissaan... Aatu voitti lähdön pystyyn hulppealla volttiennätyksellä 27,1ke! On se mainio kaveri. Aatun vauhtivarat on tiedetty hurjiksi ja sinällään olin onnellinen, että se vilautti niitä Kajaanissa nyt myös yleisön edessä. Jos hevonen joskus aikuistuu ja viisastuu ja keskittyy, se voi terveenä pysyessään riittää mihin saakka vain. Mutta matkalla on vielä liian monta jos-sanaa välissä.
Kotona oltiin Kajaanin turneelta muistaakseni joskus klo 21 aikaan. Seuraavana yönä ei hirveän paljon nukuttanut, mutta seuraavina päivinä töissä on sitten kyllä väsyttänyt...

Sävy sävyyn


Taitaa olla kiihdytysvaiheesta, oikea askellaji on löytynyt

Kierroksen jälkeen, Aatu siirtymässä keulaan

Kolme starttia, kolme uutta voittoloimea! :D

Viikon tapahtumat herättävät vielä tässä vaiheessakin melkoisen epäuskon tunteen. Voittoja on täytynyt fiilistellä monta kertaa päivässä fintoton videokirjastosta... Onneksi ne säilyvät siellä ja rakkaissa muistossa sillonkin, kun niistä imetään heikkoina hetkinä voimaa jatkaa eteenpäin. Raviurheilu ja hevoset vaativat paljon, mutta kyllä ne myös antavat valtavasti. Aivan huikeita hetkiä.

9 kommenttia:

  1. HUHHUH! Melkonen viikko teillä! LOISTAVAA!!! :D

    VastaaPoista
  2. Paljon onnea voitoista!! Oli pakko katsoa itsekin Aatun voittojuoksu, ja oli kyllä komeaa ja ylivoimainen!! Hienoyt hevoset teillä kyllä, niin komeita/kauniitakin kaikki :) Blogiasi on todella mukava lukea, kirjoitat niin että tulee oikein kyynel silmään, hyvällä tavalla. Kyllä, olen yliherkkä :D Ja varsinkin suomiputet lähellä sydäntä.

    VastaaPoista
  3. Upea viikko! Onnea paljon! On sulla mahtavat hevoset, tälläisten hetkien eteen kannattaa töitä tehdäkin :)

    VastaaPoista
  4. Suuret onnittelut teidän koko tiimille, ja tietysti myös mahtaville hevosille upeasta menestyksestä, aivan mahtavaa. Näitä kelpaa sitten syksyn sateilla ja talvipakkasilla muistella kun hevosten kanssa lähtee lenkille vähemmän houkuttelevissa keleissä. Onnea ja menestystä myös jatkossa, blogiasi on todella mukava seurata.

    VastaaPoista
  5. Onnea onnea onnea! ja vielä kerran aivan hirmuisesti onnea! Teillä on mennyt mahtavasti ravirintamalla ja Samustakin on kasvanut pikkuhiljaa jo mies ;) Hyvät pisteetkin on näyttelyissä saanut!

    VastaaPoista
  6. Onnea voitoista! Mä kyllä tykkään tuosta Salamasta, tuollaiset rehdit ja jaksavat hevoset menee yleensä pitkälle :) Aatu on kans erityisen hieno 5-vuotias.

    VastaaPoista
  7. WAUUUUU! ISOT ONNITTELUT! t: J&O

    VastaaPoista
  8. Oikein paljon Onnea hienoista voitoista ja hyvästä näyttelyreissusta! En muista, mitä kautta eksyin blogiasi lukemaan, mutta kerrasta jäin koukkuun, teidän kuulumisianne on kiva lukea ja kyynel on ollut silmässä täälläkin, hyvällä tavalla! Tämä antaa voimia pahojen päivien varalle meille muillekin. :)

    VastaaPoista
  9. Kiitokset teille kaikille yhteisesti onnitteluista, mukana elämisestä ja positiivisista kommenteista! Minä oon vähän hämmentynyt, kun luulin, ettei tätä blogia kukaan lue ja nyt sain näin paljon kommentteja "uusilta" ihmisiltä. Kiitos mielenkiinnostanne!

    Olisihan se todella hienoa, jos blogistani muutkin saisivat voimia hevosharrastukseen valitettavasti niin tuttujen huonojen päivien varalle. Omaksi ilokseni minä tätä "päiväkirjaa" kirjottelen, mutta on toki ihanaa, jos sitä muutkin jaksaa/viitsii lueskella. Ja jos ei muuta, niin viime viikon menestyskulku ainakin todistaa, että tässä lajissa voi ihan tuikitavallisetkin ihmiset oman työnsä kautta pärjätä. :)

    VastaaPoista