Raviurheilu on minun mielestäni ennenkaikkea haaveita. Unelmia menestyksestä ja uskoa omaan tekemiseen.
Hevosihmisiltä haaveet eivät koskaan lopu. Minun pitkäaikanen suuri haave omasta tallista toteutui kesällä 2008.
Lohkoamisen yhteydessä tallitontti sai osuvan nimen; haavemaa.


Tallissamme asuu neljä suomenhevosta, joiden kanssa touhutessa kaikki mahdollinen vapaa-aikani kuluu.

Tämä blogi pitää sisällään ajatuksiani raviurheilusta, elämästä yleensäkin ja juttua hevostemme arjesta.



19.6.2012

Uutta ja erilaista

Matkaratsastuksen harjoituskilpailuissa 16.6.2012

Ravirintamalla on ollut nyt kahden viikon hengähdystauko. Tuona aikana starttihevoset ovat ottaneet hyvin rennosti ja lenkkeilleet vain todella kevyesti. Salaman kanssa ehdittiin viime lauantaina kokeilemaan jotain aivan uutta ja erilaista lajiakin nimeltä matkaratsastus! Lohtajalla nimittäin järjestettiin nyt käsittääkseni toista kertaa matkaratsastuksen harjoituskilpailut. Viime vuonna minä luin kilpailukutsua ja naureskelin, että kuka nyt tuollaisiin kisoihin menee ja millaisia hevosia ne matkaratsut sitten oikein ovat. Jälkeenpäin kuulin tapahtumasta vain positiivista kommenttia ja tuloksia lukiessani tajusin, että suurin osa kilpailuun osallistuneista hevosista oli aivan umpiravureita... Että näin. Tänä vuonna oli sitten päästävä itsekin kokemaan tämä hieno tapahtuma hevosen selässä! Salamahan sopii kaikkeen mahdolliseen harrastamiseen ja niinpä tamma toimi viime lauantaina ravikilpailujen välissä sujuvasti matkaratsuna. :) Mukana oli yli 30 ratsukkoa, paljon tuttuja hevosihmisiä ja tietenkin matkaseurana hyviä ystäviä! Titan kanssa oltiin sovittu jo kauan sitten kisoihin osallistumisesta ja olihan meillä seurana myös Minna & Taika, Jonna & Nette ja Satu & Duunari. Huippuporukka!

Meidän konkkaronkka osallistui 25km:n luokkaan, jossa tavoiteaika oli 8-12km/h. Etukäteen oltiin laskeskeltu, että täytyy yrittää köpötellä niin, että matkaan menisi noin 2,5 tuntia. Timer GPS siis taskuun eläinlääkärin tarkastuksen jälkeen ja menoksi. Etukäteen hieman hirvitti, kuinkahan monesti me suunnistaja-ihmeet eksytään matkan varralla, mutta huoli oli turha, sillä reitti oli merkitty oikein hyvin. Vain yhdestä risteyksestä posotettiin ohitse, mutta Jonna huomasi senkin onneksi heti. Maastot olivat upeita, lähestulkoon koko matka pelkkiä hiekkakangasmaastoja. Pohja oli suurimmaksi osaksi ennemminkin liian pehmeä kuin kova. Lenkki oli oikein leppoisa, eikä mitään kiirettä todellakaan tarvinnut pitää. Suurimmaksi osaksi käveltiin, välillä päästeltiin pätkiä juosten ja muutama pätkä annettiin ravihevosten laukata. :) Uskon, että hevoset nauttivat uusista maisemista ja rentouttavasti lenkkeilystä yhtä paljon kuin ratsastajatkin. Ja hevosten päälle uudenlainen tekeminen teki varmasti hyvää! Matkaan kului 2h 28min, joten hyvin tarkasti suunnitellussa aikataulussa pysyttiin! Maaliin tulon jälkeen oli 20 minuuttia aikaa mennä eläinlääkärintarkastukseen sykkeen mittaukseen. Tuona aikana ehdin hyvin käydä kopilla ottamassa Salamalta ratsastusvarusteet pois, käärimässä jäät jalkoihin ja juottamassa tammalle ämpärillisen melassivettä. Hyväksytyn suorituksen saamiseksi (joka minun mielestäni koko hienoon kisaelämykseen nähden oli täysin sivuseikka) hevosen pulssin piti olla eläinlääkärin lopputarkastuksessa alle 56. Salamalla syke oli 52 joten saatiin hyväksytty suoritus ruusukkeen ja kunniakirjan kera.

Mitkä maastot Lohtajalla olikaan ratsastella...


Vasemmalla Minna & Taika, keskellä Titta & Terho ja oikealla minä & Salama

Hieman huolta ja murhettakin kuitenkin matkan aikana oli, sillä välillä en ollut oikein tyytyväinen uljaan matkaratsuni liikkumiseen. Salama oli kengitetty edellispäivänä. Kotona en ollut huomannut sen liikkumisessa mitään ihmeellistä, mutta Lohtajalla lenkin aikana hevonen varoi selvästi kovemmalla pohjalla liikkumista. Ensimmäistä pikitietä ylittäessä hevonen onnahti todella rajusti, mutta käveli jälleen metsään päästyämme täysin normaalisti. Kuvittelin, että etukavion välipohjan väliin oli mennyt kivi, ja onnahtaminen johtui siitä. Kertaalleen pyysin Käpsyä tarkistamaankin Salaman etukaviot, joissa ei kuitenkaan ollut mitään ihmeellistä. Hevonen kuitenkin juoksenteli metsässä pehmeällä alustalla täysin normaalisti, joten ajattelin, että ehkä eilispäivän kengitys oli vain saanut Salaman etukaviot vähän turhan helliksi, kuten tämän hevosen kohdalla valitettavasti joskus on tapana. Seuraavana päivänä hevosesta huomasi kotona, että tallissa se käveli etupäätä varoen, mutta ulkona tamma liikkui suht hyvin. Etukenkiin vaihdettiin nauloja, mutta siitä ei apua ollut. Sitten taas seuraavana päivänä eli eilen Salama hädin tuskin enää pääsi tallissa kävelemään. Kaviopulssit tuntuivat molemmissa etusissa ja etenkin vasen etunen oli niin kipeä, ettei hevonen kyennyt ottamaan sille painoa oikeaa jalkaa nostaessa. Seurasi valtava huolestuminen, sillä Salama vaikutti aivan liikaa samanlaiselta kuin Nopsa kaviokuumeisena ennen lopettamistaan... Meidän oma kengittäjä oli reissussa. Soitto Arille Perhoon, tamma koppiin ja Saarisen kautta (ostettiin noin 6 paria erilaisia välipohjia) posotettiin 100km matka kengittäjän luokse. Luojan kiitos, kavioista/kengityksestä löytyi syy etujalkojen ontumiseen. Salamalla on hyvin hyvin matalapohjaiset kaviot, joiden kengittäminen tuottaa silloin tällöin ongelmia. Näin suuria ongelmia ei kuitenkaan koskaan aikaisemmin vielä ollut ollut. Ari kengitti Salkkarin etupään uusiksi ja kaviopulssit hävisivät hetkessä. Kengityksen jälkeenkin hevonen käveli vielä varoen mutta kotona se liikkui illalla jo täysin normaalisti. Melkoinen säikähdys, josta kuitenkin ilmeisesti tällä erää selvittiin... Vaikka hevosista onkin etenkin viime aikoina ollut suuresti iloa, täytyy kyllä samaan hengenvetoon myöntää, että on niistä jatkuvasti jotain huolta ja murhettakin...
Juoksujalkaa
Tänään Aatu ja Salama hiittasivat Kaustisella ihan normaalin oloisina. Oma jännitysmomenttinsa on aamuisin myös mittailla hevosten kuumeita, sillä Samu oli viime viikolla kaksi päivää kuumeessa, joten hermostuksissani olen odotellut, aikooko sama tauti iskeä tallin starttikalustoonkin.

Jotain uutta ja erilaista koetaan toivottavasti juhannuksenakin! Siis JOS hevoset pysyvät siihen saakka terveinä. Aatun kanssa nimittäin lähdetään viettämään juhannusaattoa Vieremän raveihin ja Salaman kanssa suunnataan juhannussunnuntaina Rovaniemelle! Aatulla olisi ohjelmassa Nuorten Sarja ja Salamalla mailin pyrähdys kasikaistalta. Meidän hevoset eivät ole tainneet koskaan juosta juhannusraveissa ja nyt ainakin vielä tässä vaiheessa olisi mahdollista päästä omien hevosten kanssa kaksiinkin keskikesän vauhtijuhliin. Toivotaan parasta!

Hyvää Juhannusta jokaiselle!

7 kommenttia:

  1. Aivan ihana lukea näitä sun mietteitä! Kiitos, että saadaan osallistua naapuritallin iloihin ja suruihin näin läheltä :)

    Hyvää juhannusta ja onnea sen koitoksiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kylläpäs mulla on taas kestänyt näihin kommentteihin vastaaminen. Pitäis ehtiä päivittää juttua jo meidän juhannusraveistakin.

      Hienoa, että sinulla on kiinnostusta seurata meidän harrastusta niin aktiivisesti. :) Josko äiti saisi joskus houkuteltua sut/teidät ihan livenä raveihinkin... ;)

      Poista
  2. Onnea raveihin! hienoja kuvia maastosta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maastot Lohtajalla oli kyllä hienot. Vähän toista kun meillä kotona olevat kiviset metsät, mihin ei ole hevosilla mitään asiaa...

      Poista
  3. No hui, sekö menikin noin pahaksi tuo Salaman jalkojen arkominen O.o Merja sanoikin, että se oli vähän arkonut tuolla Lohtajalla alkuun.
    Me mennään huomenna tamman kanssa klinikalle tutkimaan sitä etukaviota, että mikä siinä on vikana. Nyt se ei ole arkonut tietenkään, kun klinikalle saatiin aika ;D Mutta haluan silti tutkituttaa sen.

    Tsemppiä juhannusraveihin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä melkoinen säikähdys tuo, kuinka pahaksi Salaman kavioiden arkominen meni. Mutta äkkiä se sitten paranikin, kun saatiin kengitys kuntoon. Maanantaina tuntui, ettei Salamalla voi sunnuntaina mitenkään ajaa kilpaa, mutta siinä vaiheessa tämä ongelma oli jo voitettu ja päästiin käymään hieno elämysreissu Rovaniemelle!

      Kengittäjät on nyt suositelleet Salamalle kuumakengitystä, joka varmaan jossain vaiheessa tälle kesää vielä toteutetaan! Mutta kun ilman kenkiäkin olis kiva päästä pari starttia ajamaan... :D

      Poista
  4. Sulle olisi blogitunnustus ja haastetta mun blogissa!

    VastaaPoista