Raviurheilu on minun mielestäni ennenkaikkea haaveita. Unelmia menestyksestä ja uskoa omaan tekemiseen.
Hevosihmisiltä haaveet eivät koskaan lopu. Minun pitkäaikanen suuri haave omasta tallista toteutui kesällä 2008.
Lohkoamisen yhteydessä tallitontti sai osuvan nimen; haavemaa.


Tallissamme asuu neljä suomenhevosta, joiden kanssa touhutessa kaikki mahdollinen vapaa-aikani kuluu.

Tämä blogi pitää sisällään ajatuksiani raviurheilusta, elämästä yleensäkin ja juttua hevostemme arjesta.



3.9.2012

Sukuja ja lukuja

Kalenterissa käännettiin syyskuun lehti esiin. Se alkaa sitten todellakin olla ihan oikeasti syksy. Mutta mikä parasta, syksyn jälkeen tulee talvi ja hevosilla pääsee ajamaan taas pitkiä peruskuntolenkkejä melko tiiviin tuntuisen kilpailukesän jälkeen. Eikä syksyssäkään mitään vikaa ole, kunhan ei sataisi ihan niin ahkerasti kuin kesällä...

Derbyn jälkeen on tallielämässä palattu normaaliin päiväjärjestykseen. Salama kävi perjantaina Ylivieskassa startissakin, mutta siitä ei olekaan juuri sen kummempaa sanottavaa. Oli maili, oli takarivi, oli numero 12 ja oli ylivauhtinen juoksu (avaus 21-lukemiin) mutta mikään ei ole tarpeeksi selittävä syy Salaman vaisuuteen, sillä tamma ei vain ollut ollenkaan oma yrittävä rehellinen itsensä. Sijoitus oli kahdeksas ajalla 27,8aly. Pikkuisen minun takaraivossa oli jo Jyväskylän startin jälkeen epäilyksen häivä, vaikka kuskin mukaan Salama olikin Killerillä ihan hyvä, mutta ei vain sinä päivänä pysynyt kovaa painelleiden kilpakumppadeiden perässä. Ylivieskan vaisun esityksen jälkeen Vellukin oli kuitenkin sitä mieltä, ettei hevonen ole nyt sellainen mihin on totuttu. Se valtava maalilinjalle asti aina kantava yritys, joka on Salaman vahvin valtti, on ollut nyt kaksi viimeistä starttia täysin kateissa. Vähän samanlainen hevonen oli viime vuonnakin kauden viimeisissä starteissa ja asia on tietenkin vaivannut minua melkoisesti. Mutta uskokaa vain, että ihminen voi sitten olla oudoista asioista onnellinen. Kuten siitä, että tänään tultuani Salamalla ajamasta, se palautui todella huonosti ja sieraimista valui räkää. Mikä helpotus. Nyt voin taas ainakin hetken aikaa kuvitella löytäneeni järkisyyn Salaman vaisuihin startteihin ja uskoa tähän teoriaani siihen asti, kunnes toisin todistetaan. Sairastuminen ei ole tietenkään mikään toivottava asia, mutta tällä hetkellä se tuntui vain helpottavalta ja selittävältä seikalta. Toivoa sopii, ettei tauti nyt kuitenkaan iske Aatuun, jonka pitäisi startata lauantaina Oulussa.

Salaman Ylivieskan startin jälkeen olen miettinyt ehkä vähän liikaakin raviurheilun tasoa ja hurjuutta. Ainakin näin harrastajan näkökulmasta katsottuna, lähdöt ovat tänä päivänä ihan valtavan kovia. On sama mihin ja millaiseen lähtöön hevosensa ilmoittaa, on varmaa että reipasta tullaan ajamaan ja että viivalla on aina hyvät hevoset. Pärjäävän hevosen täytyy olla mielestäni paitsi lahjakas myös äärimmäisen hyvin treenattu, eikä tamman tehtävä oriiden ja ruunien joukossa aina ole kovin kehuttava... Salaman ennätykset viime kauden jälkeen olivat 28,9aly ja 28,9ke. Tänä vuonna tamma on startannut kymmenen kertaa ja alittanut kauden kahta ensimmäistä starttia lukuunottamatta kaikissa nuo viime kauden ennätyslukemat. Mailin ennätystä Salama on parantanut yli kaksi sekuntia. Siitä huolimatta raveissa pärjääminen on haastavaa. Ainakin jos lähtöpaikka on aina surkeimmasta päästä. Salama on juossut tänä vuonna 7 autolähtöä, joissa lähtöradat ovat olleet 3, 2 (nämä olivat varmasti jonkin sortin erehdyksiä), 8, 10, 7, 12, 12. Hohhoijaa.

Hevoskellottaja - sivustolta on viime aikoina saanut kuitenkin hämmästellä myös Aatulle tehtyjä kellotuksia, mistä ainakin itselleni tulee valtavan hyvä mieli:
Mikkeli 17.8. Aatulle viimeiset 700m 23,6 ja viimeiset 1000m 24,4
Jyväskylä 25.8. Aatulle viimeiset 700m 25,9 ja viimeiset 1000m 26,6
Kyllä se juoksijahevonen on!

Juoksijahevonen on todellakin myös Aatun upea veli Ponnen Onni, joka otti arvovoiton viime lauantaina Vermossa huikealla esityksellä! Ennätys 23,7 täyden matkan voltista märällä radalla on häkellyttävä suoritus! Onnea taustajoukoille, me ollaan oltu teidän puolesta niin kovin onnellisia!!! :)
Onnin voiton myötä se nousi emänsä ansioituneemmaksi ja nopeimmaksi jälkeläiseksi. Ponnen-Leikin varsojen yhteenlaskettu voittosumma on jo tällä hetkellä kunnioitettavat 133 798€. Kertonee jotain tamman periyttämiskyvystä!

Myös Samun sukulaiset ovat kulkeneet hienosti. Samarinin startanneet varsat ovat tienanneet jo 119 041€! Samun 5-vuotias täyssisko R.R. Erotar otti Lahdessa viime viikolla uransa toisessa startissa voiton ja ottelee torstaina Lappeenrannassa Villimiehen Tammakilpailun finaalipaikoista. Toivotaan siskolle tuureja matkaan!

Samulla ollaan ajettu nyt jo pitempään ihan säännöllisesti joka toinen päivä. Viime viikolla se oli Aatun kanssa Kaustisella hiitilläkin. Samulla oli tuolloin ekaa kertaa kilpakärryt perässä ja Vellu kyytillä. Kaikki sujui hienosti, mitään ei hajonnut eikä kukaan kuollut. Tästä on hyvä jatkaa.

Omassa elämässäkin työkuviot muuttuvat seuraavaksi kahdeksi kuukaudeksi jonkin verran. Normaalin ihmisen säännöllinen päivätyö vaatinee vuorotyöhön tottuneelta vähän opettelua sekä työssä että vapaa-ajalla, mikä tarkoittaa hevostenkin treenaamisen uutta aikatauluttamista. Mutta tämä syksy mennään tällä kaavalla. Ehkä blogikin kestää mukana muutoksessa.

2 kommenttia:

  1. Kirjoitat aina niin hyvin ja pitkästi, eikä mulla ole ikinä aikaa kommentoida!!
    Lyhyesti ja ytimekkästi, ajatella:
    Mikkeli 17.8. Aatulle viimeiset 700m 23,6
    ---> Mun Johnnyn enkka oli 22,4 ja se nyt kuitenkin oli lämminverinen xD
    Tosin kellotti sille yks ravimies kerran Ylivieskan raviradalla kierroksen 13,0 kun kävin vähän laukalla irroittelemassa ;O) En edes vaatinut hirmuista vauhtia, kun en tiennyt, että joku ottaa aikaa ;D Mutta lohdutan aina itseäni sillä, että olis Johnny ainakin laukkahevosena pärjännyt pikkukisoissa, jos sellaisissa olis käyty ;O)))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No juu, on suomenhevostenkin taso viime vuosina hiukkasen koventunut. Nykyajan suomenhevosravurit on jo ihan oikeasti juoksijoita! Mutta lämpösten puoli tuntuu mun mielesä vielä kovemmalta. Hevosen kuin hevosen pitää nykyään lämpösten lähdössä avata ja lopettaa viittatoista - eikä niillä pärjää kuitenkaan... Ihan hullua hommaa!

      Poista