Raviurheilu on minun mielestäni ennenkaikkea haaveita. Unelmia menestyksestä ja uskoa omaan tekemiseen.
Hevosihmisiltä haaveet eivät koskaan lopu. Minun pitkäaikanen suuri haave omasta tallista toteutui kesällä 2008.
Lohkoamisen yhteydessä tallitontti sai osuvan nimen; haavemaa.


Tallissamme asuu neljä suomenhevosta, joiden kanssa touhutessa kaikki mahdollinen vapaa-aikani kuluu.

Tämä blogi pitää sisällään ajatuksiani raviurheilusta, elämästä yleensäkin ja juttua hevostemme arjesta.



25.11.2012

Teivon tolppa

"Uskomaton Aatu teki sen taas!" - se oli viesti, jonka ensimmäisenä sain kotona raveja seuranneelta äitiltä Teivoon. Aatu oli tiistai-iltana juuri saapunut startissaan maaliin. Voittajana.

Tuohon viestiin kiteytyy yhä aika paljon ajatuksia ja mielestäni se kuvaa aika hyvin sitä epätodellisuuden tunnetta, minkä Aatu taustajoukoilleen on tuonut. Raviurheilu tarjoilee meille tällä hetkellä vain parastaan. Tai ainakin Aatu tarjoilee. Aatu tekee mahdottomasta mahdollisen. Mykistää kerta toisensa jälkeen. Voittaa startti startin jälkeen. Kahdeksannen kerran tällä kaudella. Epätodellisuuden lisäksi kiitollisuus on varmasti toinen päällimmäisenä oleva tunne. Kiitollisuus siitä, mitä kaikkea Aatu on meille antanut. Elämyksiä ja ennätyksiä. Unelmien toteutumista. Tähtihetkiä. Miten ihmeessä meillä voi olla tuollainen hevonen?

Teivon tuliaisia
Tällä kertaa hevosen valmistautumisessa Teivon starttiin ei ollut mitään ihmeellistä. Sen sijaan vähän ylimääräisiä sydämentykytyksiä aiheutti ohjastajakuvio. Vellu loukkasi itseään sunnuntaina Kaustisen raveissa tiputtuaan pystyynnousseen hevosen kärryiltä niskoilleen. Elettiin jokseenkin jännittäviä hetkiä aina tiistaiaamuun saakka odottaessa pystyykö Vellu lähteä ajamaan Aatua Teivoon. Ei Aatu mikään hankala ajettava ole, mutta silloin tällöin se osaa heittäytyä hankalaksi ja vaikkei heittäytyisikään niin omat kuvionsa sillä tahtoo aina kuitenkin olla. Vellu on ajanut Aatun jokaisen startin ja kymmeniä, kymmeniä hiittejä lisäksi. Hevoselle on tullut jo tietty kunnioitus kuskia kohtaan ja kuski taas osaa lukea hevosen jokaisen ajatuksen. Eikä siltikään kaksi kierrosta oikealla askellajilla radan kiertämistä ole ihan yksinkertainen juttu.

No, reissuun kuitenkin päästiin ja raihnainen luottokuski saatiin kuin saatiinkin Aatun kärryille. Teivossa oli tiistai-iltana pimeää ja tihkusateista. Eli ihan normiravisää. Tätähän se nyt on koko syksyn ajan ollut. Aatu oli ravipaikalla ehkä aavistuksen vähemmän rauhallinen kuin Kuopiossa tai Jyväskylässä. Lämmityksessä sillä ajettiin hiljaa ja siinä vauhdissa ori oli ihan ookoo. Startissa Aatu lähti auton takaa seiskakaistalta "jälleen" ravia. Kolmas kerta peräkkäin on kyllä jo ihan ennätys. Nyt se ei ollut lähdössä edes ollenkaan epävarman näköinen, mutta hiljaahan se lähtee ja niin sen on vain annetteva lähteä. Juoksupaikaksi muodostui kolmas pari ulkona ja siinä oli hyvä kyttäilyasema. Kun maaliin oli matkaa n. 800m Aatu sai käskyn kolmannelle radalle kiertoon. Ori eteni rennonoloisesti ja vaivattomannäköisesti kärkiparin tuntumaan. Mikään ei tietenkään tässä lajissa ole varmaa ennenkuin maalissa, mutta uskon silti, että Aatu jo melkein tietää, mitä loppusuoralla täytyy tehdä. Omista haluistaan se paiskasi nytkin kärkiparin ohi johtoon, mutta kovin haastaja Rouva-Kaasu iskikin sen omasta selästä ihan rinnalle. Maalissa oli tasaista eikä minulla ainakaan ollut käsitystä, kumpi voitti. Aatu olisi jokatapauksessa tehnyt oikein hyvän juoksun olipa sijoitus ykkönen tai kakkonen. Ykkönen se kuitenkin meidän suureksi iloksemme oli.

Startin jälkeen Aatua odotti ihan normaalikuviot. Jäähdyttelyn jälkeen se pääsi pesulle. Loimia niskaan, jäitä jalkoihin, melassivesi naamariin ja kotimatkalle. Kotona tallin pihalla oltiin 02.20. Kun kello herätti siitä 2,5 tunnin päästä töihin, sai taas todeta liippaavan tämän harrastuksen ja sille omistautumisen aika likeltä hulluutta... Mutta tulipahan ainakin testattua kuinka vähillä hoitajan yöunilla potilaat pysyy 12,5 tunnin työvuoron ajan hengissä. Aika vähillä. ;)

Teivon lähtö oli yksi kolmesta All Out -Cupin karsintalähdöstä. Finaali ajetaan ensi lauantaina Teivon 75-raveissa, joten silloin Aatu toivottavasti on taas viivalla mukana. Finaali juostaan tasoitusajona ja ainakin ennakkoon näyttäisi, että todella tasainen lähtö on tulossa! Aatun superhieno veli Ponnen Onni kiskaisi vuosi sitten juuri tämän samaisen kilpailusarjan finaalin voittoon hulppealla joulukuun volttiajalla 26,6. Kääk, sanon minä.

Aatulla on kohta ruusukkeita kuin kilparatsuilla. :D

Viimeisin voittoloimi sohvan päällysteenä. Miten näitä raaskii muka käyttää?
 
Salama kävi klinikalla maanantaina saamassa irabit takavuohisiin ja kiropraktista hoitoa muuhun kroppaan. Olen aika vakuuttunut tuon kiropraktiikan hyödystä jo tässä vaiheessa. Salama on toki nyt ollut aika helpolla, mutta silti olen oikein tyytyväinen sen normaalia rennompaan ja notkeampaan liikkumiseen. Jo ensimmäisen kiropraktisen käsittelyn jälkeen lenkillä huomasi yhden ihan kongreettisen muutoksen nimittäin Salaman hikoilun. Hevonen, jonka yksi ongelma on ollut hikoilemattomuus hiittienkin jälkeen, hikoilee nyt jo kävelylenkin jälkeen. Aineenvaihduntaan ja lihaksiston työskentelyyn Jaanan käsittelyllä oli ainakin ihan selkeä apu. En sano, enkä uskokaan, että Salamasta tulee tämän myötä mitenkään parempaa ravihevosta, mutta ainakin minulle tulee tällä hetkellä valtavan hyvä mieli sen olemusta katsellessa ja sen kanssa lenkillä käymisestä. Jotenkin tammasta vain nyt näkee, että sen on hyvä olla. Perjantaina Salama oli pitkästä aikaa hiitilläkin mukana Samun kanssa. Ajettiin niin hiljaa, että vähän vetokilpailuksi homma tamman kanssa meni, mutta pääsipä nyt pitkästä aikaa ajamaan juoksulenkin. Edelleen sitä talvea ja lunta odotellaan, siihen saakka ratareissuja on yksinkertaisesti pakko tehdä. Ja ihan skarppina sitä saa päivän mittaan olla, että kaikki hevoset saa liikutettua hämärän aikaan kahden pimeän välissä, jota siis tällä hetkellä myös päiväksi kutsutaan. Vai miten se mainos nyt meni. ;)

6 kommenttia:

  1. Teillä on oikea helmi hevonen! Paljon onnea taas menestyksestä! :)

    VastaaPoista
  2. Eipä sitä kyllä vois enää iloisempi olla kuin Aatun menestyksestä! Ihan mahtavaa! Ja melko sissi kyllä oot, että tuon jälkeen jaksoit vielä noin pitkän työvuoron + matkat päälle O.o

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, itestäkin välillä tuntuu, että työt haittaa jatkuvasti harrastuksia. Sitten sitä sisuuntuu taas, että perhana, ei anneta sen haitata. :D Välillä työvuorot ja ravit menee vähän liiankin lomittain, mutta näillä mennään. :)

      Poista
  3. Aikamoista! HuraaHuraaHuraa! Onnea lauantaille!!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanos muuta. Kausi on ollut hieno (ja naapuritkin kohta käännytetty raviurheiluun...) :)

      Poista