Raviurheilu on minun mielestäni ennenkaikkea haaveita. Unelmia menestyksestä ja uskoa omaan tekemiseen.
Hevosihmisiltä haaveet eivät koskaan lopu. Minun pitkäaikanen suuri haave omasta tallista toteutui kesällä 2008.
Lohkoamisen yhteydessä tallitontti sai osuvan nimen; haavemaa.


Tallissamme asuu neljä suomenhevosta, joiden kanssa touhutessa kaikki mahdollinen vapaa-aikani kuluu.

Tämä blogi pitää sisällään ajatuksiani raviurheilusta, elämästä yleensäkin ja juttua hevostemme arjesta.



12.11.2013

Kuukausikatsaus

Viimeisestä päivityksestä on kulunut kuukausi. Mihin tämä aika oikein katoaa? Ihan syystäkin joku anonyymi jo kyseli, mitä meille kuuluu. No mitäpä meille, ei mitään. Tuntuu, että kun hevoset eivät ole olleet starteissa, ei kotikuulumisissa ole mitään raportoitavaa.

Välillä meille meinasi tulla jo talvi, mutta ei se sitten tullutkaan
Tänään on kuitenkin melkein ravipäivä. Melkein siksi, että eihän me missään raveissa olla. Mutta juuri tänä iltana meidän oli tarkoitus olla Samun kanssa 3-vuotislähdössä Teivossa. Viime keskiviikkoaamuna, kun ilmoittautumisaika lähestyi loppuaan, näytti Heppa-järjestelmän ilmottautumistilanne kyseiseen varsalähtöön varsin huolestuttavalta: Nolla ilmoittautunutta. Iskä soitti vielä Teivoon, että pitääköhän tietokoneen tieto nyt todellakin paikkansa. Piti se. Samun kanssa oltaisiin siis menty mukaan, mutta kaikki kilpakumppanit puuttuivat. Joten kotona ollaan. Samu on treenannut viime aikoina niin hyvin, että sarjan peruminen tottakai harmitti. Mutta sitten toisaalta ajateltuna, ei tilanne mikään maailmanloppu ollut; hevonen on vasta 3-vuotias, eikä tämä kausi ole missään vaiheessa ollut Samun uran päätavoite. Suunnitelmat ovat jatkonkin suhteen vielä täysin auki. Teivo ja Kuopio tarjoilevat joulukuussa vielä muutaman mahdollisen 3-vuotislähdön. Voi olla, että Samu osallistuu johonkin niistä tai sitten ei osallistu. Välillä tuntuu, että kilpaa pitäisi päästää nyt kun hevonen hyvältä tuntuu ja välillä sitten taas mietityttää, olisiko 4-vuotiskauden aloitus jossakin määrin helpompaa, jos kilvanajo 3-vuotiskaudella käsittäisi vain yhden startin. En tiedä, asioita on yritetty punnita monelta kantilta ja kenties vielä tässä seuraavien viikkojen aikana punnitaan lisää.

Aatu on viettänyt viisi kokonaista viikkoa käymättä kertaakaan Kaustisella hiitillä. Sen sijaan se on treenannut painavat ratsunkengät jaloissaan kotona ihan normaalitreeniä, mutta hiitinajo on ohjelmasta puuttunut kokonaan. Eilen sitten pitkästä aikaa käytiin Aatun kanssa muistelemassa Kaustisella, miltä se ravirata näyttikään. Hevonen oli oikein innokas ja iloinen. Myönnän, että itselläni oli koko lokakuun ajan totaalinen kyllästyminen koko raviurheiluun, mutta eilen taas Aatun menoa seuratessa, se kummallinen tunne valtasi taas mielen. Se tunne, mistä raviurheilussa on kyse. Se tunne, kun hevonen liikkuu radalla keskittyneenä, iloisena, tarmokkaana ja pyrkivänä. Se tunne juoksijahevosesta isolla jiillä.

Aatu eilen Kaustisella
 
 
Ihan tuumaa hiki tulla, kun talvikarvan kanssa yrittää urheilla

On tämä ihmeellinen laji. Pienen breikin jälkeen se raviuheilun kipinä lyö taas tulta ja ikuinen optimismi nostaa päätään. Jos Aatu tuntuu seuraavissa hiiteissä vielä oikeanlaiselta, niin ei sen kanssa sitten olla ihan vielä mihinkään talvitauolle jäämässä. Muutama startti joulukuussa voidaan vielä ajaa oikeaa talvea, pakkasia, lumikinoksia ja niitä kunnon treeniolosuhteita odotellessa. Ehkäpä.

Salamalle ei kuulu mitään uutta. Se vain kävelee. Ainakin neljästi viikossa olen pyrkinyt käymään sen kanssa lenkillä tallustelemassa. Tamma on kovin iloinen ja haluaisi jo niin juosta. Niin minäkin haluaisin. Mutta mihinkäpä tässä enää on kiire. Salamankin kanssa odotellaan talvisia treeniolosuhteita, joulukuun jalan ultrausaikaa ja kyllä, vihdoinkin jo sitä juoksulupaa. Mutta kyllähän sitä kaikkeen tottuu, jopa tuohon iänikuiseen kävelyttämiseenkin.

Salama-sairaslomalainen eilen.


3 kommenttia:

  1. Olipas kiva päivitys!
    Viimeviikolla tosiaan sydän täkytti kun teivon listoja odottelin minäkin..ja plaah ei sitten. ei mitään jännitettävää.tylsää.. Mutta waude wau Aatu! Tais omistajakin olla ilosella tuulella eilisen reissun jälkeen ;)
    Salamakin näyttää oikein lepposelta lomalaiselta <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisi kyllä luullut, että Teivoon jos johonkin olisi saatu varsalähtö kasaan, mutta ei. Aivan onnetonta. Mutta josko tässä vielä päästäisiin jomman kumman oriin kanssa osallistumaan juoksukilpailuihin, tulee muuten aivan ylipitkä tailvitauko koko raviurheilusta. Siis sikälimikäli se talvi joskus tulee.

      Salamalla on melkein kissanpäivät; ohjelmassa syömistä, laiskottelua, hyysättävänä olemista ja silloin tällöin vähän käppäilyä kärryt perässä.

      Poista
  2. Moi!
    Muutamille "blogitutuille" päätin ilmoittaa että laitoin blogini (nitsevoo) vain kutsutuille lukijoille - jos siis haluat lukea jatkossa niin lähetä sähköpostisi mulle makitalo.laura@gmail.com :)

    VastaaPoista