Raviurheilu on minun mielestäni ennenkaikkea haaveita. Unelmia menestyksestä ja uskoa omaan tekemiseen.
Hevosihmisiltä haaveet eivät koskaan lopu. Minun pitkäaikanen suuri haave omasta tallista toteutui kesällä 2008.
Lohkoamisen yhteydessä tallitontti sai osuvan nimen; haavemaa.


Tallissamme asuu neljä suomenhevosta, joiden kanssa touhutessa kaikki mahdollinen vapaa-aikani kuluu.

Tämä blogi pitää sisällään ajatuksiani raviurheilusta, elämästä yleensäkin ja juttua hevostemme arjesta.



28.10.2014

Epäonnistuminen

Pumpulikorva Aatu.

Onnistumista seurasi epäonnistuminen. Kuten yleensä. Hyvää starttia seurasi huono startti. Ykköstä seurasi kaksi ykköstä. Siinäpä oleellinen Aatun osalta viime lauantain Seinäjoen T75-kierrokselta. Metsään meni.

Lähtö oli jo ennakkoon ihan jäätävän kovatasoinen 2600metrin voltti. Huippu- vastaan tähtidivisioonalaiset eli se tiesi Aatulle kahdenkympin pakkia. Keli on aika karmea ja Seinäjoella rapa lensi. Ei ollut oikein siis matalaliikkeisen Aatun kelikään. Aatu oli lähtönsä kolmanneksi vähiten pelattu hevonen. Silti jossakin määrin itsellä oli kova usko hevoseen. Jospa Aatu venyisi taas. Startti sujui takamatkalta täydellisesti ja Aatun pääsi kolmanteen ulkopariin. Moni vastustaja laukkasi alkumatkalla ja sitä mukaan omat toiveet Aatun pärjäämismahdollisuuksista vain kasvoivat. Vauhti kuulosti väliaikojen perusteella hiljaiselta  (34,5-32,5-30,5-25,5), mutta kaiketi se oli ihan täyttä juoksua keliin ja upottavaan pohjaan nähden. Kaikki meni täydellisesti aina viimeiselle takasuoralle asti. Siinä Aatu alkoi jäädä ja jätätti reilun hevosenmitan raon edellämenevään hevoseen. Ja sitten laukkasi. Se oli siinä sitten. Kärki lopetti lähes valiovauhtia viimeisen puolikkaan ja eroista tuli räikäen suuret tälle tasolle nähden. Aatu kynti maaliin viimeisten joukossa. Sija 11. Aika 31,8x.
 
Ei ollut meidän keli eikä ainakaan meidän päivä. Nämäkin ravireissut kuuluvat tähän harrastukseen, mutta harmittihan lopputulos silti. Olisi vain niin mukava onnistua aina, edes jossakin määrin.

Uutta yritystä pukkaa kuitenkin jo perjantaina, kun Aatu starttaa Kaustisen illassa. Lähtö viisi, numero yhdeksän, täyden matkan voltti ja kahdenkympin pakilta lähtörata kaksi. Näillä mennään.

Muistellaan sitten niitä hyviä hetkiä. ;) Aatu Ylivieskassa voittajaesittelyssä. Kuvannut Tuuli Silver.

Mutta hyviäkin uutisia on syksyn pimeyden keskellä. Samun kanssa käytiin viikonpäivät sitten Tampereen klinikalla jännekontrollissa ja saatiin vain positiivisia uutisia. Tai niin positiivisia kuin jännevamman jälkeen voi saada. Samun jalka on alkanut paranemaan paljon odotettua paremmin. Enää vauriokodan rajoja ei voinut erottaa, vaikka toki se tässä vaiheessa, vain kuukausi vamman havaitsemisen jälkeen, vielä vähän harvakaikuisempaa aluetta olikin. Tuonnäköiseen jänteeseen ei enää kantasolu- tai prp-hoitoa pysty/kannata antaa, vaikka niitä me vähän klinikalle mentiin hakemaan. Toki Samun hiljaiselo ja kävelykuuri jatkuu vielä pitkään, mutta paranemistulokset olivat tässä vaiheessa hämmentävän hyviä.

Tämänpäiväinen kännykkäräpsy Samusta.

Tällainen tulos oli kyllä yllätys, sillä Samu on ollut kovin vilkas sairaslomalainen. Vaikka se ulkoilee meidän pienimmässä tarhassa, niin toisinaan tarharalli on ollut sennäköistä, että on pitänyt vain laittaa silmät kiinni. Olinkin ihan varma, että jännevamma näyttäisi tässä vaiheessa pahemmalta kuin alkuvaiheen ultrassa. Toki Samun jalanhoitoon on panostettu paljon. Se on saanut useita kertoja viikossa laseria, kylmätty monta kertaa päivässä (ja monta kylmäyspatjaa on rikottu...), kääritty ja taiottu. Päällepäin jalka näyttää lähestulkoon normaalilta. Talvea odotellessa. Ja lunta. Pakkasta. Ihan oikeaa talvea. Sieltä hangesta ja pakkasen paukkeesta olisi niin hyvä Samun alkaa kuntoutumaan ja ponnistamaan uutta kautta ja koko tulevaisuutta kohti.

Salama on käynyt säännöllisesti muutaman kerran viikossa lenkillä, mutta miltään urheiluhevoselta se ei kyllä enää näytä. Salamalle ei tehty 3kk:n ultraa, mutta päällepäin se kyllä näyttää edelleen kantavalta. Elämä Salkkarin kanssa on tässä vaiheessa melko leppoista, vaikka iskän sanoja lainaten; ei mitään siitostammaa loimiteta jatkuvasti ulos ja kääritä jalkoja yöksi... Noooh, ehkei, mutta Salama onkin erikoistapaus... ;)

Siitostamma lähdössä lenkkeilemään.

2 kommenttia:

  1. harmittava maalillaukka aatulle viime startissa. hyvältä muuten kyllä näytti. ainahan näitä pieniä työtapaturmia sattuu mut leuka pystyyn ;) täällä kannustetaan kovasti ja odotellaan kuulumisia

    VastaaPoista
  2. Näin teki. Ei ollut Aatun kohdalla ensimmäinen eikä takuulla viimeinenkään kerta. Mutta ainahan nämä harmittaa. Kokeillaan jatkaa harjoituksia, seuraavaksi Jyväskylään.

    VastaaPoista