Raviurheilu on minun mielestäni ennenkaikkea haaveita. Unelmia menestyksestä ja uskoa omaan tekemiseen.
Hevosihmisiltä haaveet eivät koskaan lopu. Minun pitkäaikanen suuri haave omasta tallista toteutui kesällä 2008.
Lohkoamisen yhteydessä tallitontti sai osuvan nimen; haavemaa.


Tallissamme asuu neljä suomenhevosta, joiden kanssa touhutessa kaikki mahdollinen vapaa-aikani kuluu.

Tämä blogi pitää sisällään ajatuksiani raviurheilusta, elämästä yleensäkin ja juttua hevostemme arjesta.



6.3.2015

Vuohisvirus

Tämän talven ihmeellinen ja ikävä vuohisvirus on nyt sitten rantautunut meidänkin talliin. Ensimmäinen ja toivottavasti ainut kärsijä on Aatu. Tämän hevosen kanssa vuohisten hoito ja kroonisen rivin kanssa tappeleminen ovat arkipäivää jo vuosikausien ajalta, mutta siinäkin valossa tämä tauti on kyllä ihan vertaansa vailla. Molemmat etujalat ja toinen takajalka ovat kuin tukkeja, vuohisissa on visvaa valuvia märkäpaiseita, jotka käytännössä räjähtävät käsiin. On sanomattakin selvää, että hevonen on kipeä ja liikkuminen sattuu. Tämän iltainen Ylivieskan ja tiistaille suunniteltu Seinäjoen startti jäävät ajamatta.

Etujalkojen vuohiset ovat rikki ja erittävät märkää.

Kuvissa iho ei edes näytä niin pahalta kuin todellisuudessa...

Käsittääkseni Etelä-Suomen hevoset alkavat jo päästä voiton puolelle tästä viruksesta, mutta ilmeisesti tänne pohjoisempaan tauti on vasta jalkaantunut. Kummallinen tauti. Kuulostaa sitä paitsi siltä, että raveissa kulkeneet hevoset sairastuvat aina starttiensa jälkeen. Noh, Aatu on käynyt tämän talven aikana tasan kerran Oulussa ja siitäkin on kuitenkin kaksi viikkoa. Mutta samapa tuo, tauti on kuitenkin saatu ja se sanelee pitkälti jatkosuunnitelmat. Eläinlääkäreiden mukaan taudin potemiseen ja paranteluun menee muutama viikko hoitipa vuohisia jotenkin tai olipa hoitamatta. Sanotaan nyt vaikka näin, että sairaanhoitajan näkökulmasta tämännäköistä ihoreaktiota on mahdotonta pystyä jättää hoitamattakaan, joten erinäinen täydennys shampoo- ja antibioottirasva-arsenaaliin on haettu tänään klinikalta...

Mutta vaikka Aatun jalat ovat turvoksissa kuin tukit, niin tuntuu hyvältä ajatella, että tämän vaivan kanssa painitaan vain viikkoja, ei kuukausia kuten jänne- ja hankosideongelmien kanssa. Niellään siis tämä harmitus ja koitetaan ajatella positiivisesti.

Potilas hoidossa
 
 
 
Seuraavat kaksi kuvaa olen lisännyt kännykän kätköistä tähän myöhemmin.
 
Vasen etuvuohinen ehkä pahimmillaan.
Kaikki tuo keltainen mönjä on märkäpaiseista valuvaa eritettä.

Oikea etuvuohinen 2,5 viikkoa sairastumisesta. Olen ajanut vuohisesta karvat pois. Iho on ehjä!!!!

6 kommenttia:

  1. On kyllä jo ihan kuvienki välityksellä tosi kipeän näköiset! Ihanu olis vuohiskuopat ihan "täynnä".
    Kun tässä muistelee vuosia niin Aatun kauden aloitus on vaatinut, jonkun kummallisen hässäkän. Mutta kuten sanoit, onneksi tämä vaiva on väliaikasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuo vuohiset on niin turvoksissa, että ei tosiaan paljon voi vuohiskuoppaa erottaa. Niin, tässähän melkein meinattiinkin päästä aloittamaan Aatun ravikausi ilman ylimääräisiä harmeja ja sydämentykytyksiä, melkein mutta ei ihan. Kertahan se olis ollut ensimmäinenkin.

      Poista
  2. Näyttää kyllä tosi kipeiltä o.O Tosi tarttuvaa tautia ilmeisesti. Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja ovatkin kyllä todella kipeät. Huoh. Huoleton on hevoseton. :)

      Poista
  3. Ai kauhea minkä näköiset. Varman olleet kipeät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli ne kyllä karmeat ja kipeät. Ihmeellinen tauti tuokin.

      Poista