Elämä jatkuu

Kesä 2015. Samun yksi treenikerta Kaustisella takana.

Elämä on palannut takaisin uomiinsa varsan menettämisen jälkeen. Tallin muut hevoset ja töiden alkaminen kesälomaviikon jälkeen ovat kaikeksi onneksi pitäneet ajatukset taas tiukasti arjen askareissa. Elämä jatkui kuitenkin.

Salama on selviytyjä isolla S:llä. Se on niin urhea ja sinnikäs hevonen, ettei maailmasta löydy ylistyssanoja sitä tarpeeksi kuvaamaan. Tosiasiahan on, että normaalisti vastaavanlaisissa virheasentovarsomisissa menetetään varsan lisäksi myös tamma - jos nyt ei ihan heti varsomisessa niin ainakin jälkikomplikaatioihin. Kaiken epäonnen keskellä meillä on siis ollut valtava tuurikin. Salama on saanut hyvien eläinlääkäreiden ammattitaitoista hoitoa juuri oikeaan aikaan. Mutta silti väitän, että juuri se itse halusi selviytyä. Ja sen se myös teki. Elämän yllätyksellisyys löi taas kerran niin vasten kasvoja, että elämän tärkeiden asioiden mittasuhteet on ehkä taas hetkeksi osannut asetella kohdalleen. Tällä hetkellä olen niin suunnattoman onnellinen ja kiitollinen siitä, että saan ylipäätänsä edes taluttaa Salaman aamulla ulos ja illalla talliin. Salama on toipunut yllättävän hyvin ja hevonen on olemukseltaan jo lähes entisenlainen Salama.

Kuten olettaa saattaa Salama sai epäonnistuneen varsomisen jälkitaudiksi kohtutulehduksen. Suuri ihme oli mielestäni kuitenkin se, että kohtu oli säilynyt ehjänä. Siten kohtutulehdus pitäisi ylipäätänsä olla hoidettavissa. Salamaa on käytetty nyt kolmeen otteeseen Kaustisen klinikalla kohtuhuuhtelussa ja kontrollit siltä osin jatkuvat edelleen. Jatkossa kohdun hoitamisen jälkeen Salaman uudelleensiementämiselle ei pitäisi olla muuta estettä kuin vain minun uskallukseni. Ja siinä sitä sitten onkin estettä kerrakseen.

Aatu Mikkelissä 30.5.2015

Aatu on startannut viimeisten viikkojen aikana kaksi kertaa. Eikä ole saanut savua poikki. Uusi lempiaskellaji on laukka ja sitä on kyllä viime starteissa tullut esiteltyä ihan kyllästymiseen saakka. On turhauttavaa edes yrittää sanoa, että hevonen olisi ehkä elämänsä kunnossa, mutta kun se ei tällä hetkellä keskity ravaamiseen kierrosta kauempaa. Toukokuun viimeisenä viikonloppuna käytiin Mikkelissä ajamassa Aatun uran toinen maili. Aika oli täsmälleen sama kuin siinä ensimmäisessäkin juoksemallaan maililla eli ennätystä sivuavat lukemat 23,9aly. Ainut vain, että tuohonkin aikaan Aatu sai mahdutettua kaksi laukkaa. Tuo startti harmitti aika paljon, ei niinkään sijoituksen, vaan ennenkaikkea loppusuoran alkuun hukatun ennätyksen takia. Jos Aatu olisi malttanut Mikkelissä ravata maaliin asti, kirjoitettaisiin ennätys nyt erilaisiin lukemiin. Mutta kun ei ravannut. Jossittelu on täysin turhaa, mutta silti sorrun sitä näköjään taas tekemään. Ärsyttää.

Mikkelissä lämmityksessä

Toinen hukkaan heitetty mahdollisuus Aatun kohdalla oli viime lauantaina Ylivieskassa. Siellä ajettiin Aatun paras matka eli 2600 metriä ja kieltämättä hevoselta odotettiin jo jonkinlaista onnistumista. Mutta mitä vielä. Aatu laukkasi sekä lähtökiihdytyksessä, että toiseen otteeseen viimeisellä takasuoralla juuri, kun Vellu oli kääntänyt sen neljännelle radalle kiriin. Ei näissä lähdössä enää kärsi laukata ja tuo torvi tekee sen näköjään vielä kahteenkin kertaan. Loppusuoraa Aatu latoi taas tulemaan ihan omia kyytejään, mutta eihän sen kirit mihinkään enää tuossa vaiheessa kanna. Harmittaa, että hevonen pilaa nyt ihan syyttä suotta omat mahdollisuutensa täysin omaan pelleilyynsä.

Aatu Ylivieskassa 6.6.2015

Edes lämmityksessä askellaji on oikea...

Samu treenailee välillä omaan tahtiinsa ja välillä Aatun hiittiseuralaisena. Takana on nyt 1,5 kuukauden yhtäjaksoinen hiittitreenijakso, mutta silti tuntuu, että edelleen starttikuntoon on vielä matkaa. Toivotaan nyt ainakin, että hyvää kannattaa odottaa... Kuvasin toissaviikon sunnuntaina Kaustisella Samun ja iskän treenejä, joten tässä pitkästä aikaa kuvia Samustakin töissä. Kyllä kesä on kaunista, vaikkei ilman talvihaalareita hevosia edelleenkään tarkene ajella...