Uusi alku

Samu 6.9.2015

 

Samulla on taas kilpailuoikeus. En tiedä, onko se tässä tapauksessa mikään hehkuttamisen arvoinen asia. Varsinkaan, kun voi olla täysin mahdollista, ettei viime sunnuntaina Samun juoksema koelähtö jäänyt viimeiseksi laatuaan. Mutta pakko myöntää, että koelähdön läpäisemisen jälkeen kivi tipahti sydämeltä. Yhdestä huolesta oli päästy yli. Toivon totisesti, että tämä koelähtö oli uusi alku. Alku paremmalle ajalle ja lupaus jostakin hyvästä.

 

 

Taikatemppuja ei olla tehty. Tai olisi varmasti jos oltaisiin osattu. Mutta kun ei osattu, niin pieleen menneiden derbykarsintojen jälkeen jatkettiin harjoituksia. Myönnän, että meillä olisi mennyt jo sormi suuhun ilman Vellun kokemusta. Onneksi Samulla on takanaan myös sellainen ihminen, jolla sormi ei mene suuhun. Samu sai ylleen uusia varusteita ja peräänsä vahvempia vankkureita. Varustukseen lisättiin hyppyremmi, potkuremmi, kokolaput ja himmennin.  Vellu on ajanut Samulla hiittejä ja hevoselle on niinä päivinä tarkoituksella etsimällä etsitty sen mielentilaa hermostuttavia asioita. Samu on juossut hiittejä lähtöauton perässä, voltannut, voltannut ja vielä kerran voltannut, lähestynyt lähtöautoa kymmeniä kertoja, otettu lähtöharjoituksia, käyty varikolla ja tultu taas takaisin radalle. Mutta Samun luonteelle ominaisinta on juuri se, että joinakin päivinä sen mielentilaa ei hetkauta mikään ja sitten toisena päivänä herne menee jostain joutavasta asiasta nenään. Jokatapauksessa asioita on harjoiteltu ja treenejä jatkettu. Hyppyremmin kanssa Samu on hypännyt tasan kerran pystyyn ja melkein väittäisin, että se temppu on Samun osalta nyt nähty.

 

Samun uusi, mahdollisilta häiriötekijöiltä peittävämpi lookki. ;)

 



Hyppyremmi on potkuremmiä vastaava remmi,
joka kulkee hevosen mahan alta aisoihin kiinni.

 

Viikko sitten torstaina käytiin Samun kanssa osallistumassa myös Kaustisella pidettäviin harjoitusraveihin. Ne olivat hevoselle ja meille ihmisille tärkeä kokemus vielä ennen koelähtöä. Sillä harjoitusten hyvästä moodista huolimatta harjoitusraveissa havaittiin, että tosipaikan tullen Samu voi edelleenkin kokeilla kuskin hermoja ja esittää olevansa kääntymätön. Harkkareissa Samu ei aluksi tuumannut kääntyä volttiin, mutta lopulta olisi sitten pyörinyt ympyrää vaikka koko loppuillan. Juostahan se kyllä sitten osaa. Harkkareissa se veti 1.30-tavoiteajan lähtöä alusta loppuun. Samun aika oli 29,7, josta viimeinen puolikas 22,0 ja viimeiset 400 metriä oli kellotettu Samulle tasan 20,0. Ne on hurjia kyytejä 5-vuotiaalle suomenhevoselle.

 



Niin iloinen koelähtöhevonen.

Koelähtöpäivänä Samun aivosolut sattuivat olemaan oikeassa asennossa ja hevonen pelitti koko päivän varsin hienosti. Jotenkin oli huvittavaa viritellä Samulle kaikkia sen nyt todellakin tarvitsemia lisävarusteita hyppyremmistä potkuremmiin ja toivotella siinä samalla sitten itselle ja kaikille kavereille oikein hyvää suomenhevosen päivää... ;) On nämä mainioita kavereita! Samun piti siis alittaa koelähdössä aikaraja 35,0 - ja toimia kuten hevosen kuuluu. Kaikki sujui niin kuin pitikin.

Samu hölkötteli korviaan pyöritellen ensimmäiset puolitoista kierrosta 32-33 vauhteja ja kiristi siitä viimeisen puolikkaan kyydiksi 21,0. Ajaksi tuli 29,1ke. Ori näytti hienolta ja juokseminen niin kovin, kovin helpolta ja vaivattomalta. Tuon kokemuksen jälkeen se outo tunne sitten taas hiipi esiin: Olipa hevonen kuinka vaikea tahansa, niin tuolle jos jollekin sen kaikki tarvitsema aika ja vaiva täytyy antaa. Sillä ihan varmaa on, ettei meidän talliin tule enää ikinä noin lahjakasta hevosta kuin Samu.
 

Turha tässä nyt kuitenkaan on vielä tuudittautua siihen uskoon, että kaikki Samun käytösongelmat olisivat taaksejäänyttä elämää. Ongelmia on ihan varmasti tulossa jatkossakin. Nuori ja vähän startattu hevonen vaatisi toki nyt vain kovasti startteja, josta voisi ammentaa itselleen rutiinia ja itseluottamusta. Hankalaksi asian tekee vain, että rutiinia ei saa kuin koelähdöistä, jos hevonen vielä jatkossakin päättää heittäytyä toimimattomaksi. Harjoitusraveissa käydään varmasti jatkossakin sitä Samun kaipaamaa rutiinia metsästämässä, mutta pakkohan se on taas vain uskaltaa lähteä mukaan oikeaan kilvanajoonkin.

 

 

Jokaisella hevosella on vaivansa ja ongelmansa. Myös Samulla on omat ongelmansa. Ne on kaikkien nähtävillä ja me olemme mielestämme niistä myös avoimesti puhuneet. Silti tiedän, että Samun toimimattomuus puhuttaa ihmisiä. Näinhän se vain on. En voi puolustella hevosen toimimattomuutta derbykarsinnoissa. Enkä haluakaan. Samu on aina ollut kovin persoonallinen, kovaluontoinen ja voimakastahtoinen hevonen. Sen luonne kuuluu sille ja sen kanssa on vain vuosien aikana yritetty opetella elämään. Opettelu jatkuu. Tiedän kuitenkin, että kilpahevosella täytyy olla myös omaa tahtoa ja jossakin määrin voimakas luonne. En osaa sanoin selittää Samun persoonallisuutta ja luonteen outoutta. Toivon vain, että kaikki he, jotka selittelevät Samun toimimattomuutta  kurin puutteella, törmäävät joskus elämänsä aikana vastaavanlaiseen hevoseen. Silloin hekin vielä ymmärtävät. Hullun ja huipun välinen ero on tässäkin tapauksessa ihan hienonhieno.