Raviurheilu on minun mielestäni ennenkaikkea haaveita. Unelmia menestyksestä ja uskoa omaan tekemiseen.
Hevosihmisiltä haaveet eivät koskaan lopu. Minun pitkäaikanen suuri haave omasta tallista toteutui kesällä 2008.
Lohkoamisen yhteydessä tallitontti sai osuvan nimen; haavemaa.


Tallissamme asuu neljä suomenhevosta, joiden kanssa touhutessa kaikki mahdollinen vapaa-aikani kuluu.

Tämä blogi pitää sisällään ajatuksiani raviurheilusta, elämästä yleensäkin ja juttua hevostemme arjesta.



9.12.2015

Voitto!

  
Tulihan se sieltä. Kuitenkin ja kaikesta huolimatta. Kaikkien vaikeuksien ja vastoinkäymisten jälkeen. Itsenäisyyspäivänä 6.12 Samu avasi meidän tallin hevosten voittotilin vuodelta 2015. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Totta totisesti.
 

Facebookissa juuri oikealla hetkellä eteen ilmestynyt kuva.
Oli pakko kopioida se tänne.
Etukäteen kaikilla oli jotenkin kovin ristiriitaiset odotukset startin suhteen. Ei oikein edes tiennyt mitä odottaa. Oikeastaan toivoi vain, että Samu toimisi ravipaikalla kuten hevosen kuuluu, että se menisi lähtöauton taakse ja että kukaan ei loukkaisi sen kanssa. Sitten kuitenkin samalla sitä tiesi, että jos Samun päässä kaikki aivosolut olisi lähtöhetkellä oikeilla paikoillaan, ei sen tarvitsisi hävitä kenellekään. Siis sikäli mikäli jos päästäisiin siihen tilanteeseen, että varsinainen juoksukilpailu alkaisi. Todettakoon kuitenkin vielä, että Samu on ollut hiiteillä joskus paremmankin oloinen kuin mitä se ennen Kaustisen starttia ajetuissa hiiteissä oli. Mutta siihen jatkuvaan epätäydellisyyteen on kyllä vähän jo turtunut.  Ja kun on päivän selvää, että kaikki mahdollinen hoito ja huolenpito Samulle ollaan ihan varmasti valmiita antamaan. Toisekseen lenkeillä tai hiiteillä hevosista kuitenkaan saa ihan sitä samaa kuvaa, minkä startti tekee. Lähdettiin siis mukaan. Vain kokeilemaan kuinka meidän käy.
 
Ravipaikalla Samu oli rauhallinen. Kaustinen on niin tuttu treeniympäristö, että paikasta ei ainakaan tarvitse vetää ylimääräistä pulttia. Samu lämmitettiin kahdesti, aluksi iskä ajoi sillä hiittisuoralla nelisen kilometriä ja hetken päästä Vellu kävi radalla ajamassa kaksi kierrosta. Molemmat lämmitykset ajettiin hiittikärryistä ja niin hiljaa kuin hevosella vain saattoi ravia päästä. Kaikki sujui siis mainiosti mitä Samun käyttäytymiseen tuli. Se oli rauhallinen, leppoisa ja letkeä. Aina siihen saakka kun se kuuluisa ja Samun inhoama kuulutus ennen starttia sitten kajahti: "Lähtöön aikaa yksi minuutti". Rattilukko kytkeytyi taas kerran siltä seisomalta Samulla päälle. Samu ei kääntynyt takasuoralla kilpailusuuntaan. Ei vaikka Vellu koitti kääntää sitä kumpaankin suuntaan,  ei vaikka toiset kuskit kävivät omien ajokkiensa kanssa vähän näyttämässä suuntaa, tämä jästipää ei vain kääntynyt. Samu ei uskalla enää hyppyremmin kanssa hypätä pystyyn, mutta kääntymätön se osaa näköjään edelleen olla ja vain alkaa noissa tilanteissa jäkertää paikoillaan. Mutta. "Se hetki, jolloin olet valmis luovuttamaan, on usein hetki ennen ihmeen tapahtumista." Ja se ihme tapahtui. Lopulta viimeisellä mahdollisella hetkellä Vellu sai käännettyä Samun lumiselle radan keskikentälle ja siellä rattilukko kytkeytyi sitten lopulta pois päältä ja sieltä Samu ampaisi kilpailusuuntaan ja lähti muiden kilpakumppaneiden perään. Myöhemmin kuski sanoikin, että tiesi sillä hetkellä kun Samu lähti lopulta lähestymään lähtöautoa, että startti tulisi onnistumaan eikä se enää kääntyisi ympäri. Kyllähän se kokemus ja hevosen tunteminen korostuu arvoon arvaamattomaan juuri noissa hetkissä.
 
Kaikki sujui tuon jälkeen kuin elokuvissa. Samu kerkesi omalle kuutospaikalleen lähtöauton perään, meni tyypilliseen tapaansa ihan siivekkeeseen kiinni ja paiskasi auton irrottua korvat iloisesti pystyssä keulaan. Avauspuolikas oli 28,5 eli oikein sopivaa kyytiä ja sen jälkeen kaikki tyytyivät parijonossa paikkoihinsa ja Samu sai rauhoittaa keulassa vauhtia entisestään. Kierros täyttyi maltilliseen tempoon 33,0. Siinä vaiheessa uskalsi jo vähän alkaa hengittää, sillä vaikka viime kertainen keulataktiikka olikin katastrofi, niin nyt kyllä tiesi, että tuosta vauhdista Samu irrottaa vielä aika kepeän loppukirin. Ja niin se tekikin. Hevonen näytti hirvittävän hienolta. Se aivan kuin hölkkäili korvat päässä pyörien. Kolmas puolikas täyttyi aikaan 30,0. Ja sitten mentiin. Kolme hevosta erottautui loppukurvissa omaksi ryhmäkseen ja tuota kärkiryhmää Samu edelleenkin veti. Loppusuora. Samu oli täysissä voimissaan ja sen näki kuskinkin eleistä. Vellu vain istui. Samu irtosi lopulta helponnäköiseen voittoon lopettaen viimeisen puolikkaan ihan puolihuolimattomasti 23,5. Voittoajaksi tuli 30,1ake.
 
Ei ollut riemulla rajaa. Tuntui niin hyvältä. Niin hienolta. Niin helpottavalta. Niin oikealta. On ollut kieltämättä jossakin määrin turhauttavaa tietää hevosen kyvyt ja lahjat, mutta silti epäonnistua kerta toisensa jälkeen. Eihän Samulla edes ole montaa starttia juostuna tälle vuodelle, mutta juuri se vähäinen starttimäärä kertoneekin, kuinka paljon ongelmia on ollut ja kuinka paljon niitä on sitten viime sunnuntaihin mennessä saatu ratkottua. Lähdön jälkeen sain pahoittelut tuomaritornista asti, ettei Samun omaa voittajabiisiä saatu soimaan. No ei haittaa! Unohdin täysin voitonhuumassa täristessäni edes kuunnella mitään musiikkeja. :D Mutta siinä sen taas näkee, kuinka iloiseksi tulin pelkästä ajatuksesta, että Elastisesta oli kuitenkin suunniteltu Samulle soittaa.
 
Samun voittama lähtö oli vieläpä Toholampilaisen rypsi- ja hamppuöljyä valmistavan Tmi Auringonvalon sponsoroima lähtö. Voittoloimi on sitä paitsi ihan Samun värinenkin. Parasta on kuitenkin loimessa oleva teksti: Auringonvalo. Sitä valonpilkahdusta on niin tänä vuonna tarvittu ja odotettu ja nyt sellainen sitten saatiin. Auringonvalo riittäköön nyt myös pitkälle tulevaisuuteen ja paistakoon kauas eteenpäinkin. Tulevaisuus tulee tuomaan muutoksia ja hyvä niin. Elämä menee kuitenkin eteenpäin ja jos aurinko paistaa joulukuussakin, niin paistaa se vielä joskus toistekin.
 
Kiitos Samu. Kiitos kaikki, jotka ette ole (ainakaan kovin pahasti) uskoanne Samuun menettäneet.
 

Merjan sanoin: Paluu 80-luvulle, tulossa Suikun-Ero. :D Niin totta.
Mutta kuitenkin 2015-vuosi ja R.R. Samu.
Kiitos Merjalle kuvasta!


15 kommenttia:

  1. Super-Samu!!!! Onnea koko tiimille <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sellainen Samu on aina silloin tällöin. ;) Isot kiitokset!

      Poista
  2. Lämpimät onnittelut!! Olette voiton todella ansainneet!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kauniit kiitokset. Tämä tuntui kyllä kieltämättä itsestäkin vallan ansaitulta "työvoitolta". :)

      Poista
  3. Onnea oikein paljon! Samu teki hienon juoksun! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kiitos. Samu oli Kaustisella vihdoin lähes juuri sellainen kuin sen pitäisikin olla. :)

      Poista
  4. Onnea <3 Eihän usko Samuun voi mennä keneltäkään. Katse eteen ja suupielet ylöspäin!!! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, luulenpa, että tuo hevonen on varmasti monen uskoa ja hermoja koetellut. ;) Juuri näin. Soikoon Elastinen vielä monesti. :D Kiitos onnitteluista.

      Poista
  5. Isosti onnea koko porukalle! Toivottavasti Samun (ja tottakai muidenkin hevosten!) kanssa vastoinkäymiset ovat taaksejäänyttä elämää ja jos ei.. no, onneksi Samu on lahjakas, vaikkakin toisinajattelija ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Isot kiitokset. Toivotaan tosiaan, että tästä alkaisi parempi, aurinkoisempi tulevaisuus. Samulle on annettu lahjakkuutensa takia paljon aikaa ja monta kertaa anteeksi, onneksi tuli lopulta tällainen palkinto.

      Poista
  6. Isot onnittelut koko teidän perheelle ��

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos. Voittaminen on kyllä niiiiiin kivaa. :)

      Poista