Kauden eka!

Jee jee!!! Sunnuntai-iltana puoli seitsemän kieppeillä Kaustisen raviradan kaiuttimista kajahti soimaan Elastisen Eteen ja Ylös. Samun ikioma voittajatunnari! Ensimmäistä kertaa. Oli kuulkaa niin valtavan hienoa. Ensinnäkin koko ravikauden avaus ei olisi voinut parempaan lopputulokseen päättyä ja sitten vielä tuomaritornissa oltiin hereillä ja Pylkkänen soitti Samulle Elastista. Voi jukravie, kuinka hienoa raviurheilu tuolla hetkellä olikaan ja kuinka upeita ihmisiä raviurheilu kätkee sisäänsä.



Voittajat!!! Kuva on kaapattu Keski-Pohjanmaa-lehden verkkosivuilta. Kiitos vain.

Samun ruunauksesta on nyt 6 viikkoa. Sen kotikäyttäytymisessä on parina viimeisenä viikkona onneksi ollut havaittavissa rauhallisemman, rennomman ja leppoisamman mielentilan piirteitä. Ihan jokaisesta asiasta ei ole enää tarvinnut tehdä suurta draamaa eikä ihan jokaisena sekuntina ole enää tarvinut olla valmiina olemaan eri mieltä tai tappamaan joku vaarallinen vastustaja. Joskus voi vaan olla ja relata, eikä maailma siihen kaadu. Ne ovat olleet uusia piirteitä Samun luonteessa. Koska kyseessä on näinkin aikuisena oriina ruunattu hevonen, ei muutoksia varmasti tapahdukaan äkkiä. Mutta niitä tapahtuu pitkään ja pienesti, vähän jokaisena päivänä. Silti tämän ruunan kanssa raveihin lähteminen ensimmäistä kertaa hieman mietitytti. Samu oli viime aikoina treenannut hyvin, mutta sillä oltiin ajettu vain hiljaa ja se kaikista suurin kysymysmerkki jyskytti kuitenkin koko ajan takaraivossa; se ravikäyttäytyminen. Onko Samu edelleen raveissa yhtä voimakastahtoinen kuin aikaisemminkin? Kääntyykö se kilpailusuuntaan? Meneekö se lähtöauton taakse? Luulen, että ne on sellaisia kysymyksiä, jotka ovat mielessä ihan aina tulevaisuudessakin, sillä vaikka usko hevosen kykyihin on valtava, niin sen ajatusmaailmasta en uskalla enää sanoa yhtään mitään.

Pakkasjakso hellitti onneksi juuri sopivasti viikonlopuksi, mutta kyllähän pitkään 20-30 välillä seilannut pakkasjakso hieman hankaloitti starttivalmisteluja. Tilanne oli kuitenkin sama kaikilla.
Samulla oli Kaustisella kolmas lähtö ja auton takaa numero kolme. Samu lämmitettiin samaan tapaan kuin viime kerrallakin eli käytännössä kahdesti. Aluksi hiittisuoralla iskän ajamana ja sitten radalla Vellun ohjeistuksessa. Molemmat lämmitykset ajettiin hiittikärryistä ja mahdollisimman leppoisan rennolla ajatuksella. Samulla vaikutti olevan kaikki normaalisti ja se hölkkäili iloisen ja tyytyväisen oloisena pari kierrosta rataa ympäri. Lämmityksen jälkeen vaihdettiin perään kilpamallin kärryt ja piilotettiin hevonen loimikasan alle. Samulla jäi radalla käymisen jälkeen kuitenkin jokin pörräysvaihde päälle. Ensin tuli etusta korkealle ja takasta pitkälle, mutta rapsutuspalveluiden myötä olemus taas jonkin verran rentoutui, muttei Samu kyllä edelleenkään mikään päiväunilla torkkuva versio ruunasta ollut...

Tämän hevosen kanssa on ollut myös niitä hetkiä ja päiviä, jolloin pelkkä radalle meneminenkin on ollut tahtojen taistelu. Vaaratilanteita on opittu välttämään ja edelleenkin Vellu hakee Samun kyllä suosiolla aina katokselta. Nykypäivänä Samu kuitenkin lompsottelee radalle ilman ylimääräisiä kuvioita tai kiemuroita. Se on sellainen asia, jonka tietenkin pitäisi olla ihan päivänselvä asia ravihevoselle, mutta ei se kuitenkaan aina ihan niin mene ja Samun kanssa kun viime vuonna nähtiin niin kaikenlaista...

Kierros täyttymässä. Samu keulassa ja Poika Vauraus rinnalla.

Edelleenkin Samulla ilmeni radalla niitä samoja oikkuja ja ongelmia kuin aikaisemminkin, mutta ehkä hevosen vastalauseet eivät olleet enää niin rajuja tai jyrkkämielisiä. Vellu kertoi myöhemmin yrittäneensä kääntää Samua koko etusuoran ajan toiseen suuntaan, muttei se mihinkään kääntynyt. Sitten yhtäkkiä takasuoralla Samun yhteistyökyky löytyi ja se kääntyikin kilpailusuuntaan ja suunnisti lähtöauton perään ihan oikeaan aikaan niin kuin kaikki muutkin kilpakumppaninsa konsanaan. Itse asiassa se painoi kai aika railakkaasti sitten remmeillekin niin että kertaalleen jo törmätä paukautti lähtöauton siivekkeeseen kopiksi. Mutta mitäs Samu mistään pienistä välittäisi. Ei mitään. Se imi uudestaan ihan siivekkeeseen kiinni ja onhan se lähtökiihdytys aika huikeaa katseltavaa. Samu on auton takaa ihan myrkynnopea ja hienointa on, että sen oikein näkee, kuinka hevonen nauttii. Nytkin se leiskautti korvat pystyssä ihan omaa kyytiään keulapaikalle ja seuraava tavoite olikin vain saada vauhtia rauhoitettua. Samu latoi keulapaikalla todella pörhäkkäänä ja painoi kuskin mukaan liikaakin naruille. Siitä huolimatta Samu kerkesi ensimmäisellä kierroksella kytätä lepattavien silmälappujensa takaa jopa jotain varjojakin ja otti kahteenkin otteeseen keulasta muutamat sivuluisuaskeleet. Vauhti oli reipasta. Ensimmäinen puolikas 28,0 ja siitä tempo vain kiihtyi ja kierros täyttyi aikaan 27,0. Kolmas puolikas vielä ihan samaa 27-kyytiä. Siinä vaiheessa takaparien hevoset hyökkäsivät kärkeä kohti jo kolmatta ja neljättä ratojakin pitkin. Moni vastustaja sekosi viimeisillä sadoilla metreillä laukalle, mikä teitenkin helpotti Samun tehtävää. Maalisuoran alussa se repi jo komean raon muuhun porukkaan, mutta niin se vain kylmä kyyti hyydytti Samuakin ja viimeisellä sadalla metrillä Samukin oli jo selkeästi väsynyt ja muutama kovaa kirinyt kilpakumppani ehtikin ihan lähelle. Muttei edelle. Viimeinen puolikas tultiin 30-vauhtia ja Samun voittoajaksi tuli varsin komea tammikuun tulos 27,5ake!

Siinä se sitten oli. Kauden 2016 ensimmäinen  startti ja ensimmäinen voitto. Samun ruunauran ensimmäinen kilpailu ja ensimmäinen täysosuma. Voi että, kuinka kivaa voittaminen onkaan ja kuinka hienolta menestys vaikean viime vuoden jälkeen tuntuu.

Maaliintulo

Ykkönen!

Samu on hieno. Sen käytös voi aiheuttaa jatkossakin vielä monta ongelmatilannetta, mutta silti tulevaisuuteen pystyy pitkästä aikaa katsomaan hyvillä mielin. Nyt meno alkaa näyttä sellaiselta, kuin sen pitääkin minusta Samun kohdalla näyttää. Monta pientä juttua on saatu kohdilleen ja se näkyy Samun olemuksessa ja ravaamisen helppoudessa. Mielestäni Samu ei ole koskaan ollut terveempi kuin nyt. Ja tiedän, että jokin jänne- tai hankoside voi paukahtaa silti hetkellä minä hyvänsä, mutta se riski on tässä lajissa aina olemassa. Kuten monta muutakin riskiä. Silti ennen kaikkea itselle tulee tällä hetkellä hirveän hyvä mieli Samun vaivatonta ja letkeää liikkumista katsellessa. Tähän väliin on pakko antaa kiitos myös Samulle muutamaan otteeseen kiropraktikointi- ja akupunktiohoitoa antaneelle Kenneth Danienssonille. Hänen vinkeillään Samun lihaksistoa on osattu kotonakin jumpata helposti mutta ilmeisen tehokkaasti. Alan olla entistä vakuuttuneempi siitä, että nykyaikana moni hevonen omaa jonkinlaiset juoksulahjat ja moni ihminen osaa hevosta myös treenata. Se kaikki pieneltä ja mitättömältäkin tuntuva hienosäätö alkaa olla niitä seikkoja, joilla tämän päivän raviurheilussa on merkitystä kun kilpailu on kovaa ja tasaista. Kun perusasiat, kuten hevosen terveys, valmennus, ruokinta ja kengitys ovat kunnossa alkaa hienosäätö jokaisen hevosen omille tarpeille. Terveyden vaaliminen ja sen hoitaminen kaikin suotavin vaihtoehdoin on asia jota ravihevosten kohdalla ei voi mielestäni liikaa korostaa.

Terveydestä puheen ollen, perjantaina pakataan tallista pojat aamutuimaan kopin kyytiin ja hurautellaan sellaiset 4,5 tuntia Tampereen klinikalle. Kimmo tutkii Aatun hankkarijalan ja Samu käy vain perusstekkauksessa eli homman nimi on, että tainnutetaan sopivasti ja suoritetaan taivutuskokeet. Petyn, jos suurta vikaa löytyy mutta pientä löytyy aivan varmasti. Jatkoa suunnitellaan sitten vasta perjantain reissun jälkeen.

Kiitos Heidi Laaksoselle Samun upeista ravikuvista!


 

Samun rallia kotona