Vihdoinkin uusi vuosi

Vihdoin se on täällä, uusi vuosi. Edellistä ei tule ikävä. Viime vuoden paras hetki oli totaalisesti se sekunti, kun tuo vuosi päättyi. En muista, että meillä olisi koskaan ammuttu uutena vuotena raketteja. Tai sanotaan nyt ainakaan kahteenkymmeneen vuoteen. Ei ainakaan ikinä, kun hevoset ovat olleet kotona omassa tallissa. Tänä vuonna tehtiin poikkeus ja vuoden 2015 epäonnet tykitettiin savuna taivaalle. Kiitos ja hei. Tämän vuodenkin takkuisesta alusta huolimatta, usko siihen, että tästä tulee hyvä vuosi, on vielä tässä vaiheessa luja. Tavoitteita on tässä lajissa turha asettaa. Toiveena kuitenkin on, että tänä vuonna päästäisiin harrastamaan raviurheilua ja tietenkin kokemaan hienoja onnistumisenhetkiä sillä saralla.

Salama ja Vilma jouluaattona.

Vuosi 2016 alkoi paukkupakkasilla. Tykkään talvesta, kun se vain on oikea talvi. Pakkanen kuuluu siihen, vaikka tuntuuhan tämä -20 - -30 lukemat kovin kolkoilta sen kymmenen plusasteen jälkeen. Lumitilanne on Keski-Pohjanmaalla ihan onneton, maa on kyllä valkoinen muttei paljoa muuta. Talvisin ollaan päästy treenaamaan hevosia hyvin kotona, mutta tänä vuonna siihen ei ole vielä ollut mahdollisuutta. Samu on jatkanut Kaustisen keikkojaan, sillä siellä sentään normaalit treenit on päässyt ajamaan hyvillä alustoilla. Rata ja hiittisuora ovat olleet Nikulassa paremmassa ajokunnossa kuin edes kesällä.

Samu ei ole vielä kokenut minkäänlaisia luonteen rauhoittumisen tai seestymisen merkkejä ruunauksen jälkeen. Ruunauksesta on nyt kolme viikkoa, mutta vanhemmat ja paljon kokeneet hevosmiehet ovat sanoneet, että vanhemman oriin ruunauksen vaikutusten näkemiseen voi mennä kolmisen kuukauttakin. Samu on siis edelleen itseään kovin täynnä ja luulee olevansa koko maailman kuningas. Jotenkin tykkään sen hölmöstä uhosta silti. Hevosen pitää minun mielestäni olla vahvatahtoinen - muttei vaarallinen. Toki Samulla on havaittavissa niitä hieman selkeämpiä hetkiäkin, mutta olihan niitä silloin tällöin oriinakin ollessa. Joka tapauksessa Samu on ollut kovin hyväntuulinen ja virkeä viime aikoina. Se treenaa jo taas täysin normaalisti ja kärryjen edessä vaikuttaa olevan sama hevonen kuin aikaisemminkin. Toivottavasti se suurin ja tarvittavin muutos tapahtuisi sitten juurikin siinä Samun suurimmalla ongelma-alueella eli ravikäyttäytymisessä.

Onhan tässä tälle vuodelle kuitenkin ehtinyt vastustaakin, sillä loppiainen meni ähkyilevää Aatua hoitaessa. Tilanteesta saa kyllä itseäkin syyttää, kun ei olla muistettu syynätä Aatun juomista tarpeeksi tarkkaan. Näillä pakkaskeleillä hevoset juovat herkästi muutenkin liian vähän ja Aatulla on kyllä sitten herkästi taipumus alkaa mahakipuilemaan. Nyt hevonen oli niin kipeä, että päivystävä eläinlääkäri piti soittaa avuksi. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Tilanteesta selvittiin ja tulipahan taas tuli karulla tavalla muistutuksena, kuinka tärkeää hevosten riittävää juomista on talvella seurata. Ähkyt on niin kovin pelottavia kokemuksia. Nyt täytyy uskoa Mervin lausumaan loitsuun, että kaikki ikävä epäonni loppui loppiaiseen. Parempi aika alkakoon - ja kiitos kestäköönkin pitkään.

Uuden vuoden iloisin asia on ollut ehkä se, että Aatun hankosidejalkakin näyttää päällepäin hyvältä. Kiitos näiden pakkasten, karvattoman jalan kylmääminen on ollut kyllä helppoa. Loppukuusta käydään esittelemässä jalkaa Tampereen klinikalla ja siihen saakka jatketaan vain kylmäämistä ja kävelyttämistä - ja juottamista. Molemmat tappelupukarit ovat pintavaurioistaan selvinneet ja niitä on myös kiropraktikoitu läpi kumpaakin, mikä varmasti teki tuollaisen taistelun jälkimainingeissa erittäin hyvää.

Vilma yksvee ja sen ilmiselvä miete: "Mitä tämä pelleily oikein on??"

Vilma on nyt 1-vuotias. Matka ravihevoseksi on taas yhden askeleen lähempänä. Vilma sai omat päävehkeet ja on esiintynyt tallin käytävällä varsin vakuuttavissa tamineissa. On kummallista, kuinka tässä vaiheessa varsan kanssa voi kokea samaan aikaan sekä toivon että epätoivon tunteita. Toivoa niistä kaikista unelmista mihin varsan kanssa vielä ravimaailmassa on mahdollista yltää ja sitten samalla epätoivoa siitä kuinka pitkä matka kauas oikein onkaan.

Näillä mietteillä lähdetään tekemään ja kokemaan toivottavasti hienoa hevosvuotta 2016!

Tallin seinälle saatiin Merjalta uuden vuoden kunniaksi upea kuva muistuttamaan niistä orivarsoista,
jotka lähtivät jo pilvien päälle. Toimikoon ne jatkossa sitten suojelusenkelihevosina.