Raviurheilu on minun mielestäni ennenkaikkea haaveita. Unelmia menestyksestä ja uskoa omaan tekemiseen.
Hevosihmisiltä haaveet eivät koskaan lopu. Minun pitkäaikanen suuri haave omasta tallista toteutui kesällä 2008.
Lohkoamisen yhteydessä tallitontti sai osuvan nimen; haavemaa.


Tallissamme asuu neljä suomenhevosta, joiden kanssa touhutessa kaikki mahdollinen vapaa-aikani kuluu.

Tämä blogi pitää sisällään ajatuksiani raviurheilusta, elämästä yleensäkin ja juttua hevostemme arjesta.



17.4.2016

Kakkonen Ylivieskasta


Samu eilen Kaustisella treenaamassa.

Samun Ylivieskan startista on kulunut jo viikko. Yövuoroputki on haitannut raviraportin valmistumista ja olipa kyllä sinällään tarve itsellä muutenkin puhaltaa syvään viime viikon jäljiltä. Samu ei näköjään tee hommaa vieläkään itselleen eikä taustajoukoilleen helpoksi, mutta loppu hyvin kaikki hyvin. Viime viikon ravisaldo oli kerrassaan hieno; kaksi upeaa kakkossijaa. Samulla. Hevosella, joka on tuomittu milloin toimimattomaksi ja milloin elämänhalunsa menettäneeksi toppariruunaksi. Samulla, joka on edelleen valtavilla juoksulahjoilla varustettu suuri persoona.

Samulla on uusi ongelma. Jännittäminen. Tai sinällään se on vanha ongelma, koska juuri raveissa jännittyminen on saanut sen aikaisemminkin heittäytymään toimimattomaksi. Tai niin me olemme ainakin Samun mielenliikkuja tulkinneet. Oriina ollessa Samu sai ikään kuin peitettyä jännittämisensä sen valtavan kovaluontoisuuden taakse. Nyt kun sen luonne on tasaantunut, niin jännittämisen huomaa vielä selkeämmin. Ylivieskassa oli ensimmäinen kerta, kun se oli hionnut jo kuljetuksessa ja että se varikolla oikein tärisi ennen lämmitykseen lähtemistä. Harmittavaa. Mutta tämä vaiva on sinällään sellainen, että siihen ei auta kuin rutiini eli tässä tapauksessa starttailu - jos sekään.

Pitkästä aikaa tässä pisteessä. Molemmat jätkät täysipainoisessa treenissä.

Lämmityksessä Vellu ajoi Samulla kolme kierrosta väärään suuntaan, kuten tavallisestikin. Samu oli aika meneväisen näköinen ja oloinen, mutta kaikki vaikutti kuitenkin olevan kunnossa. Radalla käymisen jälkeen hevonen onneksi rentoutui katoksessakin olemaan rauhassa. Etukäteen volttilähtö hirvitti aika paljon, vaikka sinällään kaikki on tietenkin vain Samun omasta mielentilasta kiinni. Kun se on rauhallinen ja hyväntuulinen, niin se volttaa tietenkin vaikka päivän putkeen ja kun hermot alkavat kiristyä, niin mikä tahansa lähtötapa saa sen korvien välissä pinnan napsumaan. Nyt tilanne oli se, ettei Samulla oltu pitkään aikaan ajettu volttilähtöä. Se oli kahdenkympin pakilla juoksuradalla ja toinen juoksuradan hevonen jäi lähdöstä pois. Eli Samu oli käytännössä yksin omassa voltissaan. Näin jälkikäteen voin tietenkin sanoa, että se oli sinällään hyvä, niin Samu ei omalla jäkertämisellään häirinnyt ketään muita kuin itseään, mutta toisaalta olisi saattanut olla niinkin, että se olisi porukassa pyörinyt volttia sitten siinä missä muutkin. Tiedä häntä. Vellu jos kuka handlaa kuitenkin nämä tilanteet Samun kanssa. Etukäteen oli kuitenkin sovittu, että jos Samu aiheuttaa yhden lähdönuusinnan niin sen kanssa tullaan suosiolla radalta pois eikä kerjätä väkisin verta nenästä ja koelähtömääräystä kotiinviemisiksi. Jo esittelyn ja pruuvin jälkeen kävi kuitenkin selväksi, että volttaaminen on Samulle tuona päivänä kynnyskysymys. Hevosesta oikein näkee, kuinka sen tekisi mieli hypätä pystyyn, mutta hyppyremmin kanssa se ei uskalla enää sitä temppuaan tehdä. Siksipä volttaaminen aiheuttaa Samulle sitten lähinnä paikallaan jäkertämistä ja piaffin alkeiden opettelua. Mutta lopulta se kuitenkin kääntyy. Silti väitän, että hyvin moni kuski toisi hevosen noissa tilanteissa varikolle. Vellu ei tuo. Hiljaa istuen ja rauhassa kääntäen hän sai nytkin Samun toimimaan voltissa. Viime hetkellä, mutta sai kuitenkin.

Samu ja Vellu

Aatu ja iskä

Jokainen kykenee katsomaan videokirjastosta Samun omat volttauskuviot. Kääntymättämyys sai sen tietenkin jäämään rajusti jälkeen voltissa ja lähtölaskentojen aikana se huiteli ihan väärillä urilla. Mutta volttasi siis kuitenkin ja Vellu taituroi vielä juoksuratakiemuratkin vähän sinne päin ja matkaan päästiin kuin päästiinkin! Olkootkin, että Samu antoi touhuillaan muille vielä ainakin kolmekymmentä metriä lisää etumatkaa. Mutta sitten nähtiin se Samun ehdoton valttikortti: lähtökiihdytys ja ääretön nopeus. Samu ampaisi takamatkalta ja sieltäkin reilusti myöhästyneenä niin kovaa liikkeelle, että olisi varmaan kyennyt tarvittaessa pöläyttämään jo ensimmäiseen kurviin mentäessä keulaan. Nyt Vellu sai kuitenkin otettu  sitä sen verran kiinni, että pääsi tiputtamaan Samun toiseen pariin ulos. Ihan täydelliseen juoksupaikkaan siis. Samu onneksi rauhoittuu nykyään hyvin toisen selässä juoksemaan ja koko olemus rentoutuu kun varsinainen työnteko alkaa.

Vauhdinjako oli lähdössä jokseenkin erikoinen tai ainakin nykivää, sillä ensimmäinen puolikas mentiin vain 32-vauhdilla, siitä seuraava sitten 26-kyytiä, kolmas 29,0 ja viimeinen 24,0. Sinällään tämä sopi meille nyt, kun Samu sai juosta toisen selässä ja näytti kyllä koko matkan ajan varsin hienolta. Siis videokirjastosta katsottuna, paikan päällä en tainnut jännitykseltäni nähdä kyllä yhtään mitään. Vellu käänsi Samun kolmannelle radalle hyökkäykseen viimeisellä takasuoralla. Samu syöksyi ahnaasti kärkiparin rinnalle, mutta varikkoportin kohdalla jäikin vähän jullittelemaan. Muutama käsky kärryiltä ja Samu muisti taas mikä homman nimi on ja pöläytti keulaan. Viereen tullut kilpakumppani pysyi takaviistossa loppuun asti, mutta voittaja kiri ulkoratoja pitkin viimeiset sadat metrit ihan omaa vauhtiaan. En tiedä, olisiko Samulla ollut enää paukkuja vastatakaan sille, mutta nyt voittaja tuli niin ulkoa, ettei Samu silmälappujensa takaa osannut reagoida siihen millään tavalla. Samu piti kuitenkin oman vauhtinsa hienosti perille saakka ja oli maalissa komeasti kakkosena kaikkien outojen ongelmien ja värikkäiden vaiheiden jälkeen. Upeaa, upeaa, upeaa!!! Samun ajaksi tuli 27,3ke, mikä jäi vain kymmennyksen sen omasta volttiennätyksestä.

Voi helpotuksen huokaus. Miten tämä laji voikin olla samaan aikaan niin ihana ja niin kamala? Miten meillä voikin olla niin hieno hevonen kuin Samu on? Miten tuo hevonen kykenee muutaman minuutin aikana aiheuttamaan koko tunneskaalan läpikäymisen? Miten voi olla mahdollista, että hetkessä Samun toimimattomuus niin vihastuttaa ja seuraavassa sitten sen juoksemisen helppous niin ihastuttaa? Miten tämä voi olla näin hölmö harrastus?

Aatu

Kuten aikaisemminkin sanottua. Samu ei tee asioita meille eikä itselleenkään kovin helpoksi. Ei nyt eikä tuskin koskaan. Nykyisen Samun kanssa ihmiset kuitenkin pärjäävät ja sen kanssa on mahdollista tehdä töitä, koska ruunaamisen myötä Samussa on kuitenkin ilmennyt aivan uusi piirre; se kykenee joskus antamaan omissa mielipiteissään myös periksi. Tämä ominaisuus on se, joka ei tee harrastamista Samun kanssa enää niin vaaralliseksi kuin aikaisemmin. Samun kanssa joutuu edelleen olla raveissa kovin skarppina ja tehdä edelleen kompromisseja, mutta silti suunta on nyt oikea. Nyt Samun kanssa ylipäätänsä pystytään harrastamaan raviurheilua ja toivottavasti ajan myötä nostamaan se sille tasolla mille se kuuluu. Jokatapauksessa, tällä hetkellä tuntuu raviurheilu tuntuu paremmalta puuhalta kuin pitkiin, pitkiin aikoihin.

Koska Samu juoksi kaksi starttia viikon sisällä, se saa vetää nyt muutaman viikon henkeä. Treenit tietenkin jatkuvat ja tämän postauksen kuvat on otettu eilen Kaustisen hiittireissulta. Eilisen treenin perusteella pojilla oli kaikki kunnossa. Huomenna Kenneth tulee käymään joten huoltohommiakin tiedossa.













Aikuisten hevosten hiittikuvien jälkeen seuraava otos on melkein kuin jäniskevennys tähän loppuun. Kuva on Vilman ajoharjotuksista tältä päivältä. Meno oli tänään varsin maltillista, vaikka eilen lensi kärryistä pressutkin pukkihyppelöiden seurauksena. ;) Päivät on erilaisia. :)


Vilma

7 kommenttia:

  1. Ompa mukava katsoa kuvia ku pojat (siis hevoset) reenaa yhdessä :)

    Ravivuoden aloitukset ovat olleet kyllä melko jännitystä. Ja kenen sydän kestää jos nämä oliskin samoissa raveissa ? Hui.

    Hah, Vilmalla ja kuskilla aika rauhalliset mielentilat ;)


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Yhdessä on poikien kiva treenailla, eikä nykyään hiiteillä kumpikaan ota toisesta yhtään ylimääräistä pulttia, joten varsin leppoisissa tunnelmissa treenit yleensä meneekin.

      Lauantaina sydämen kestävyydet sitten joutuu todelliseen koetukseen Seinäjoella. Samaan aikaan tuntuu niin äärettömän hienolta - ja samaan aikaan hirvittää. Koitetaan nauttia upeasta ravipäivästä ja uskotaan, että jätkät tekee radalla parhaansa.

      Vilman mielentilat on monella lenkillä vielä rauhattomammat kuin kuskilla. Tässä kuvatodisteessa on molemmilla aika hyvä hetki. :D

      Poista
  2. Onnea Samun hienosta kakkosesta, ja niin nätisti kulkee Vilmakin - ainakin tässä kuvassa :)
    Kattelin jo lähtölistoja, meillä on ensi lauantaina jännät paikat, Samu ja Onni on samassa lähdössä Seinäjoella!
    Meijän Onnille elämänsä eka autolähtö, ja jännittää ja toki muutenkin, että siellä nähdään sitten! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Suvi.
      Vilma kulkee noin joka toisella lenkillä ihan nätisti. Mutta kyllä siitä vielä toimiva peli saadaan kun joutuu.

      Samaa kuule katoin heti eilen lähtölistoista, että johan on jännät ravit - ja viimeisenä lähtönä ihan loppuhuipennus. :D Aika mahtavaa päästä teidän Onnin kanssa samaan lähtöön! Eikä hätiä mitiä, Onni saa lähteä Samun perästä, niin johan sujuu ekan autolähdön harjoitukset samalla hyvin. ;) :D Hohhoi. Luulen, että teidän Onni on sata kertaa viisaampi auton takana (ja radalla muutenkin) kuin Samu.

      Nähdään Seinäjoella - ja minut saa herättää jostain jännitysjäätymisestä, jos en näe enkä kuule paniikiltani mitään. ;)

      Poista
    2. Meikäläinen kuules on varmaan ihan yhtä koomassa siellä radan varressa :D Toivotaan, että Pojat on terässä ja molemmat löytää auton taakse ja suunta on oikea. ;) Nähdään siis Seinäjoella!

      Poista
  3. Heips!
    Onnittelut hyvistä starteista! :)
    Sellainen kysymys kun muistelen joskus lukeneeni Aatun syövän Racing Selectediä, että vieläkö se kuuluu oriin ruokavalioon? Millaiset kokemukset tuosta rehusta? Meillä vähän herkkävatsainen suomitamma, jolta haluaisin jättää kauran pois ja kokeilla tilalle tuota...

    -Sanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset. :)
      Joo, kyllä Aatu syö edelleen Racing Selectediä. Oon tykännyt, että se on tosi hyvä rehu varsinkin tämmöisillä enemmän tai vähemmän herkkämahaisille hevosille. Itseasiassa tykkään siitä niin paljon, että meillä kaikki hevoset syö nykyään Selectediä Vilmaa lukuunottamatta (se syö vielä Junior-rehua). Hyvä lisärehu mahaongelmaisille on mun mielestä myös Progut Farm, jota tuo Selected sisältääkin, mutta ollaan kyllä annettu sitä vielä omasta pussista lisäksikin. Kokeiluahan tämä ruokinta pitkälti on, toivottavasti löydät teille sopivan mallin! :)

      Poista