Raviurheilu on minun mielestäni ennenkaikkea haaveita. Unelmia menestyksestä ja uskoa omaan tekemiseen.
Hevosihmisiltä haaveet eivät koskaan lopu. Minun pitkäaikanen suuri haave omasta tallista toteutui kesällä 2008.
Lohkoamisen yhteydessä tallitontti sai osuvan nimen; haavemaa.


Tallissamme asuu neljä suomenhevosta, joiden kanssa touhutessa kaikki mahdollinen vapaa-aikani kuluu.

Tämä blogi pitää sisällään ajatuksiani raviurheilusta, elämästä yleensäkin ja juttua hevostemme arjesta.



13.9.2018

Varsanäyttelyä ja kaikkea muutakin


Tervehdys taas pitkästä aikaa Toholammilta. Syyskuun puolessa välissä voi kai lopullisesti sanoa kesän menneen ja syksyn tulleen. Suomen kesä 2018 jää kaikkiin kirjoihin ja kansiin ennätyshelteisenä ja kuivana. Toukokuun 10. päivänä syntynyt Sylvi-varsamme ehti elää varmaan pari kuukautiseksi tietämättä vesisateesta yhtikäs mitään. Meillä ei ole koskaan olleet hevoset näin paljon öitä ulkona kuin tänä kesänä. On ollut todella harvinaislaatuinen kesä. Kesälomat on pidetty ja arki alkanut taas. Vaikka lomaillessa työt ei kyllä kotona lopu, niin silti tavallinen arki on hyvä asia. Kesä tahtoo olla aina täynnä erinäköisiä projekteja. Viime kesänä tarhojen aidat uusittiin, joten niille ei tarvinnut tänä vuonna tehdä mitään.  Talli saatiin kuitenkin maalattua ulkoapäin ja pestyä sisältä, että aina jotain.

Sylvi



Kesän päätapahtuma oli tietenkin Rovaniemen kuninkuusravit, jotka olivat kaikkien odotusten veroiset. Minun mielestäni Rovaniemellä on Suomen hienoin ravirata ja se tarjoili parhaat mahdolliset puitteet ravivuoden päätapahtumalle. Onnea vielä upeat uudet ravikuninkaalliset Costello ja Akaaasia. Hienoa oli päästä näkemään kuninkuusraveissa myös Salaman varsojen isien menestystä ja kannustaa oman kotiratamme persoonallisen työmyyrän Metkutuksen juoksuja.

Salama tosiaan saatiin kuin saatiinkin tiineeksi Välähdyksestä. Ensimmäiseen siemennykseen se ei tiinehtynyt, joskin ei spermassakaan ollut tuolloin paljon elämisen merkkejä. Toiseen siemennykseen saatiin sitten alulle kaksi pientä Salaman Välähdystä. Helmisen Katri on kuitenkin ihan velho työssään ja sai puristettua toisen alkion pois. Toimenpiteen jälkeen Salama on tarkistettu kahdesti ja näin on todettu, että jäljelle jäänyt alkio jäi kasvamaan varsaksi.  Olin todella iloinen, että Salama saatiin kantavaksi ja onhan se toki ollut kaikkina vuosina hyvä tiinehtymään.


Sylvissä on paljon isänsä Camrin näköä. Jopa sukka on juuri samassa jalassa.




Kesän aikana Sylvi on päässyt aika monelle Ylivieskan oriasema-retkelle. Se on kyllä niin viisas ja järkevä varsa. Nykyään Sylvi on myös rakenteellisesti hieno varsa. Jalka-asentovirheet, mitä pitkäaikaisella Sylvillä oli syntymänsä jälkeen ovat  enää muisto vain. Kukaan ei uskoisi jalkoja enää samoiksi, niin suorat ja hyväasentoiset kintut varsalla nyt on. Luontokin varmasti korjaa paljon, mutta niin teki jälkeen kerran asiantunteva kengittäjämmekin. Sylvi on ihana. Se on isokokoinen, kiltti, pitkäjalkainen ja urheilullisen näköinen varsa. Joku onnekas saa Sylvistä ihastuttavan kaverin ja tietenkin myös tulevaisuuden ravikungattaren. Sylvi tulee myyntiin sitten, kun sen napatyrä on operoitu Tampereen klinikalla. Tietenkin pitäisin Sylvinkin itsellä, mutta nyt tilanne on se, että tallissa on kuusi hevosta viidestä karsinassa, joten yhtälö ei nyt vain toimi.




Tallin ainut tyhjänä ollut karsina täyttyi kuukauden päivät sitten, kun Toivo saapui puolen vuoden Halsuan retkeltään kotiin. Ja kylläpä Toivo olikin muuttunut mies. Se on minun silmissäni ollut tietenkin aina hieno, mutta kyllä se paljon oli kesän aikana edukseen vielä muuttunut laitumella. Varsojen kehitys ensimmäisen elinvuotensa aikana on ihan valtava! Toivolla oli jo keväällä kärryt pari kertaa perässä ennen laidunlomaa, mutta nyt kotiin palattuaan ajotreeneihin on palattu uudella innolla. Homma alkaa hiljalleen onnistua kuten hevosella kuuluukin ja viimeiset pari ajokertaa onkin sujunut oikein mallikkaasti. Mutta oli tässä taannoin sellainenkin reissu, jolloin piti kesken lenkin pötköttää tiellä ja samassa rytäkässä hajosi valjaista pikalukotkin. Ja epäilemättä niitä ei niin onnistuneitakin ajokertoja on vielä tulossa. Kenkään Toivo pitäisi kohtapuoliin saada, mutta sen verran työlästä oli kavioiden vuoleminenkin nyt pari viikkoa sitten, että jos ei muuta, niin ihmisten pitää kerätä vähän voimiaan. ;)


Toivo kotona ensimmäisiä päiviään puolivuotisen Halsuan leirinsä jälkeen. Taustalla pikkusisko Sylvi ja emä Salama.





Toivo osallistui syyskuun ensimmäinen päivä Ylivieskassa pidettäviin Valtakunnallisiin Varsanäyttelyihin. Halusin ihan periaatteesta vielä Toivon sinne, koska kerrankin näyttelyt tuotiin Vermosta jonnekin keskemmälle Suomea. Viime vuonna tehtiin Vilman kanssa näyttelyreissu Vermoon, joten olipa vain melkoisin luksusta, kun näyttelyt järjestettiin nyt melkein kotikulmilla vain 40km päässä. Osallistujamäärä kertoi, että näyttelyn järjestäminen keskemmällä Suomea (tai jossakin Pohjoisessa, kuten Vermossa viime vuonna tulevista näyttelyistä kerrottiin) oli oikea ratkaisu. Varsoja oli ilmoitettu hurjat määrät ja tässä 1-vuotiaiden suomenhevosvarsojen luokassa oli jopa 31 osallistujaa!

Toivo ja Titta Ylivieskassa Valtakunnallisessa varsanäyttelyssä 1.9.2018.




Toivo on melko vilkas varsa, joten etukäteenkin hieman epäilytti, kuinka riemuissaan nuori ori tulee näyttelyissä vieraassa paikassa vieraiden hevosten ympäröimänä olla. Ja onhan se melkoinen sirkus, kun lauantaina alueella oli varmaan viitisenkymmentä 1-vuotiasta lämminveri- ja suomenhevosvarsaa.

Itse kuljettaminenkin on varsojen kohdalla tietenkin se ensimmäinen haaste. Toivon matkaseuraksi otettiin Vilma, mutta itse lastaus oli kuitenkin sen verran haastava vääntö, että kertaalleen Toivo kaatui lastaussillalla ja sai molempiin takakintereisiinsä haavat. Mutta kun varsa oli saatu traileriin asti niin itse matka meni vallan rauhallisesti. Näyttelypaikka vilisi hienoja varsoja. Täytyy sanoa, että näin näyttelyissä paljon hyväkäytöksisiä varsoja. Ja sitten oli Toivo. Iloinen, itseään ja elämänhalua täynnä villi ja vallaton nuori ori. Toivo näkyi ja kuului. Mutta olihan se hieno ja esiintyihän se hienosti. Ja Titta esitti Toivon erinomaisesti. Toivo esiintyi näyttelypäivän viimeisenä varsana, mikä loppupelissä saattoi sitten olla hyväkin asia. Pitkän päivän jälkeen Toivo saattoi olla jo sen verran väsähtänyt omalla esiintymisvuorollaan, että suostui esittämään jopa käynninkin päivän vireystasoon nähden yllättävän hyvin. Raviliikkuminen on Toivon paras ominaisuus, Titta onnistui esittämään sen Toivon kanssa hienosti ja pisteissä ravi huomioitiin yhdeksikön arvoisesti juuri niin kuin minun mielestäni Toivon kohdalla kuuluikin.





Toivo sai aika mukavan pisterivin, yhteensä 47 pistettä ja palkittiin puhtaalla kakkospalkinnolla. Pistesaalis oli päivän toiseksi paras, tosin muutama varsa taisi olla juuri samoilla pisteillä kuin Toivo. Jokatapauksessa 47 pistettä riittivät viiden finalistivarsan joukkoon. Jo se oli hirvittävän hienoa. Meidän omakasvatti ikiomista valiovanhemmista oli vuoden 2018 valtakunnallisen varsanäyttelyn finalisti! Huikeaa! Finaalissa oli kaksi ravi-, kaksi ratsu- ja yksi pienhevossuunnan varsa. Varsat kiersivät aluksi käynnissä kolmiolla ja sen jälkeen ne kutsuttiin vielä kertaalleen yksitellen esittämään raviliikkeet. Tuomaristo kertoi painottavansa finaalissa juuri varsojen liikkumista ravissa. Yksitellen varsoja alettiin palkitsemaan viidennestä sijasta lähtien. Toivo pysyi varsa varsan jälkeen yhä kehässä. Lopulta se oli kehässä kahden parhaan joukossa pienhevossuunnan varsan kanssa. Hurjaa. Ja sieltä se viimeinenkin "pudotus" tuli ja Toivo jäi jäljelle voittaen 1-vuotiaiden suomenhevosten valtakunnallisen varsanäyttelyn! Mahtavaa!!! Eipä voisi ensimmäisen omakasvatin kohdalla parempaa tulosta saavuttaa.

Toivon arvostelu pisteineen:
Hyvät tyypit, hyvin kehittynyt, ryhdikäs. Tyyppi: 8
Syvä, sopusuhtainen, pyöreä runko, kevyt kaula, jossa suora ylälinja, matala säkä, hyvä lapa, pitkä lanne, pitkä loiva lautanen. Runko: 8,5
Etujaloissa taittuneet varvasakselit, takajalat väljäasentoiset, käyrähköt kintereet. Käynnissä etujalkojen liike ahtaanlainen, hieman melova, hieman epävakaa kinner. Ravissa etujalkojen liike meloo, takajalkojen suora. Jalat ja liikkeiden säännöllisyys: 7,5
Melko holvikkaat kaviot, etukaviot pitkät, hieman lohkeilleet, takakaviot melko säännölliset. Kaviot 7.
Lyhyt, rytmikäs käynti, kiirehtii. Käynti 7.
Tahdikas, matkaavoittava, lennokas ravi. Ravi 9.
Huom: Hieman rauhaton mitata ja tarkastaa.
Korkeus: 145cm-147cm.

Toivo palkintosateessa.


Loimessa luki "Valtakunnan komein 1v". Aika vakuuttavaa. ;)



Kunniakierroksella ei enää oikein tahtoneet pysyä kenenkään töppöset maassa. :D

Sitten muiden hevosten kuulumisiin. Samu koki loppukesästä viimeisellä mahdollisella hetkellään heräämisen raviurheilun saralla. Samulla on koitettu ajaa koko kesä tasaisesti kilpaa ja Jussi on tarjoillut sille erittäin nättejä startteja. Menestystä ei ole tullut, mutta tärkeintä olikin saada rakennettua itseluottamuksensa menettäneen Samun kilpailumotivaatio takaisin. Välillä oli jotain valonpilkahduksia, kuten Halsuan aika hyvä startti heinäkuun alussa. Sitä seurasi todella surkea esitys Ylivieskassa keskipitkällä matkalla, jossa Samua ei kiinnostanut juokseminen viimeiseen kierrokseen. Tuossa vaiheessa seurasi ihmismielen turhautuminen. Ainakaan minä en nähnyt enää mitään järkeä jatkaa Samun kanssa raviurheilun harrastamista. Jussi kuitenkin ehdotteli vielä varustemuutoksia ja päädyttiin vielä kerran kokeilemaan. Mukaan mentiin vähän ylisarjaan Härmään, mutta iskän sanoja lainaten "viimeinen se on kumminkin, sama millaisessa sarjassa ajettaisiin". Samulta riisuttiin kaikki kengät ja suojat pois, otettiin silmälaput pois ja vaihdettiin kovempi kitarauta ja puoltajan kuolaimen sijasta suuhun nivelkuolain. Jotain naksahti kohdalleen. Samu oli koko ravipäivän täksi hevoseksi äärettömän rento ja hyvänoloinen, mutta ei sen olemus ole aina ennenkään menestymiseen vaikuttanut. Ehkä Samu tajusi, että tikulla oli nyt sen oma henkikulta ja meidän toppariruuna juoksi tuolloin tuosta vain yhtäkkiä ennätyksensä 25,5ke. Sijoitus oli kovassa lähdössä kuudes, mutta hevonen oli aivan erilainen kuin aikaisemmin tänä kesänä, sillä nyt se kilpaili tosissaan maaliin asti. Siinä se sitten oli. Se onnistuminen, jota me olimme odottaneet ja jonka takia Samua oli uudestaan pyritty rakentamaan. Härmää on seurannut sitten montakin hyvää esitystä; Kuopiossa Samu oli keulajuoksun jälkeen kolmas juosten tuolloin ensimmäistä kertaa jenkkikärryt perässä. Sitten mentiin uudestaan Härmään, jossa Samu teki kauden hienoimman juoksunsa, teki kovan loppukirin ja hävisi voiton vain maalikameran kuvassa. Sen jälkeen Samu on startannut vielä kertaalleen Oulussa, jossa esitys oli kohtuuhyvä ja lopputulos nelonen.
On tämä vain kummallinen laji. Ei voi muuta sanoa.


Samu Kuopiossa


Samu Ylivieskassa






Kengätön, silmälaputon ja jenkkikärryllinen Samu on ollut leppoisa näky!




Aatu ja Vilma olivat kesän ajan helpolla ja parantelivat kumpikin jalkavammojaan. Kuukauden päivät sitten molemmat vierailivat Seinäjoella klinikalla ja saivat treenilupansa takaisin, joten nyt on sinällään epätodellinen tilanne, kun kaikki tallin hevoset ovat jossakin määrin kunnossa ja jos Toivokin lasketaan joukkoon, niin treenihevosia on neljä.

Kesän aikana opetin Vilman ratsastukseen ja nyt olen käyttänyt sitä muutaman kerran Torpan Ratsutallilla Hannan ratsutettavana. Laukka ei vielä ole kuulunut kuvioihin, mutta perusratsastus voltteineen, väistöineen, taivutuksineen ja siirtymisineen ovat olleet opettelun kohteena. Suomenhevosesta on moneksi. Niin Vilmastakin, josta tulee minulle vielä todella mukava ja monipuolinen harrastuskaveri. Kesän jäljiltä se on aivan järkyttävän lihava, mutta jospa se ensi kevääseen mennessä näyttäisi ihan ravihevoselta. Silloin tällöin olen ratsastellut Salamallakin Sylvin pomppiessa omia kuvioitaan mukana. Vilman ratsastus on omalla tavallaan antoisaa, mutta mikään ei korvaa sitä tunnetta, mikä Salaman selässä tulee; kun hevonen ymmärtää täydellisesti mitä siltä pyydät ja kun hevonen haluaa tehdä kaikkensa sinua miellyttääkseen. Sellaisia hevosia on vain yksi maailmassa. On vain yksi Salama.


Näissä kuvissa Vilma on ensimmäistä kertaa Hannan opissa.




Kaikenlaista on siis mahtunut tähänkin kesään. Aikataulutetussa maailmassa on näköjään välillä hyvä pysähtyä vaikka blogin ääreen huomaamaan, kuinka paljon hienoja asioita kesään ja koko elämään on mahtunut. Koska kuulumisia on tullut kirjoiteltua harvoin, niin kuvia on kertynyt paljon. Tässä murto-osa kesän aikana otetusta kuvista näytille.

Toivo

3 kommenttia:

  1. Olipa kiva kuulla kuulumisia. Kovasti jo odottelinkin ;) Tsemppiä syksyyn.

    VastaaPoista
  2. Kyllä sinulla on tallissa hienoja hevosenalkuja! Jos ei kilpailussa aina tule menestystä, voit unohtua katselemaan upeita hevosiasi. Hienoa työtä! Kyllä suomenhevonen voi olla upea - ja vielä kertaa monta.Tsemppiä!

    VastaaPoista
  3. Pitkästä aikaa käväisin lukemassa kuulumisia. Onnittelut vielä täälläkin tuosta varsanäyttelyn menestyksestä (myös Sisu-sedältä :D )

    VastaaPoista