Raviurheilu on minun mielestäni ennenkaikkea haaveita. Unelmia menestyksestä ja uskoa omaan tekemiseen.
Hevosihmisiltä haaveet eivät koskaan lopu. Minun pitkäaikanen suuri haave omasta tallista toteutui kesällä 2008.
Lohkoamisen yhteydessä tallitontti sai osuvan nimen; haavemaa.


Tallissamme asuu neljä suomenhevosta, joiden kanssa touhutessa kaikki mahdollinen vapaa-aikani kuluu.

Tämä blogi pitää sisällään ajatuksiani raviurheilusta, elämästä yleensäkin ja juttua hevostemme arjesta.



15.7.2009

Toiveikkaana tammasarjaan!




Päivät tahtoo hurahtaa ohi sellaisella vauhdilla, ettei perässä pysy... Hevoset ovat kuitenkin saaneet liikettä ja molempien kohdalla kaikki vaikuttaisi päällepäin olevan kunnossa.

Salama on löytänyt sairaslomallaan kadottamansa työmotivaation takaisin ja se on esittänyt hiitillä mukavia otteita. Siitä innostuneena ilmoitimme Salaman starttiinkin! Salama palaa raviradoille lähes kahden kuukauden tauolta toivottavasti entistä ehompana ensi sunnuntaina Haapajärvellä. Tammasarjassa vastaan asettuu tietenkin taas kovia nimiä Norikon ja Virelinan johdolla, mutta minä olen valtavan iloinen, että Salaman kanssa ylipäätänsä pitkästä aikaa päästään starttiviivalle. Salama pääsee lähtemään paalulta numerolla yksi, joten taktiikka lienee aika lailla se, että vedetään niin kovaa kyytiä kuin peli vetää ja toivotaan, että ainakaan aivan kaikki takamatkan hevoset eivät saisi Salamaa kiinni. ;) Kyytiin saadaan pitkästä aikaa Niskasen Ari, joka parhaiten kyllä onkin saanut Salamasta vauhtia irti. Toivotaan siis, että Salaman ja Arin yhteystyö jatkuu yhtä loistavana kuin se on tähän asti ollut; kaksi starttia (toinen kylläkin harkkareissa) ja kaksi kakkostilaa. Eiköhän siinä olekin jo ihan kylliksi tavoitteita!

Viimeksi tänään käytiin aamusta molempien hevosten kanssa Kaustisella. Iskä ajoi Salamalla hiittisuoralla vetoja 6 x 600m 1.40-vauhdilla ja minä kiertelin Aatun kanssa rataa ympäri muutaman muun varsan kanssa. Vaikkei aina kotona siltä tuntuisikaan niin radalla Aatu käyttäytyy kyllä vallan hienosti. Yhtään ei tarvi möyrytä tai pelleillä, sillä Aatu on radalla mukamas niin ahkerana töissä, että keskittyy vain omaan tekemiseensä - ja ehkä hieman Salamalle huutelemiseen, mutta pitäähän sitä nyt välillä varmistaa, ettei kaveri oo jo lähteny kotiin. Mukavasti varsa alkaa pelittää ja käyttäytyä aikahevosten tavoin.

Salaman kanssa käytiin viime viikolla osallistumassa Merin kouluvalmennukseenkin, mutta siitä tunnista nyt ei jäänyt paljon kerrottavaa. Tamma oli epätasainen ja vähän laiskakin enkä itekään ollu kyllä kovin huippuhuumorilla tunnilla mukana. Kuuliaisestihan Salama suorittaa kaiken siltä pyydetyn, mutta vähän se oli tosiaan veltto lomailunsa jäljiltä. Mua rupes jossakin vaiheessa tympäsemään se, kuinka Salaman olisi pitänyt liikkua niska ylhäällä isoa ja tahdikasta ratsuravia. Näyttäkööt joku muu 4-vuotiaalla vaikka suokkiratsullaan saman, ni voin koittaa sitten tehdä ravurilla perässä... Loppujen lopuksi löysäsin vähän ohjaa ja kerran imasin. Ratsusta tuli ravuri, ja siinä oli nyt näyttää sitten sitä vauhdikkaampaa ravia - harmi vain, että Salama ei hyväksi ohjastuntumaa juuri lainkaan tuollaisessa ravurinravissa, saati sitten, että sen pitäisi vielä muodossakin kyetä liikkumaan. Hohhoijaa. Välillä mietin, mitä me tuolla valmennuksessa oikein käydään, mutta toisaalta kyllä minä siitä touhusta tykkäänkin. Ja minusta on tärkeää, että joku edes joskus kattoo vähän mun ratsastelun perään. ;) Tärkeänä pidän myös sitä, että pääsen taivuttelemaan ja jumppailemaan Salamaa tunnilla kunnolla - kun vain ite edes muistaa, että yhtään sen enempää ei hevosen tavitse tällä hetkellä kyetäkään.

Pikkupelimannin karsinnat käytiin kattomassa sunnuntai-iltana paikan päällä Kaustisella. Kyllä oli hienoja varsoja ja vauhdikasta menoa. Kahdestatoista finaliin päässeestä varsasta oli ainakin viisi sellaista, jonka kanssa Salamakin on kilpaa juossut. Eikö se siis olekin melkein sama asia, kuin että Salama juoksisi näiden huippuvarsojen kanssa 10 000 euron ykköspalkintoa jahtaamassa reilun viikon päästä Pikkupelimanniajon finaalissa. ;) Ehei, nyt minua ei enää harmita se, että Pikkupelimanni jäi meiltä väliin. Katseet eteenpäin ja uusia haasteita kohti! Eli ei muuta kuin varovaisen toiveikkaana tammasarjaan!

Nostetaan ravifiiliksiä vaikkapa näillä Salaman huhtikuun startista otetuilla kuvilla, jotka ovat ottaneet Heidi Laaksonen ja Riitta Laaja. Kiitos heille!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti