Haapajärven startin jälkeenjättämät haavat on nyt nuoltu. Lisäksi oma usko siihen, että omistan maailman toisiksi parhaimman hevosen (Nopsa oli se paras), on jälleen saatu takaisin. Lähtökohdat "uudelle elämälle" on siis kunnossa. Nyt tarvitsee jatkossa keskittyä vain pelkkään työntekoon ja reippaaseen treenaamiseen. Seuraava startti siintää ehkä jossain hokkikelien aikakaudella, jos tahti tällaisena jatkuu, mutta vielä me täältä Salaman kanssa tullaan, se on varma!
Salaman kengitystä hiottiin kuntoon viime viikolla Kaustisella. Puusaaren Jyri on käynyt kengittämässä meillä hevoset mutta nyt raviongelmat tuntuivat siinä määrin mystisiltä, etten minä enää osannut niitä kengittäjälle selittää. Siispä sovittiin treffit Kaustisen radalle, missä Jyri aluksi ajoi Salamalla hiitin ja sen jälkeen kengitti tamman. Minun silmääni Salaman meno hiitillä näytti varsin vaivattomalta ja Jyri vahvistikin tamman ottavan nyt tosi helposti vauhtia - ainakin sitten kun kengityspolitiikka saadaan kuntoon. Jyrin mielestä Salaman ongelmat johtuvat oikeasta takajalasta, josta suurin vika Tampereen klinikalla löytyikin. Hevonen on aika kauan varonut jalkaa ja lusmuaan sen käyttämistä edelleen. Jotta jalka saataisiin mukaan taas täysipäiväiseen työntekoon, siihen laitettiin hieman raskaampi kenkä välipohjan kera. Lenkeille siihen vedetään vielä painoputsi päälle. Etusiin laitettiin myös välipohjat, sillä Salamalla on hirvittävän matalapohjaiset kaviot, mikä taas helposti aiheuttaa niiden varomista. Kengittäjä tuumasi, että Salamalle kokeillaan seuraavaan starttiin alumiinikenkiä eteen. Kuulemma kukaan pikajuoksija ei juokse painavilla lenkkareilla... Alumiinithan on kuitenkin tyypillisesti lämpösten (ja Jokitalon Santun) kengät, mutta saahan sitä kaikkea kokeilla.
Nyt operaation nimi on jalan kuntoutus ja siihen voiman saaminen. Päätettiin käydä jokatoinen päivä Lampin radalla ajamassa pitkää lenkkiä -ei hiittiä, mutta noin kahden minuutin vauhteja useampi kilometri putkeen. Ja nimenomaan väärinpäin, että oikea takanen joutuu tekemään suurimman työn. Voihan jalka-parkaa. Pari kertaa Salama onkin käynyt nyt juoksemassa radalla 10-11km reippaat hölkkälenkit. Kotosalla voi sitten tehdä ratsastamalla kävelylenkkejä välipäivinä, jos siltä tuntuu. Kesän ajan Salaman treeni onkin kyllä ollut olosuhteiden pakosta liian kevyttä, myönnetään. Ja vaikka tuo radalle kuskaaminen tuntuukin jokseenkin työläältä, on se nyt yksinkertaisesti ainut vaihtoehto, jos hevosta meinaa kunnolla päästä treenaamaan.
Aika käsittämättömältä tuntuu, mistä sitä itsekin aina tuon uuden innon ja uskon tähän touhuun löytää. Jossakin määrin palaan heikkoina hetkinä aina siihen Salaman tämän kauden ensimmäiseen starttiin Ylivieskassa. Silloin tamma näytti minusta sivusta katsottuna siltä, että se nauroi vastustajilleen ja söi ne yksi toisensa jälkeen. Vielä joskus Salama juoksee samanlainen fiilinki päällä myös jossain isommassa lähdössä...
Kun omien hevosten edesottamuksissa ei ole paljon jännäämistä, on tullut seurattua sitäkin tarkemmin Salaman ja Aatun sisarusten kilpailemista. Etenkin Aatun 5-vuotias veli Ponnen Onni on kulkenut upeasti. Siitä tuli eilen Forssassa uusi tähtijuoksija ja rahaakin on tilillä jo lähes 8000€. Ponnen-Leikin varsat on järkiään kulkenut niin hienosti, että vastaavanlaisiin saavutuksiin päästäkseen siinä onkin nuoremmille Saralle, Aatulle ja Sisulle tulevaisuudessa tekemistä. Aatun kohdalla ollaan kuitenkin töitä yritetty parhaamme mukaan tehdä. Ori on aisoissa kolmisen kertaa viikossa - ja jos ei muuta niin omistajansa se ainakin saa joka lenkillä yhtä iloiseksi. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti