Kuninkuusravit näetty ja koettu

Ravikuningas 2009: Patrikin Muisto

Kuninkaallinen saattue: I.P. Vipotiina ja Patrikin Muisto

Meidän lisäksi kunkkareissa oli muutama muukin...

Toisilla kunkkarit ottaa päähän - Jonnalla jalkoihin.
Siitä se mummoutuminen alkaa; hieno on väri ja turvotus!

Näistä jokainen suomenhevosravurin omistaja haaveilee...
Näiden loimien ja seppeleiden takia töitä tehdään päivästä ja
vuodesta toiseen.

Ei ole häpeä olla nopea... Kunpa joskus jälkeläisilläkin olisi

samanlainen nopeus. Saran Salama revittää lauantain lämmityksessä.

Kesän kohokohta on nyt ohi. Lappeenrannan kuninkuusravit täytti taas kaikki odotukset ja hienon raviviikonlopun huippuhevoset jälleen kerran tarjosivat kaikille katsojille. Myös hellettä piisasi aurongon porattaessa koko viikonlopun. Suomen ravikansa sai Lappeenrannassa uudet upeat ravikuninkaalliset, kun Patrikin Muisto ja I.P. Vipotiina ottivat vallan haltuunsa 6808 metrin urakoinnin jälkeen. Hienoja hevosia kumpainenkin. Hienoa oli olla myös todistamassa sitä riemua, mikä uusien ravinkuninkaallisten taustajoukot saivat kokea. Heidän unelmansa on nyt toteutunut. Minun suosikkini Saran Salama ansaitsee viikonlopun urakastaan myös täydet pisteet. Kolminkertainen ravikuningas ei luopunut kruunustaan taistelematta, vaan sijoittui lopulta kuninkuuskilpailun kakkoseksi sekunnin hurjalle Patrikin Muistolle häviten.

Oma tankki on kuninkuusravien jälkeen jossakin määrin aina tyhjä. Elämää on kuninkuusravien jälkeenkin, mutta hieman takkuiselta arki tuntuu joka vuosi tuon ravikansan yhteisen juhlan jälkeen. Mitenkähän sitä taas saisi motivoitua itsensä työntekoon ja normaalielämän pariin, kun tähän asti on menty vain kunkkareiden voimalla. Tokihan ne kuninkuusravit on taas ensi vuonnakin, vieläpä Oulussa, joten ei kai se auta kuin alkaa niitä odottamaan.

Treeni-intoa kunkkarit sentään aina tuovat. Minun unelmani on vielä toteutumatta ja sen eteen tehdään taas uudella innolla töitä. Ja sitä on vielä paljon. Siispä hevoset ovat treenanneet ihan normaaliin malliin: Salama joka toinen päivä ja Aatu ehkä hieman harvemmin, mutta säännöllisesti kuitenkin. Salaman kanssa mennään sunnuntaina Alavieskaan harjoitusraveihin. Odotuksia ei ennestäänkään ollut, mutta ne laskivat entisestään, kun Salaman sarja olikin mennyt peruihin hevospulan takia, ja se joutuu juoksemaan nyt ehkä vähän kovempia hevosia vastaan. Olisin halunnut ajaa sillä nyt mahdollisimman helpon startin, mikä ei nyt taida aivan toteutua, mutta ollaanpa nyt ainakin mukana. Kuskikaan ei kovin kaksinen sankari ole, joten lähinnä kokemusta mennään molemmille hakemaan. Tiedä sitten pysynkö edes kärryjen kyytillä, kun yövuoron jälkeen lähden vielä silmät ristissä kilpaa ajamaan...

Laitan tähän hieman kuvasatoa kuninkuusraveista. Imetään niistä sitten voimaa taas syksyn räntäsateissa. ;) Seuraaviin kuninkuusraveihin nimittäin ei ole enää kuin ehkä jotain 360 päivää... Niitä odotellessa!