Tilasin talven heti kuninkuusravien jälkeen alkavaksi ja vaikuttaa siltä, että sen olen kohta saamassakin - sen verran syksyn tuntua on ollut viimeisen viikon ilmassa. Varsinkin tänään vettä tuli oikein tulvimalla ja tuuli oli kuin suoraan Siperialta. Hevosillekin sai kaivaa pitkästä aikaa loimet päälle ennenkuin niitä raaski ulos laittaa. Tuntui kyllä, että niillä vaikutti tällaisella karmealla kelillä olevan ulkona paljon hellepäiviä mukavampaa, sillä laukkaa ainakin vedettiin tarhaa ympäri kierros toisensa jälkeen. :)
Meikäläistä syksyn saapuminen lähinnä masentaa. Mikään ei oikein jaksa innostaa, eikä motivaatiota ole tehdä yhtään mitään. Tätä surkeutta ei ainakaan yhtään helpottanut se, että Salama esiintyi eilen Alavieskan harkkareissa lähinnä vain väärällä askellajilla nimeltä laukka. Ja kun ei Salama oikeasti edes osaa laukata! Nyt se kuitenkin veti heti lähtökiihdytyksessä laukalle, jota ei olisi suostunut antamaan millään alas. No antoihan se sitten, kun oli tyyliin pysähtynyt ja muu joukko meni jossain sadan metrin päässä. Lähestulkoon jokaiseen kaarteeseen tuli myöskin parin askeleen hyppy. Myönnetään, että radan kaarteet olivat kyllä hankalat, mutta on Salama juossut Lapinkairan radalla samanlaisia kaarteita milloinkaan niissä laukkaamatta. Selityksenä voidaan keksiä vaikkapa se, että kuski halusi ajaa Salamalla yhtä löysällä sekillä kuin harjoituksissakin - mikä ei näköjään ollut kovin loistava idea. Todellisuudessa taas Salama paukutti jalkoihinsa jälleen jokaisella askeleella. Sinällään on aika käsittämätöntä, että hiittikärryistä tammalla voi ajaa kuinka kovaa tahansa, eikä varmana kolahda jalat yhteen. Mutta kun laitetaan kevyet kilpakärryt perään, niin johan alkaa paukutus kuin kyyhkysmetsällä konsanaan. Sama ongelma oli kyllä kevättalvella peruskuntoaikakauden jälkeenkin ja nyt propleema on jälleen saapunut iloksemme. Noh, tällä viikolla taas kengitellään... Mutta raviurheilussa pitää kuitenkin aina koittaa hakea myös niitä hyviä puolia ja sellainen oli ehdottomasti Alavieskassa se, että hevonen yrittää startissa tällä hetkellä huiman paljon ja kilpailee niin tosissaan - aivan kuin ravihevoset ikään! Ohjissa on hyvä paine ja hevosella hyvä motivaatio mennä - harmi vain kun askellaji sattui olemaan nytkin väärä. Pää vetää nyt kyllä, mutta liikeongelmien kanssa siis painitaan edelleen. Ite oon tällä hetkellä niin tympääntyny koko raviurheiluun, että en tiedä, yritänkö Salamalla starttiin enää tänä vuonna ollenkaan, vai reenaanko rauhassa nyt taas talven (kerta se nyt on tulossakin...) ja kevättalvella tultaisiin uudella innolla radalle.
Tällä hetkellä mua tympäsee sekin, että Salama on "päällepäin" paremmassa kunnossa kuin koskaan. Nykyään se näyttää ihan aikuiselta hevoselta, ei enää varsalta, siitostammalta, työhevoselta tai keskeneräseltä teiniltä, vaan nimenomaan aikuiselta ravihevoselta. Mutta vaikka hevonen näyttää hienommalta kuin koskaan, se myös juoksee huonommin kuin koskaan. Hienoa. Ja niin pirun masentavaa.
Yritä nyt tässä sitten keksiä jotain positiivistakin kerrottavaa. Noh, kerrotaan nyt vaikkapa se, että Salama osaa nykyään nostaa ratsastaessa pohkeista laukan. Siis ihan silloin, kun ratsastaja haluaa eikä kuten kärryt perässä, silloin kun hevonen haluaa. Oon vetäny sillä laukkavetoja nimenomaan oikeaa laukkaa, jotta se työntekoa pinnaava oikea takajalka joutuisi kunnolla hommiin. Positiivinen asia on myös Aatu. Se treenaa niin hurjan hyvin. Toistaiseksi. Muuta positiivista en enää keksikään. Masentavaa. Piste.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti