Vaikeuksia ja vaivoja

Viime aikoina on jossakin määrin taas tullut mietittyä tämän hevoshomman kannattavuutta ja ylipäätänsä mikä tässä touhussa oikein vetää puoleensa. Olen vakaasti sitä mieltä, että raviurheilussa on vain kaksi ammattiryhmää, joiden silmin katsottuna raviurheilu on kannattavaa: Ensimmäinen on eläinlääkärit ja toinen valjas/hevostarvikekauppiaat. Minä olen viimeisen viikon aikana taas uskollisesti kantanut korteni kekoon näiden ammattiryhmien tukemiseksi ja kuskannut vähäiset euroni klinikalle ja Saarisen Matille... Täytyyhän joidenkin tässä touhussa pärjätäkin!

Viime ajat on mennyt lähinnä huoltotoimenpiteiden parissa. On kengitetty, madotettu, rokotettu, piikitetty. Ja se aika mikä näiltä on jäänyt on sitten treenattu.

Ensinnäkin viime viikolla Jyri kengitti ja hiittasi Salaman Kaustisella. Tamman ravirytmi on ollut niin hakoteillä, että muutettiin kengitystäkin heti kerralla kunnolla: eteen alumiini-combit ja taakse hokkikengät. Alumiinit ei ole kyllä mitkään treenikangät, mutta halusin kokeilla, mitä tapahtuu, kun etupäätä kevennetään reippaasti. Hokkikenkiä olen haaveillut jo jonkin aikaa takapäähän, sillä jossakin määrin olen miettinyt, onko kaikkien ongelmien pääsyy pidon puutteessa... No, nyt sain kaiken minkä halusin. Kengityksen jälkeen Jyri päästeli 2600 metrin hiitin. Enää ei kolissut jalat yhteen ja sivusta katsottuna hevonen näytti varsin kohtuulliselta. Vauhtia tamma otti aivan eri tapaan kuin aikaisemmin ja Jyri olikin sitä mieltä, että nopeuden puutteesta Salaman menestyminen ei jää kiinni. Mutta. Voiman tai terveyden puuttesta se sitten voikin jäädä. Oikea takajalka on edelleen toivottoman voimaton ja hevonen vetää sitä aivan liikaa. Kuulemma surutta saisi jarrukärryjä vedätellä ja niillä vetoja ajaa...

Sunnuntaina kävin Salaman kanssa kaksistaan Ylivieskassa, missä oli sovittu hiittitreffit Santun ja Jokitalon poppoon kanssa. Ja jos Salama on aikaisemmin vetänyt takastaan, niin nyt se ei ainakaan loppuhiitistä käyttänyt koko jalkaa lainkaan! Jopa minä nyt vihdoinkin näin ja tajusin, miltä se jalan vetäminen kärryiltä katsottuna näyttää! Ei ole kunnossa hevonen ei. Siispä seuraava suunta oli klinikalle, minne päästiinkin heti tänään. Salama sai oikeaan takapolveensa piikin. Ja muutaman viikon päästä saa uudestaan. Jos multa kysytään (eikä eläinlääkäreitä) niin VIHDOINKIN piikki tuli edes oikeaan niveleen! Kyllä sitä voimaakin voi varmasti sitten ajaa, kunhan hevonen nyt aluksi on siinä mielessä terve, että edes käyttää jokaista kinttuaan oikein.

Salama ja Aatu sai influenssarokotteensakin perjantaina. Ensimmäinen kerta, kun meillä koskaan on hevosia rokotettu! Mutta nyt oli pakko, sillä ensi vuoden alusta ei rokottamattomilla hevosilla enää kilpaa päästellä. Mitään taukoja ei kyllä meidän hevoset rokottamisen vuoksi saanut eikä ne kyllä yhtään vaisuilta ole vaikuttaneetkaan. Moniko ihminen sitä ehtii viikon makaamaan, kun on influenssarokotteen saanut? Ei kukaan.

Tällä viikolla Aatun pitäis saada myös uusi kenkäkalusto jalkoihinsa. Ja Salaman alumiinitkin vaihdetaan rautaisiin versioihin, sillä eihän nuo alumiinit kestä viikkoa kauempaa... Kengityksen jälkeen on sitten Aatunkin lapsuus loppu ja oriin on vihdoin aika siirtyä kunnon treeniin. Tämän vuoden 3-vuotislähdöissä on tehty Tähti-Hepun toimesta jo Suomen Ennätyskin, joten kyllä vastaaviin vauhteihin kyetäkseen saa Aatukin ruveta jo hikoilemaan. ;)

Eli ongelmia ongelmien perään sen kuin riittää meikäläisillä. Raviurheilu on maailman vaikein laji. Toivottoman vaikea. En suosittele kenellekään. ;)