Kesän kohokohta on hyvin lähellä. Kuninkuusravit ravataan ensi viikonloppuna Lappeenrannassa, jonne pitkän matkan vuoksi suunnataan Jonnan kanssa jo perjantaina. Luvassa on takuulla jälleen kihelmöivän jännittävä kilpailu vuoden 2009 ravikuninkuninkaasta ja kuningattaresta. Mutta päälähtöjen lisäksi kununkuusraveissa jokainen muukin lähtö vilisee huippuhevosia, sillä ohjelmaan kuuluu mm. suomenhevosmonten SM-finaali, pikkuprinssi, pikkukunkku, V75-finaalit ja monta muuta äärimmäisen hienotasoista huippuravilähtöä.
Minun kuninkuusravihistoriani alkoi vuonna 1997 Ylivieskan kuninkuusraveista. Kun sen tunnelman pääsi kokemaan kerran, ei näistä karkeloista yksinkertaisesti voi enää jäädä pois. Mukaan on päästävä vaikka pää kainalossa. Lappeenrannan kuninkuusravit ovat minulle jo kolmennettoista kunkkarit. Yleisön seassa omia suosikkeja kannustaessa ei voi olla unelmoimatta siitä, että vielä jonain päivänä oma hevonen juoksisi kuninkuusraveissa - ei välttämättä edes päälähdössä, vaan ihan sama missä "oheislähdössä" tahansa, sillä kunkkareissa ollaan jokatapauksessa aina huipulla. Siellä hevoset saavat ansaitsemansa huomion, jokainen osaanottaja on varmasti viimeistä häntäjouhea myöten puunattu ja jokaisen kanssa on tehty vuosikausien työ - kaikki hevoset ovat huippukuntoisia ja äärimmäisen hyvinhoidettuja. Ja se mieletän tunnelma ja yleisön mukanaeläminen saa joka kesä ihon kananlihalle ja vedet silmiin - samanlaista ravifiilistä ei voi löytää mistään muualta. Kaikki tämä on niin uskomattoman hienoa, että edes se, että jonotat kaksi päivää ihan joka paikkaan - jopa aina niin ihaniin pajamajoihin, litistyt 20 000 ihmisen väkivyöryyn, poltat itsesi punaiseksi kuoriutuvaksi ravuksi istuessasi pari päivää paahtavassa auringonpaisteessa, et löydä ihmisvilinästä yhtä ainutta tuttua kasvoa ja maksat finn spingin vesipulloa myöden ryöstöhinnan, ei latista kunkkarimeininkiä. Se kaikki on kuninkuusravien tunnelman arvoista.
Minulla on kuninkuuskilpailuun vain yksi suosikki. Saran Salama. Toivon, että Saran Salama vie vanhoilla päivillään vielä neljännen ravikuninkuutensa. Perttusen Tapio osaa virittää oriinsa huippukuntoon aina kesän h-hetkeä varten ja myös hevonen itse tuntuu tietävän, että kyseessä ei ole ihan mikä tahansa V75-lähtö. Saran Salama nauttii ihmisten kannustuksesta ja yltää kuninkuusajoissa aina parhaimpiin suorituksiinsa. Toivottavasti sama tahti jatkuu Lappeenrannassakin. Harmittavaa on, ettei A.T. Eko osallistu tänävuonna pääkilpailuun lainkaan. Viime vuonna Eko oli kokonaiskilpailun kolmas ja ensikertalaisen suorituksen näyttävyyttä korosti tietenkin pitkän matkan voitto suomenennätyslukemilla. Toivottavasti Eko nousee vielä omalle tasolleen ja näyttää ensi vuonna Oulussa muille menemisen mallia.
Sekä kuninkuus- että kuninkatarkilpailu vaikuttaa etukäteen ehkä tasaisemmalta kuin koskaan minun ravihistoriassa. Jännittitettävää riittää varmasti viimeisen matkan maaliintuloon saakka.
Omat hevoset eivät tiedä tällaisista karkeloista vielä mitään. Tulevaisuuden ravikuningas ja ravikuningatar laiduntavat tyynen rauhallisesti kärpästen kanssa pihalla. Aatu on taas yhden askeleen seppelettä lähempänä, sillä se sai viime viikolla kilpakärryt ensimmäistä kertaa peräänsä. Eipä ori niistä mitään välittänyt vaan veti "hiitin" sellaisella tyylillä, että oksat pois. Salama on käynyt tunnollisesti joka toinen päivä Lampin harjoitusravirataa kiertämässä. Kunto nousee ja ravi paranee hiljalleen. Eilen minä puolestani pääsin monteilemaan Kenny Croftin kanssa Pihtiputaalla. Oriin ensimmäinen montestartti ei tuonut menestystä, mutta iloa kylläkin: hevonen toimi loistavasti, oli äärimmäisen mukava ratsastaa ja teki sen minkä kolmella terveellä jalalla pystyi. Upea Kenny takasi sen, että minulla oli ainakin lähdön komein hevonen ratsastettavana. :)
Kunkkareihin on enää viisi yötä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti