Työniloa

Aakeeta laakeeta...

Salama on joutunut treenailemaan viime aikoina omiin nimiinsä....

Ja kyllä tympäsee, kun ei oteta lenkille mukaan!

Yksi kuva sisältä tallistakin. Salama on saanut
uudet jarrukärrylänget.

Minä oon viimeisen viikon ajan suorastaan asunut töissä, joten harrastusrintamalla on ollut hyvin hiljaista. Ehtiihän sitä työpäivien ohessa käydä hevoset ruokkimassa ja harjaamassa, mutta eipä juuri mitään muuta. Tänäaamuna, kun lähdin yövuoron jälkeen töistä, niin ulosleimatessa tunteja oli 8 päivän ajalta reilut 85. Joten kyllä sitä töissä on tullut oltua... Ja huom, mulla sentään oli viime keskivikko vapaatakin! Toisaalta on kyllä ehdoton pakko ollakin töissä, että ylipäätänsä pystyy tätä hevoshommaa harrastamaan! Nyt kuitenkin näyttää paljon paljon valoisammalta harrastusrintamalla, kun ens viikkokin on pelkkiä vapaapäiviä täynnä ja saa keskittyä olennaiseen - eli hevosiin. :)

Salama on jostain kumman syystä saanut olla vapaalla viikon verran. Piikitys tuli sinällään aivan oikeaan ajankohtaan, kun en olis muutenkaan ehtinyt tammaa järin monesti viikon aikana liikutella. Joten Salama on pitänyt lomaa. Aloin oikein miettiä, että milloinkahan viimeks Salama on ollut viikon ajan tekemättä mitään, joten piti sitten plarata treenipäiväkirjoja hetken aikaa. Jaksoin selata 1,5 vuotta taaksepäin, mutta eipä siinä aikana Salama oo viikon vapaata kertaakaan pitäny. Joten suotakoon tammalle nyt lomansa. :) Nyt tuntuu kyllä, että Salamakin on saanu lorvailusta tarpeekseen, sillä viimeiset kaksi päivää se on roikkunu tarhan portilla ja ollut niin lenkille lähdössä. Ja kun ei oo päässy, niin sitten se on riekkunu omiin nimiinsä ja tehnyt ne kaikki sirkustemppunsa. ;) Ei oo kovin kipeän oloinen ei. Mutta eipä se toisaalta ole aiemminkaan ollut. Oikea takajalka vaikuttaa päällepäin nyt hyvältä, sillä vuohinen ei oo öisinkään keränny lainkaan enää nestettä. Selvää on, että oikeita paikkoja on nyt hoidettu, mutta aivan eri asia onkin, miten ihmeessä saan takavuohisen ja -polven kestämään treeniäkin... Aika vahvistaa nuoren hevosen nivelet, mutta kuinka kauan siihen vielä menee on täysi arvoitus... Seuraavan viikon ajan ajan Salamalla korkeintaan kävelyä ja katsotaan sen jälkeen taas tilannetta. Jokatapauksessa ensi viikonlopun kouluvalmennus jää nyt meiltä väliin - ja kun me niin mielellämme oltais käyty Merille näyttämässä parantuneita laukannostoja. Ensi kerralla ehkä sitten.

Aatu sentään treenaa ihan normaaliin malliin. Täytyy antaa tunnustusta Tainiolle hyvästä hampaidenhoidosta, sillä Aatu on nyt huomattavasti aiempaa parempi ajettava. Nyt sitä saa jopa ottaa suusta kiinni ja kiellellä ilman että varsa raivostuu aivan täysin. Hyvä homma. Aatu on nyt mukamas jo niin iso ravurinalku, että sen kanssa käytiin sunnuntaina Kaustisella "hiitillä" - ihan ilman Salamaa. Oli kerrankin porukkaa, niin mikäpäs sen parempaa harjoitusta tuolle lapsukaisellekin onkaan, kuin muiden hevosten kanssa juokseminen. Lämmityksessä Aatu painoi häntä tötteröllä menemään sille niin tyypillistä paraatiravia. Hienolta sen tyyli näyttää, ei voi mitään. Itse hiittiin varsa olikin jo sitten saanut päästeltyä ylimäärisen kaasunsa pois ja lompsutteli tyynen rauhallisesti menemään kahden kilometrin tasaisen hiitin. Kellotettiin ekaa kertaa ja ihan puolihuolimattomasti Aatu hölkkyytteli 1.55 läpi. Käyttäytykin nyt paljon klinikkareissua fiksummin, en tiedä oliko Salaman kotonaolemisellakin osuutta asiaan. ;)

Tänään kävin ottamassa muutaman kuvan oripojasta iskän ajellessa sillä hiljaista hölkkää pellolla. Laitan tähän muutaman kuvan Pohjanmaan lakeuksista ja meidän paksusta Aatu-herrasta. Viikonloppuna toivottavasti päästään jo ajelemaan mehtätiellä, jonne lunta odotellessa on ajettu hiekkaa!!!